Liityin kirkkoon ja erosin kirkosta
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on vastannut helpotetun eroamisen uhkaan. Toiminnassa on ollut Liity kirkkoon -palvelu. Halusin ottaa selvää siitä kuinka tämä sielujenpelastus toimii. Tässä täysi tunnustus: Olen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen! Eli lutku!
Liittymislomakkeen täyttäminen oli nopeaa. Mutta virallisuus ei lähde pyörimään yhtä automaattisesti, kuin Eroa kirkosta -palvelun kautta tehdyt kaavakenaputtelut. Kirkkoon liittyminen on siinä mielessä hankalaa, että jouduin ilmestymään paikallisen seurakunnan toimistoon. Liittymiskaavake vaati fyysistä voimaa, sillä allekirjoitus lomakkeeseen tapahtui vain käteni kautta. Kirkkoherra kutsui allekirjoittamaan paperin, mutta oli myös hänen mielestään "hirvittävä" kokemus, koska sähköpostiosoitteeni sisältää paholaismaisen sanan. Hehe.
Sain bonuksena kirkkoon liittymisestä villasukat. Kyllä kannatti liittyä! Liity sinäkin.
Toki tämä koe sopi mitä mainiolla tavalla siihen, että tärkeä ystävä pyysi minua kummiksi. Hän tiesi millaiset uskonnottomat ajatukset minulla on, mutta se ei haitannut uuden pojan vanhempia. Suku tiesi, että taidan olla tapakristittyä paremmin perillä kristinuskon opeista ja kirkkohistoriasta. Joten kummitodistuksen saaminen oli kaikkien kannalta kiva asia. Pääsin osalliseksi kulttuuriperinnettä. Monikulttuurillista kulttuuriperinnettä. Ja pari tuttavaa juhlissa heitti vitsiä kirkkoon liittymisestäni. Kummilapsen elämään osallistuminen on tärkeää, mutta se hoituu myös ilman järjestäytyneen uskonnon uskonnollisia uskomuksia. En tosin uskalla luvata, että kummilapsesta kasvaa ateisti, kaikesta hienovaraisesta aivopesuoperaatioistani huolimatta. Hänestä voi kasvaa vaikutuksistani huolimatta tasapainoinen, henkinen, ja sosiaalinen ihminen.
Äsken laitoin menemään erohakemuksen Eroakirkosta.fi:n kautta. Eli olen eronnut kirkosta kahdesti. Olen taas turvallisesti jumalaton ateisti. En tiedä pitäisikö palauttaa ne villasukat. Eroaminen kyllä sopii mainiosti näin pääsiäisen juhlistamiseen, joka liittyy jotenkin suklaamuniin, jäniksiin ja Monty Python: Brianin elämä elokuvan katsomiseen. Sekä Emilie Autumnin keikalla käymiseen (oli muuten jälleen loistava keikka). Eikä kuolleilla jäniksillä pelotteluun.
Ehkä saan kirkosta eroamisen jälkeen kirjeen kirkolta.
30 comments:
Ihan mielenkiintoista leikkiä toi liittyminen/eroaminen, mutta en näe siinä järkeä. Olet nyt kummi, jota kirkko ei hyväksy, koska erosit. Keskustelitteko missään vaiheessa muita vaihtoehtoja, kummipummi tai kummitodistus ilman kirkkoa?
Kirkon on pakko hyväksyä. "Virallinen" kummius ei mitätöidy, vaikka kummi jälkeenpäin eroaisikin kirkosta.
Ihan mielenkiintoista lukea miten kirkkoon liitytään, muttei tietääkseni ole pakollista kummiksi tulon yhteydessä.
Itse olen kahden lapsen kirkkoonkuulumaton kummi. Ensimmäisen kohdalla en ollut vielä eronnut eikä toisen kohdalla liittymistä vaadittu.
Raamattua kävin lausumassa pippaloissa ja kummitodistus löytyy kirjahyllystä.
"mutta en näe siinä järkeä".
Mysteryshoppingia harjoitetaan jotta selviää miten palvelut toimii käytännössä. ~ Tässä mielessä on oleellista katsoa miten palvelu pelaa.
Kirkolla on näköjään petrattavaa, kun pitää ihan paikalle asti yltää. Itse muistan omasta kirkostaeroamisesta sen, että oli vaikeaa päästä virka-aikana paikalle kun oli "töitä jne". Liittymisen pitäisi olla yhtä helppoa kuin poispääseminen. Tässä mielessä uskonnottoman ei toki "ehkä kannattaisi" tuottaa juttuja jotka helpottaisi uskontoon liittymistä, mutta de facto itselleni uskonto on enemmän valinta-asia. Näkemykseni mukaan ihmisillä on perusoikeus tehdä typeriäkin asioita. Itsekin teen niitä ja vittuuksissani teen muutamaa lisääkin.
Muutenkin papin lausunnot "kauhistuttavasta" (tjsp) olivat jotain jota ei varmaan virallisen PR -linjan mukana löydy. Kannattaisiko kirkon esimerkiksi huolehtia siitä että kirkkoon liittyville ei "ns. vittuilla"? Panostaa vaikka vähän tähän puoleen. (Itse vittuilen vapaalla kuin merimies tai fundamentalistikristitty, mutta osaan pitää työroolini tästä erossa, suosittelen samaa pastoreille.)
Ehkä testi näytti myös omituisuuden kirkkomme säännöstöissä. "Kummioikeuden menetysasiat ja kummiluvat" ovat kirkon sisällä omituiset ja siksi tämänlaiset asiat ovat mahdollisia. Onko porsaanreikä siis käyttäjän vika, vai olisiko vika sääntöjen suunnittelijoiden pöhköydessä? Itse käytettävyystestaamisen parissa töitä tehneenä uskon perusperiaatteeseen jonka mukaan "vika ei koskaan ole käyttäjässä vaan aina ohjelmassa." (Puolisoni on tosin tietojenkäsittelytieteilijä ja toisaalta myös kouluttautunut tietokonepuolen teknikoksi. Hänen mukaansa minä perseilen koneiden kanssa niin paljon että tarvitsisin uudet aivot. Että vastakkainen kanta "huolto-korjaus" puolelta.)
Ehkä se, että "ei näe järkeä" kuvaakin omaa mielikuvituksen/järjenlahjojen määrää kuin kuvastaa jotain objektiivista asiantilaa? Uskallan väittää että näin. (Etenkin kun anonyymi sanoo. Minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa anonyymeistä, koska tekniset rajoitukset ei estä laittamasta nimeä sen tekstin perään. Jos osaa sen tekstin nakuttaa ja tekniikka ei estä, ei tällekään ole estettä.)
Itse olen kahden lapsen kirkkoonkuulumaton kummi. Ensimmäisen kohdalla en ollut vielä eronnut eikä toisen kohdalla liittymistä vaadittu.
Kummiksi pyytänyt oli tiedustellut papiltaan vaihtoehtoja. Vähintään yhden olisi pitänyt olla ev.lut.kirkon jäsen. Sellaista ei löytynyt, sillä toinen kummeista on kasvatettu katolilaisen kirkon opeilla. Hänen olisi pitänyt käydä läpi ev.luttien rippikoulu. Minulta se onnistui ex-lutkuna yksinkertaisella "palaan ruotuun" lapulla.
Maallistunut vaihtoehto esim. Pro-seremonioiden puhujan kautta ei tällä kertaa onnistunut. Rituaali mikä rituaali.
Mielestäni kirkolla ei ole "petrattavaa" liittymisen suhteen. Jos joku tosissaan tahtoo ryhtyä kirkon jäseneksi niin pikku reissu seurakuntakeskuksella ei varmasti ole suuri rasite. Jos on, niin ehkä parempi vaan jättää liittymättä.
Tietenkään esim tällainen kikkailu ei onnistu ihan yhtä kepeästi. Ja ihan hyvä niin.
Ongelma ei minusta ole pelkästään kirkossa, vaan nimenomaan siinä asymmetriassa joka on. Kun kirkkoon liittyminen on työläämpää, kuin siitä poistuminen, syntyy epäreilu tilanne joka ei btw. ole "uskovaisten puolella".
Toisaalta en näe mitään oikeaa syytä sille miksi tämänlaita "kikkailua" ylipäätään halutaan rajoittaa! Nähdäkseni uskonnonvapaus sallii mielipiteenmuuttamisen ja kuulumisen haluamaansa yhteisöön.
Rehellisesti sanoen minua ei haittaisi vaikka vaihtaisi uskontoa kerran päivässä. Enkä ymmärrä miksi tähän täytyisi rajoittaa jokin vierailukäynti. Koska fundamentalistit joiden ihanteena on "yksi ikuinen pysyvä vakaumus" haluaa määrätä oman henkilökohtaisen näkemyksensä kautta kaikkien muidenkin puolesta sen minkälainen uskonnonvaihtamiskulttuurin on oltava?
Toki ymmärrän että uskovaiten parissa ollaan varmoja ja vakaumuksellisia eikä siksi hyväksytä virheentekemisen mahdollisuuttakaan kovin konkreettisesti.
Ja kirkon puolella tietysti kiistetään kaikki oma mokaaminen "muutoin vaan" (laitostahan kuvaa yleinen selkärangattomuus, löpinäkulttuuri jota kuvaa molemminpuolismutina ja kantaaottamattomuushöpinä jonka parissa ei synny mitään).
Tämä tietysti ajaa uskonnottomien asiaa, kun kirkko ei edes yritä muuttua oikeasti. Kunhan puhuu ympäripyöreitä. Kirkolla olisi vain ihan helvetisti petrattavaa ja asiakaspalvelupuoli on vain yksi kenkkuileva asia.
Tosiasiassa kirkon asiat on melko huonolla tolalla ihan niinkin perusasioista kuin aukioloaikojensa osalta. ; On valikoitu mahdollisimman huonosti. Jos kuvitellaan että olisin innokas liittymään ja kiinnostunut palveluista ja asioista, niin en saisi oikeasti halutessanikaan mitään kun hommat on auki just työntekoruuhkahuippujen aikana.
Työtuntimääriä ei tarvitsisi edes lisätä, kun ne painottaisi vähän inhimillisempiin tunteihin. Jos kirkko pitäisi ihmisiä ja osallistumisia aidosti tärkeänä, se panostaisi "prime timeen" eli siihen mihin viihdekin panostaa eniten. (Koska silloin ei olla töissä ja tehdään omia juttuja kivasti. Eikä nukuta.)
Sama koskee tietysti kirkkoon liittymistä. Jos minun täytyisi liittyä kirkkoon vaikka pysyväisjäseneksi, minun pitäisi ottaa päivä töistä vapaaksi! Kysymys on siitä ajaako tämä kenenkään asiaa? Ajetaanko kikkailunestämisellä sitä että kukaan asiallisestikaan mukaanhaluava ei kovin helposti "pääse jengiin"?
Kun puhutaan kirkosta ja sen palveluista on minusta minimitaso, että tarkastellaan asiaa yleisen käytettävyyden kannalta. En ole tässä siis syyttänyt kirkkoa edes "liian kalliiksi" tai "yleisesti turhaksi laitokseksi".
Käytettävyyden kannalta voin turvallisesti perusolettaa että kysymys on siitä että jos kirkon näkee arvokkaana ja sen palvelut kivoina, niin tarkastellaan että miten hyvin niiden lähteille pääsee.
Valitettavasti tässä ei taida tulla kovin hyviä tuloksia. Itseäni ihmetytti että nyt Kirkko kirjeistää eroavia, ei jäseniä. Kun erosin kirkosta sain pyytämättä soiton papilta ja kyseli kivasti esim. eroamisen syitä. Olisin kuitenkin kenties kaivannut kyseistä puhelinsoittoa silloin kun vielä olin ns. maksava jäsen.
Kirkko ottaa siis yhteyttä ja tarjoaa palveluksiaan niille jotka ovat siitä luopumassa? Tämä on erittäin omituista, enkä tiedä mikä palvelukonsepti jonka tärkeänä tulonlähteenä on jäseniltä saatava jäsenmaksusto kykenee toimimaan tämänlaisella strategialla. Eikä kirkollakaan mene niin hyvin tässä, että voisin pitää sitäkään vakavana vastaesimerkkinä. (Etenkään kun sillä on vakavarainen rahavarasto pohjalla, ja se saa kivasti lisätuloja yhteisöverotuksesta, jotka pistävät sen omaan lokeroonsa.)
Kysymys on siitä että jos kirkko on kiva, niin onko se samalla toimiva ja hyvä. Itselleni kirkko ei ole kiva, mutta toivoisin että niille joille se on, se olisi sitten hyvä.
Tuomo,
olisi mukava kuulla, mikä sinun panoksesi oli kirkon toiminnan parantamiseksi, silloin kun vielä kuuluit kirkkoon? Ei tarvitse kirjoittaa romaania, muutama rivi riittää :)
Minusta kirkon perimmäinen ongelma on sen jäsenten virhekäsitys, että kirkkoon liitytään saamaan jotain palveluksia. Kirkkoon tulisi liittyä palvellakseen muita, tai sitten ei pitäisi liittyä ollenkaan. Niin kuin huomaatte, en siis puollustele kirkkoa vaan olen samaa mieltä, ettei se toimi ihan niin kuin sen pitäisi.
Lauri. Näkemyksesi ei sovi yhteen sen kanssa että de facto kirkosta eroajia syyllistetään siitä että "nyt tämä ja tämä hyvä jää tekemättä". Tosiasia on se, että kirkossa samanaikaisesti valitetaan jäsenkadosta ja samalla on vallalla kaltaisiesi näkemyksiä joiden mukaan "vääränlaisella uskonnolla kikkailevia" ei tarvitsekaan ottaa mukaan.
Nämä eivät sovi yhteen ja on valittava toinen. Sinä, Lauri, tietysti käyt nyt vittuilemassa (=ainut asennoitumistapa jonka ylipäätään osaat) aina joka ikiselle kohtamallesi joka valittaa kirkon rahojen katoamisesta. (Ellet sitten kuulu niihin karismaattisiin/herännäisiin jotka on itse asiassa yllättävän kirkkovastaisia, luterilainen kirkko ajaa heillä väärää asiaa ja rehellisesti sanoen jos näin on, lausuntosi on "concern trollingia" ja saat mennä nurkkaan häpeämään, kunniaton. Mutta tämän jätän omantuntosi varaan eikä se minulle kuulukaan. Eikä kiinnosta.)
Käsittääkseni silloin kun olin kirkon jäsen, osallistuin monenkinlaiseen toimintaan. Olin toki "palvelunsaajana" esimerkiksi kuorotoiminnassa, varsin aktiivisesti itse asiassa. Tätä kautta olen osallistunut myös kirkon "ohjelmatuotantoon" ja tätä kautta ollut "aivan hemmetin useassa" jumalanpalveluksessa. Siihen aikaan ne olivat kiva juttu ja ne toimivatkin.
Tämän lisäksi olen mm. "autismipäissäni" (tai en tiedä mikä pakkomiellejuttu on, kun virallinen ja lopullinen diagnoosini on jäänyt puolitiehen) piirtänyt yhtä kirkkoa, ja lahjoitin näitä kirkon myyjäisiin. (Olisin piirtänyt ne muutenkin, joten en ottanut maksua.) Tämmöisiä osallistumisjuttuja jotka olivat mielestäni hyviä silloin kun kirkko vielä oli kiva. (Siis ihan oikeasti.)
Toki kysymyksesi itsessään oli enemmänkin kuin hieman asenteellinen, koska nähdäkseni asiakasta ei syyllistetä, vaan syyllinen käytettävyystesteissä on aina nimenomaan tekijäpuolella. Minkä ilmitoinkin, mutta ymmärrän jos kahden rivin lukeminen ja ymmärtäminen ylittää kognitiiviset halut ja kyvyt, ei yllätä tämä.
Lisäksi Kirkolle kohdistamani parannusehdotukset olivat nähdäkseni hyvinkin konkreettisia, en siis syyllistynyt alunperinkään mihinkään "mollaamista mollaamisen vuoksi" -tilanteeseen. (Toisin kuin Lauri joka elää sellaisella planeetalla ilmeisesti.) Kun on ongelma ja siihen selvä parannusehdotus, joka mitä ilmeisemmin ei edes tuo lisäkuluja, on se nähdäkseni jonkinlainen huomio joka kannattaisi ehkä miettiä jollain lailla rakentavana kuin ottaa sitä ehdottomana hyökkäyksenä. (Olla kuin VR joka sai Puskalalta ilmaiseksi monen tonnin käytettävyysarvion eikä tainnut sitä kovin rakentavasti ottaa.)
Lauri. Olisi mukava kuulla, että *mikä helvetti* sinulla on minua vastaan?????
Osaan muuten, enemmänkin huvittuneena, ennustaa "Laurin" yrityksen laittaa "joko-tai" -tilanteeseen. Tyypillstä kikkailua yrittää rakentaa toiselle ansaa jossa "kruuna sinä häviät-klaava minä voitan". ~ Eli jos en saa kirkosta mitään, niin sitten en ole tehnyt mitään kirkon puolesta. Ja sitten jos olen saanut, niin sitten koko ulosjättäminen on turha syytös.
Tässä on kuitenkin hyvä huomata se, että kehumani kirkon palvelut olivat sellaisia, että nautin niistä silloin kun itse kykenin tarjoamaan. Elämässä on joskus kuitenkin sellaisia tilanteita joissa ei kykene olemaan antajapuolella. Ja silloin esillenousee juuri ihastuttavaa "Lauri" -henkistä ajattelua jossa kirkon jäsenelle ei anneta tukea esimerkiksi kun ihmisiä lakoaa ympäriltä ja jäsentä itseäkin huvittaa seurata esimerkkiä kun ei ole voimia sille antamispuolelle - kuten itselleni kävi.
Lauri edustaakin silmissäni viesti viestiltä vahvempaa "kupataan rahat, mutta ei meillä mitään vastuita ole" -ihmiseltä. Sellaiselta jonka suusta "kristinusko ja hyvyys, objektiivinen moraali Jumalalta" -lausunnot alkavat näyttämään erittäin, erittäin, omituisilta.
Vihjeeksi annan sen, että ennen kuin seuraavan kerran tungettelet henkilökohtaisuuksia ja vinoilet, suosittelen että mietit ensin että olenko tappanut veljesi tai raiskannut sisaresi. Sitten mieti uudestaan. Kiitos jo etukäteen.
Mutta tietysti ylläolevakin olisi pitänyt jättää sanomatta, koska "Lauri" edustaa kristittyjä joilla on perusstrategiana kaivaa tämänlaista "syyllisyyspankkia". Tunnustusstrategia jossa toinen manipuloidaan-pakotetaan kertomaan itselleen arkoja asioita, kun omasta elämästä kerrotaan vain arkoja asioita jotka koskevat "vanhaa minää" ajalta ennen uskontoa. Syntyy illuusio vastavuoroisuudesta kun tosiasiassa sitä kerätään mudanheittovälineitä "hengelliseen sodankäyntiin" tai käännytystyön pohjaksi.
Ts. minä olen täysi idiootti kun vastaan tuollaisiin kysymyksiin ja minun pitäisi itsekunnioitukseni vuoksi suorittaa seppuku tylsällä voiveitsellä saadakseni edes jonkinlaisen armon statuksen. Mutta olen jo liian syvällä kusipäisyydessäni ollakseni tämänlaisten ulottuvilla. Joten tyydyn vain sanomaan että sanottua tuli and that's it.
Toki on teoriassa mahdollista, että tämänlainen asenne oli vahinko, mutta silloin tilanne on oikeastaan vielä huonompi. Tyyppi ei yhtään tiedä mihin on sormiaan tunkemassa eikä ole käsitystä kontekstaoida koko asiaa ja sitten on kuitenkin pakko olla suuna-päänä kommentoimassa. Tässä olisi jo taustalla suurempi elämänmuutostarve, asennoitumistapa muihin joka on kokonaisuudessaan sellainen että mitään armeliaisuutta ei nähdäkseni ole syytä osoittaa eikä anteeksiannolle edes antaa tilaa.
PS. Minä en ole vielä edes vihainen. Kohta kuitenkin ollaan sellaisilla vesillä että lakkaan hymyilemästä ja alan käyttämästä tasaista rauhallista ääntäni.
"Lauri. Olisi mukava kuulla, että *mikä helvetti* sinulla on minua vastaan?????"
Kuule Tuomo minulla ei ole mitään sinua vastaan. Jos olen joskus koko tässä blogissa syyttänyt sinua jostain, niin voit kirjoittaa mistä syytös löytyy. Voit myös huviksesi lukea montako kertaa sinä olet syyttänyt minua milloin mistäkin: Lauri vittuilee, Lauri trollailee, Lauri on pelle jne. Pitäiskö minunkin alkaa mielestäsi käyttämään samanlaista kieltä?
Raamatun mukaan kirkon toiminnan idea on, että sillä ei ole niinkään väliä, jos joutuu itse kokemaan vääryyttä. Kunhan ei itse tee kenellekkään vääryyttä. Voin heti myöntää etten ainakaan itse kykene noudattamaan tällaista epäitsekkyyttä :)
Selvititkö PA miten käy veroperkeleen kanssa? Eikös kirkollisveroa makseta koko vuosi jos vuoden alussa on jäsen? Onko liittyjällä ensimmäinen vuosi "ilmainen" vai tekeekö verottaja sinulle ilmestyksen kolmantena päivänä tai sen jälkeen.
Yeah, yeah, your behaviour is totally acceptable and nice on planet fucktard.
Kun olen sanonut että Lauri vittuilee, referoin lausuntoihisi joita olet tehnyt aikaisemmin. Itse asiassa, kuten huomaat, sinun kommentejasi on ennen kuin olen lausunut sanaakaan ; Nähdäkseni tilanne on se, että sinä päätit jakaa "pääsiäisketutusta" kaikille ja ilmaannuit paikalle vinoiluinesi. Ja minä. Minä en ymmärrä armokonseptia, en antamisen, pyytämisen tai varsinkaan saamisen suhteen. Ainut halveksuttavan pikku elämäni ilo on se, että "hakkaan hakkaajia". Sinäkin vaikutat varsin omituiselta. Olet valmis vinoilemaan, mutta et sitten kestä tähän liittyvää peliä.
Jos et osaa ymmärtää käytöstäsi ja reflektoida sen seuraamuksia tai sitä miten ne luetaan, se ei ole minun ongelmani. Tai rehellisyyden vuoksi - se on minun ongelmani mutta sen ei pitäisi olla.
Esimerkiksi kysymyksesi "olisi mukava kuulla, mikä sinun panoksesi oli kirkon toiminnan parantamiseksi, silloin kun vielä kuuluit kirkkoon?" on inhottava, koska se johtaa edellämainitsemaani ansasarjaan "ihan loppuun asti". Kun tässä kontekstissa kysytään kysymyksiä, kyse on selvästi uteliaisuudesta ja ystävällisyydestä samalla mallilla kuin on uteliaisuutta ja ystävällisyyttä kun moottoripyöräjengiläishuumediileri kysyy kiinnostuneena että "moi, mikä sun nimes on ja missä lapsesi käy päiväkodissa". Eli se on varsin creepyä. "It's always a trap on planet fucktard - and when it is not, it is multiple layered series of entrapments."
PS. Jos vaihdat kielenkäyttösi minun sanavalintojani imitoivaan, ei se voi oikeasti mennä yhtään huonommin. Juuri mikään muutos jonka teet käytökseesi ei tee siitä ainakaan huonompaa. Jos kysyt asiallista kommenttia. Niin ehdotan että linkität lausuntoja jotka eivät mielestäsi ole sellaisia ja minä sitten selitän miksi se on sellaiseksi luettavissa.
Mutta jos ohitetaan tämä periaatteeeni, jonka mukaan en palkitse ystävällisyydellä vinoiluja, vaan kerron sen olevan vinoilua ja pelleä, ja mietitään mitä tarkoittaa kirkon palvelu.
Laurista kirkko ei palvele, vaan on auktoriteetti jolle on pumpattava rahaa.
Mitä Kirrko sitten tekee? Nuorisotyö - se on itse asiassa muuta kuin "abstrakti hyväntekeväisyys". Se tarkoittaa sitä että kirkko järjestää palveluja nuorille. Näin ollen verorahoilla ei saisi vaatia palveluja, ja miettiä niiden toteutuskelpoisuutta, tämänlaiset elementit voidaan karsia tyystin pois. Unohdetaan tämä "ahneuspalveluhenkisyys" koska ei pidä kysyä että mitä kirkko antaa sinulle, vaan mitä annan kirkolle.
Kirkko tarjoaa rituaaleja kuten ehtoollista, rippikouluja/-juhlia, kastetilaisuuksia, häätilaisuuksia ja jumalanpalveluksia. Mutta nämä kaikki ovat teknisesti asiakaspalvelutilaisuuksia. Ja koska esimerkiski aukioloaikoihin on naurettavaa kiinnittää huomiota, on hyvä laittaa esimerkiksi häät aina sellaisiksi että tapahtuvat esimerkiksi 12 aikaan yöllä. Tai että toteutetaan vain arkipäivinä kun on ruokatauko töistä. Ei ehtojen hankaluudella ole väliä koska sehän vain vaikeuttaa "kikkailua".
Lisäksi kirkko ei teologiansa mukaan tarjoa sielun pelastusta ja taivaspaikkaa. Jäsenmaksu ei siis ole anekauppaan verrattavissa oleva sielunpelastustyökalu, vaan se jää uskovan henkilökohtaiseksi palvelukseksi. Näin ollen tämä pitää unohtaa maksuseikoista.
Hautauspuoli taas tulee kokoon itse asiassa yhteisöverotuksen kautta (teknisesti yhteisöverotus on itse asiassa isompi kuin näistä hautauksista tulevat menot.) Näin ollen tämänlaisia ei makseta jäsenmaksuista.
Jää vähän auki että mitä se kirkolle antaminen sitten oikein tarkoittaa. Että miksi tehdä tämänlaisia. Kunnes muistaa että siellä on leipäpappeja jotka haluaa itselleen asioita kuten palkkaa. On kiva jos piispa saa virka-asuntoja ja virka-autoja.
Sillä eihän kirkko ole ihmisten palvelija, vaan jokin joka ottaa rahaa vastaan. On varmaan kätevää olla kirkollishenkinen henkilö, joka saa itse kirkolta rahanarvoisia palveluksia. Siinä tilanteessa on kiva vaatia muita olemaan välittämättä mitä saa. Kun on itse saamapuolella.
Lauri, annan sinulle joitain vihjeitä siitä miten keskustelusi on asenteellista. Näytät olevan "perinteiseen krisselityyliin" totaalisesti jumissa sanojen pintatasolla. Kuvittelet että sivistyssanan käyttö on kohtaliaisuutta. Tosiasiassa kristittyjen kusipäisyyden tausta on asenteessa joka paistaa sanojen läpi. Katso siis sitä miten käytät sanoja sen sijaan että tuijottaisit "syyttämis-kiroilu" -linjaa.
Miksi minun täytyisi välittää siitä onko jokin syytös kohdistettu minuun ihmisenä? Jos näen kadulla pahoinpitelyn, menen väliin. Minä oikeasti teen niin, toisin kuin kaltaisesti uskovaiset joilla ei keskimäärin rohkeus näytä riittävän edes ensiavunantoon hätätilanteessa. (Kuinka moni menee ohi? Oletko turhautunut tälläisessä tilanteessa montakin kertaa ollut?)
Tosin olen huvittunut siitä suorasta valehtelusta jota olet esittänyt kun olet väittänyt että syytöksesi eivät ole koskeneet minua. Esimerkiksi eräässä ketjussa käytit täsmälleen käyttämiäni sanoja kun viittasit siihen että Craig on yhtä asenteellinen kuin... (Muistanet itsekin kirjoittamasi.)
Toinen on se, että sinun ilmeentymisesi näyttää koostuvan enimmäkseen irtonaisista väitteistä. Sellaisista kuin että Craigin näkemys on paremmin reflektoitu tai että sellainen riittää. Kenties joo, mutta pitäisi samalla esittää argumentti sen puolesta että asia on juuri näin. Ilmaan heitettynä väitteenä se jää pelkäksi pömpöösiksi ja tyhjäksi vastaväitteeksi, joka on itse asiassa implisiittinen herjaus jossa syytetään että "erimieliset ei vaan ole miettineet tarpeeksi". eikä tätä perustella vaan tämän esittäminen on koko jutun ydin. Tämä on vakava ja syvällinen herjaus ja syyte joka kohdustuu jokaikiseen erimieliseen, mukaanlukien minuun.
Historiasi on käytännössä pelkkä sarja tämänlaisia. Ilmaanheitettyjä väitteitä ja premissejä. Haluat esittää mielipiteitä, et argumentoida tai keskutella. Perleleen huono ratkaisu jos ollaan invasiivisia kuin sinä = mennään uskovaisena uskonnottomien alueelle tai uskonnottomana uskovaisten alueelle mellastelemaan. Itse olen näissä tilanteissa yleensä kohtelias (toki olen oppinut tämän vasta aivan liian myöhään. Mutta nykyään jos olen invasiivinen olen erittäin, erittäin kohtelias. Toisten olohuoneeseen ei mennä kusemaan lattialle. Omien parissa sama käytös on sen sijaan ihan OK.)
Pahiten tämä näkyy kun ilmaannut nihiloimaan käytettävyysteeman arvon tyystin oman mielipiteeseesi viitaten. "Minusta kirkon perimmäinen ongelma on sen jäsenten virhekäsitys, että kirkkoon liitytään saamaan jotain palveluksia. Kirkkoon tulisi liittyä palvellakseen muita, tai sitten ei pitäisi liittyä ollenkaan." Tässä kohden suosittelen lukaisemaan Hännikäistä. "Kontulan vastaus tuli nopeasti ja kategorisesti: "Kyllä!" Lyhyeksi kiitäväksi hetkeksi Eerolan kasvoille valahti harvinaisen huvittavan näköinen ns. mikroilme; silmänräpäyksen ajan mies oli kerta kaikkiaan puusta pudonneen näköinen. Mutta se meni ohi hyvin nopeasti, ja tolkkunsa takaisin saanut Eerola totesi ykskantaan: "No, olen eri mieltä". Passé. Mitäpä muuta tuollaiseen voi sanoa? Mikä järjellinen keskusteluyhteys voisi tuossa tilanteessa olla mahdollinen?" Niin, mitäpä järjellistä tästä voisi nousta? Tämä ilmenee vain ja ainoastaan yhdessä muodossa "Se oli viisas ja rehellinen toteamus, joka kerralla vei pohjan mihinkään johtamattomalta jaarittelulta ja kinastelulta. Rintamalinja oli piirretty ja kaikkien nähtävillä, enää tarvitsi vain valita puolensa tässä kysymyksessä." Kysymys on siis maailmankuvataistelusta ja tässä tapauksessa siitä että erimieliselle tullaan ilkkumaan tavalla johon sopiva reteä sana on vittuilu, pellenä olo ja trollaus. "Jos tämä loukkaa, niin se on voivoi"!.
Tuomo,
huomaa etten ole missään vaiheessa kritisoinut kirkkoon kuulumattomuuttasi vaan käsitystäsi siitä mikä on "kirkko", ja mitä varten siihen kuulutaan. Jos minä en uskoisi Jeesukseen niin eroaisin itsekkin kirkosta. Niin kuin itsekkin totesit, ei syntejä saada anteeksi kirkollisveroa maksamalla.
Ja aivan oman kohtansa anaitsee tapasi käyttää hymiöitä. Siis mitä helvettiä, hymiöitä!
Retoriikka opettaa että tekstin muotoilua on syytä muokata kohdeyleisönsä mukaan. Jos siis oletan sinun käyttävän hymiöitä tässä mielessä, halveksit meitä rinnastamalla meidät teinixsceneen omituisella tavalla. Nähdäkseni kunnioittavaan vakavasti otettuun keskusteluun ei kenties kuulu se että toista kutsutaan trolliksi ja pelleksi, mutta ei myöskään se että tekstiä koristellaan LOL OMG -henkisillä kommenteilla.
Toki hymiöt voivat kuvata myös kirjoittajaa itseään, jolloin osoitat mukavaa itsehalveksuntaa ja tunnustat että olet jonkinlainen teinixtrolli. Sellainen lämmittää alati kyynistä sydäntäni, mutta kun tätä vertaa muualle teksteihisi voidaan kontekstoida että et suinkaan halveksu itseäsi vaan pidät itseäsi hyvinkin kompetenttina. Siksi en suhtaudu tähän kauniisti. Joskin tämä tulkinta pelastaa sinut siinä mielessä että syytökseni trollauksesta ovat olleet paskanjauhantaa ja minun pitäisi hävetä nurkassa. (Mutta koska minulla ei uskonnottomana ole sielua tai hyvyyttä olen vain ärtyisä ja väkivaltainen psykopaatti joka itkisi sitä kylmää onteloa rintaontelossaan - jos vain osaisin.)
Kolmas hymiöidenkäyttöön liittyvä piirre on selventää epäselvissä tapauksissa. Näissä pahana ongelmana on kuitenkin se, että niistä syntyy erittäin ärsyttävä "en tahtoisi mutta" -rakenne. Ei yksinkertaisesti muuta huumoriksi tai suvaitevaksi jos muutan itse esittämääni varsin karkeaa kommenttia "Yeah, yeah, your behaviour is totally acceptable and nice on planet fucktard." ja muutan sen muotoon "Yeah, yeah, your behaviour is totally acceptable and nice on planet fucktard. ;)" Kuten ehkä huomaatn, hymiö ei suinkaan pelasta asiaa vaan jotenkin omituisella tavalla tekee siitä entistäkin kammottavamman. -> Jos teksti on niin epäselvää että sen selventämiseen tarvitsee hymiötä tai jos lausuma on niin häijy että oma poliittinen korrektius ei jousta ja voi laittaa lausetta julkiseksi ilman tämänlaista "keinotekois-valheellista kevennettä", on rehellisesti sanoen parempi jättää hymiö pois. Ja itse asiassa varmuuden vuoksi ihan kaikita parempi olisi jättää koko lause pois..
"Craig on yhtä asenteellinen kuin kuka tahansa teistä arvon dissaajat"
Jos sinä kirjoitat että "Craig on kenties jopa halveksuttava ihminen", niin eikö tätä voida sanoa jo dissaamiseksi :) Pyydän joka tapauksessa anteeksi mikäli olen loukannut sinua.
t. teinixtrolli
PS. Jos teen lapsen niin haluaisitko sä tulla sen kummiksi? :D
Tuomo
Mainitsemasi asymmetria ei ole mikään ongelma. Hlölle joka tahtoo erota kirkosta on varmasti ihan kiva juttu, että se käy netissä hiirenklikkauksella. Miksi kirkon pitäisi tehdä liittymisestä yhtä helppoa? Oletus on kuitenkin se, että jos yksilö tahtoo liittyä kirkon jäseneksi, hänellä on siihen painavat, hengelliset syyt. PA:n kummiksipääseminen on varmasti painava syy, mutta kirkolla ei ole minkäänlaista intressiä helpottaa vastaavanlaista toimintaa. Siinä sinulle syy sen rajoittamiseen. Kirkko ei tahdo toimia instituutiona, jonka voit tänään ottaa, huomenna taas jättää, ylihuomenna taas ottaa. Oletus on se, että liittymisen motiivina on usko Jeesukseen.
Myönnän että monesti vaikkapa srk-toimistojen aukioloajat sattuvat juuri arkipäiviin klo 8-16. Siinä kohdassa kuitenkin on taas hyvä punnita prioriteettejaan: ottaakko tunti vapaaksi töistä vai ei. Kertoo muuten taas jotain liittyjän motiiveista. Jos työ on kuitenkin senlaatuista, että vapaan saaminen on vaikeaa, niin olen varma että kirkkoherralle voi soittaa ja sopia tapaamisesta toimistoajan ulkopuolella. Epäkäytännölliset toimistojen aukioloajat ovat yleinen ongelma, mutta ko joustaminen ei onnistukaan kaikkien, esim monien yritysten kohdalla.
Mielenkiintoinen tämä sinun fundamentalistinäkemyksesi, joskin aika kärjistävä. Eihän Kko päätä millainen "uskonnonvaihtamiskulttuuri" Suomessa vallitsee, jos se vaatii liittyjiltään kirjallista allekirjoitusta. Sinä olet toki yksilönä vapaa vaihtamaan elämänkatsomustasi vaikka joka päivä, mutta luterilaisen näkemyksen mukaan usko, joka vaihtuu joka päivä toiseksi, ei ole uskoa. Kai kristityillä sentään on oikeus päättää opistaan? Mielestäni on perusteltua, että kkoa ei kiinnosta tukea tämänkaltaista hyppimistä.
Sitä paitsi, instituutio kuin instituutio menee hullunkuriseksi jos sen jäsenet eivät osoita minkäänlaista sitoutumiskykyä.
T. Jaba
Käsittääkö ihminen viittaussuhteita?
Ihan ensimmäinen kohta on se, että en kuvittele olevani hyvä ihminen. I am from planet asshole. That planet shoot planet fucktard in peaces with dangerous homosexualmissiles.. Minun roolini on se, että kun kusipää ilmestyy, niin minä olen sitten kovempi kusipää. Jos aloittaa vittuilun, mtuta ei kykene kantamaan seurauksia tai itse kestä vittuilua tai kykene menemään vittuiluprosessiin syvälle, niin
Kyseinen "saattaa jopa olla" on kohdaltani ihan oikeasti viittaus edellisiin lausujiin. ; Yritin rakentaa kontrastia jossa reagoin väitteeseen Craigin kreationistisuudesta. Viittasin piirteisiin joiden kautta osa voisi liittää kreationistiseksi ja että tämänlaiset luonnehdinnat voivat olla mukana prosessissa ; Mutta viittasin näiden tosiarvon irrelevantiksi.
Ja Muistaakseni tässä lausumassani sitten ihan oikeasti viittasin siihen mitä tarkoitan. (Craighan on kammottava ihminen, osoitin tämän samaan tapaan kuin on perusteltua väittää Hitleriä tai Stalinia tai minua kammottavaksi ihmiseksi ; Teot puhuvat puolestaan.)
"Kristinusko ei päätä opistaan" vaan fundikset hyppelee ja päättää kaikkien muiden kristittyjen puolesta. Sitouttamisteema on tuttu ja se liittää sinut tiettyyn kirkkovastaiseen uskontokulttuuriin jota kuvaa kaipuu lahkotyyppiseen uskontokäyttäytymiseen, josta valitettavasti pakon edestä luovutaan uskontojen kasvaessa. -> USA:n uskontokulttuuri on erilainen kuin täällä koska siellä on sirpaleista ja meillä on "valtionkirkko". Valtionkirkon "sitouttaminen" ei ole yksinkertaisesti mahdollista samalla tavalla. (Tämä on kenties valitettavasti uskonnonsosiologiassa melkoisen vahva tosiasia.)
Lienemme siksi peräti samaa mieltä siitä että "ihannetodellisuudessa" uskonnolla olisi MERKITYSTÄ. Olen kuitenkin pragmaatikko. Elämme tietyssä infrastruktuurissa ja kulttuurissa. Totalitaarinen olisi se kulttuuri joka muuttaisi ihmisluonteen laajasti ; Vaatisi kovia indoktrinoimis+pakkokeinoja sitouttaa ihmiset uskonnollisuuteen. Tosiasia on, että ihmisiä ei voi muuttaa ja oikeastaan jos halutaan ylipäätään miettiä että "miten kirkko voisi parantaa toimintaansa" on siksi pakko katsoa käytettävyyspuolta.
Ja muistutan vielä siitä että kritiikki ilman korjausehdotusta on ainakin tässä kohdassa aikamoista lätinää. On helppoa mussuttaa ja valittaa. Vaikeaa pistää toimeksi ja korjata. (Siksi minäkin teen aina sitä ensimmäistä.)
PS. Inhoan lapsia. En ryhtyisi yhtään kenenkään kummiksi yhtään missään. - Ajatus on lisäksi hyvin huolestuttava, koska kummiuteen liittyy ihanteita ja varsin huono on se vanhempi joka kuvittelee minun jotenkin ilmentävän näitä piirteitä tai ihanteita. Tämänlaisten ihmisten ei tulisi hankkia lapsia tai ainakaan kasvattaa niitä. Adoptioon lennähtäisi lapsi jonka kummiksi minua ehdotetaan.
"Epäkäytännölliset toimistojen aukioloajat ovat yleinen ongelma, mutta ko joustaminen ei onnistukaan kaikkien, esim monien yritysten kohdalla."
En tiedä ainuttakaan asiakaspalvelutyötä tarjoavaa laitosta joka voisi tehdä näin ja pysyisi pystyssä. Jopa bingot joutuvat miettimään asiakaskuntansa kautta aukioloaikansa.
Lisäksi on hoopoa puhua tunnista. Ilmoittautumista kun ei käsittääkseni voi tehdä kirkossa kuin kirkossa. Itse työskentelen toisessa kaupungissa kuin olen kirjoilla. Duunimatkaan menee jo nyt 3h. Käytännössä pitäisi ottaa päivä vapaaksi. Tämä toki voi onnistua jopa joltain perusduunarilta, mutta tosiasiassa on olemassa "töitä ja uria". Ne toimivat hyvin erilaisella logiikalla. Pienyrityksessä (joita on paljon) yksityisyrittäjä ei usein voi vaan ottaa päivää pois. Näin ollen kirkko ei siis suinkaan vain jarruta "Leinivaarakikkailua" vaan estää ihan oikeasti ihmisiä käytännössä kokonaan liittymästä.
Ehdotuksesi siitä että asioista sovittaisiin puhelinsoitoilla on erikoinen. Se voidaan tarjota ratkaisuksi (vertautuu muuten työaikojen pidentämiseen), mutta tässä käytettävyysteema nostaa esiin yhden kysymyksen ; Miten usein tätä tapahtuu. Usein on niin että jos keinoa ei käytetä, se on huono keino ; Ihmiset haluavat tehdä jotain mutta tämän vaihtoehdon tiedotus / soveltaminen käytännössä on ongelmallista.
Ja aukioloaikojen venytys soitolla nostaa esiin toisen ongelman. Leinivaara ei olisi varmasti ollut yhtään sen sitoutuneempi jos olisi soittanut ja pyytänyt lisäaukioloaikaa. Olisi päin vastoin ollut laiskempi kikkailija. Keinosi siis ei itse asiassa ole kovin hyvin yhteensopiva esittämäsi ratkaisun kanssa.
Ja lisäksi en ymmärrä miten Kirkolla muka ei olisi "joustovaraa aikatauluissa"? Jos ovet aukeavat ja sulkeutuvat vaikka neljä tuntua myöhemmin kuin nyt, niin tässä muutetaan työaikoja yleisesti. Ei tästä tule kuluja. Työajat tälläisissä asioissa ovat oikeasti soveltamiskysymyksiä ja sopimuskysymyksiä. Ja haluttomuus muuttaa niitä kuvastaa ylestä muutoshaluttomuutta (joka leimaa nykykirkkoa vaikka sen parissa kovasti yritetään leikkiä mukaiakaansaavaa.)
Ihan oikeasti. Ajatus kirkotsa joka ei tarjoa sielun pelastusta mutta ottaa rahaa. Ja jonka jumalanpalvelutoiminta ja muut palelut on jotain jota ei laiteta sen jäsenten helposti saataville koska ei saa kysyä "mitä saa" ei ole ollenkaan yhteensopiva sen kanssa että asia nähtäisiin tärkeänä.
Kun minä katson näitä "lahkomaisempia" laitoksia, kuten esimerkiksi nätä uskontolaitoksia täällä Keravalla minun kulmillani, on huomiotaherättävää se, että sitoutuminen tapahtuu juuri siten että ihmiset osallistuvat palveluihin eli tilaisuuksiin. Aukioloaikoja on mietitty huomattavasti paremmin kuin arvon kansankirkossamme, jonka jumalanpalvelukset ovat vittu sunnuntai-aamuna. Ainoana aamuna kun länsimainen ihminen nauttii tärkeintä arvostamaansa asiaa, eli pitkiä yöunia jolloin ei tarvitse nousta ylös just tiettyyn kellonaikaan.
Minäkin kävisin varmasti jumalanpalveluksissa säännöllisesti (ihan raporttimielessä jos en muuten) jos ne olisivat 16 aikaan iltapäivällä. Jehovan Todistajat on tässä kohden fiksuja. Heidän konventtinsa ovat oikeasti "prime time" -aikaan. Ja sen lahkomaisen toimijain sitouttamiskykykin on varsin kadehdittava.
Näytät siis jakavan asiaa dikotomisesti ja erottavan asioita "mielikuvilla ei määritelmillä". Tämä on tavallista. Valitettavasti minun silmiin siihen törmääminen älykkäässä keskustelussa tuntuu vähän samalta kun silloin kun huomaa juttelevansa koiran kanssa. (Mitä muuten tapahtuu!)
"Eihän Kko päätä millainen "uskonnonvaihtamiskulttuuri" Suomessa vallitsee, jos se vaatii liittyjiltään kirjallista allekirjoitusta. Sinä olet toki yksilönä vapaa vaihtamaan elämänkatsomustasi vaikka joka päivä, mutta luterilaisen näkemyksen mukaan usko, joka vaihtuu joka päivä toiseksi, ei ole uskoa. Kai kristityillä sentään on oikeus päättää opistaan?"
Kristillisen opin kohdalla on hyvä huomata että kirkon ulkopuolelta huutelevat fundamentalistit (monet suuntaukset halveksivat "lessuja" joita kutsuvat tällä nimellä.) väittävät että kirkko on pakanallinen. He näyttävät sanovan että kristityt eivät määritä kristillisyyttä vaan että he itse määritävät kristillisyyden jossa on "vääräuskoisia passivisluterilaisia".
Kirkko itse sen sijaan näyttää ajavan aivan päinvastaista henkeä. Esimerkiksi jos lueskelet noita kirkon eronneille lähettämiä kirjeitä, huomannet että niisä valitetaan sitä että (a) eroaminen vaikeuttaa kirkon toimien tekemistä ja (b) kirkon moniarvoisuuden ja moniäänisyyden vähenemistä pidetään huonona asiana.
Näin ollen kirkon itsensä määrittämä teologia eroaa olennaisesti erilainen kuin väittämäsi ; Voit toki olla erimielinen, mutta silloin et vain ole kirkollisen teologianäkemyksen jakaja.
Ja kun aiheena on käytettävyys, kysymys ei oikeasti ole teologiasta ollenkaan. Päin vastoin, byrokratian mutkistamista ei saa tai voi sekoittaa sitoutumiseen. Sillä byrokratian lisääminen nimenomaan heikentää sitoutumista kun huomio keskittyy epäolennaisuuksiin.
Siksi jokainen herännäistahokin tekee tulemisen mahdollisimman helpoksi. Palvelut, eli rukoustilaisuudet jne. ovat mukaviin aikoihin. Sitouttaminen on muussa kuin tässä byrokratiassa. Jehovan Todistajat eivät menestyisi sitouttamisessaan jos ne olisivat auki tunnin viikossa. HE ovat tajunneet että byrokrattinen kikkailu "sitoumuksen osoittaminen" olisi huonoa, kun ei voisi hallita, kontrolloida ja sitouttaa ihmisten vapaa-aikaa asialle. Kaikki aktiivihengelliset laitokset ovat minimoineet byrokratian ja asettaneet vaatimukset muualle kuin aukioloaikojen noudattamiseen... (He päinvastoin laajentavat aukioloaikoja ja sitouttavat tekemään töitä ja ylitöitä. Kysymys ei ole siitä että pitäisi ottaa ekstravapaata että pääsee ollenkaan osallistumaan. Sen sijaan kaikki ekstravapaa käytetään uskonelämään.)
Sanotaan näin että ajatusratasi on sen suuntainen että jos minä tekisin töissäni yhtenä krapulapäivänä ties millä lieventävin asianhaaroin tuollaisen määritelmämokan, olisi todennäköistä että en olisi seuraavana päivänä töissä...
KOnseptisekaannuksia ei yksinkertaisesti voi tehdä noin syvällisesti ja keskustella samanaikaan aiheesta vakavasti otettavasti.
Tuo viimeinen kappaleeni, jota lainasit oli vastaus kysymykseesi: "miksei uskontoaan voisi vaihtaa vaikka joka päivä." Esitinkin vastauksen nimenomaan teologian, en käytettävyyden pohjalta, vaikka luulenkin, että esitit kysymyksen suurilta osin myös provosoidakseni.
Se että kko pyytää eroavia jäseniään vielä harkitsemaan ei mielestäni tee sen teologiasta olennaisesti erilaista kuin omastani? On hyvä huomata, että uskonnon vaihtaminen päivittäin ei myöskään tee kirkon toiminnasta helpompaa. Väitän edelleenkin, että kirkolla ei ole intressejä toimia insrituutiona, johon voi vain tulla "nappaamaan kummiuden" ja sitten lähteä menemään.
Puhelinsoittoesimerkkini tarkoitus oli ainoastaan osoittaa, että kyllä jonkinnäköinen ratkaisu aina on löydettävissä, jos vaan halua löytyy. Rehellisesti sanottuna minusta vaikutti selittelyltä, että työskäyvä x ei pääse "koskaan" allekirjoittamaan yhtä hiton lappua. Mutta se onkin vain minun mielipiteeni. Toisaalta esitit kuitenkin hyviä perusteluja sille, miksi esimerkiksi sinulle on äärimmäisen vaikeaa ottaa töistä vapaata. Voi olla että olen valmis hieman muuttamaan tätä mielipidettäni.
Mitä käytettävyyteen tulee, niin eihän tällaisia tilanteita, jossa asiakas joutuu tekemään elämääsuurempia uhrauksia, saisi päästä syntymään. Siitä olen samaa mieltä. Mielestäni mainitsinkin, että epäkäytännölliset toimistojen aukioloajat ovat ongelma? Olen myös samaa mieltä siitä, että sunnuntaiaamu ei ole kenties otollisin aika jlanpalvelukselle. Olen hyvin pitkälti valmis allekirjoittamaan kaikki nämä kritiikkisi kkon aukioloajoista, sillä en mielestäni juurikaan puuttunut käytettävyyskeskusteluusi, vaan suurimmaksi osaksi ensimmäiseen vastaukseesi minulle, jossa kiinnitin huomioni sanaan "miksi".
Nyt taisi tulla fudut. Tarkennan kuitenkin vielä: olen koko ajan puhunut ideologisella tasolla. Jos se ei tyydytä älyllistä egoasi niin taidan mennä itseeni ja aloittaa keskustelun koirani kanssa.
Korjaus ensimmäiseen kappaleeseen * provosoidakseSi
Anteeksi nyt vain. Olen ymmärtänyt että puhut ideologisella tasolla. Ongelmana näyttää olevan nimenomaan se, että et ymmärrä (a) mitä "palvelu" tarkoittaa ja (b) et ymmärrä innostuksen ja sitoumuksen roolia käytettävyydessä noin ollenkaan.
Hyvällä käytettävyydellä kirkon kaltainen "tuote" (sori että käytän sanaa hieman intuitiosta poikkeavalla tavalla) on sellainen että siinä into kanavoituu olennaiseen.
Älä myöskään ymmärrä väärin ; Konsepteissa sekoilu ei ole "tyhmyyttä" tai vastaavaa. Itse en ollut 5 vuotta sitten kuullutkaan käytettävyydestä. (Tai siis hetkinen, ensimmäisetä kognitiotieteenkurssistani on jotain 8 vuotta, shit tuli mokattua ja nolattua itsensä.) Ennen tutustumista mm. koodailin pieniä pelejä ja niiden käyttöjärjestelmässä ei ole käytettävyyteen panostettu ja ne ovat perseestä. Syy? En ollut miettinyt asioita.
Näin ollen minun huomautukseni ytimessä oli huomautus siitä että olen liian tottunut siihen että "kaikkia juttuja ei tarvitse selittää alusta asti". Tämä johtaa siihen että keskustelusta tulee kuitenkin epäreilu ; "Tuttumies" -nimimerkillä kulkeva uskonmies selitti tätä joskus siten että joskus pelkkä yleissivistys tuottaa eron ja että hän ei millään haluaisi keskustella Dawkinsin kanssa koska Dawkins osaisi viitata johonkin jota hän ei ole aikaisemmin kuullut ja vaikka tuttumies tietysti ajatteli olevansa oikeammassa kuin Dawkins, hän tiedosti että tämä epäsuhta olisi epäreilu ja hankala hänelle itselleen. Olen taipuvainen ajattelemaan itsekin juuri näin.
Tosiasiassa koirille keskusteleminen on hyvin valistavaa, koska sitä joutuu OIKEASTI konseptoimaan asioita yhteen. Vähän kuten Douglas Adams selitti "Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto" -kirjassa (Btw. yliarvostettua "linnunradan käsikirjaviisikkoa" helvetin paljon parempi kirja.)
Yritinkin siksi selittää asioita uusiksi, ja laittaa ne jonkinlaiseen hieman käsitettävämpään muotoon. (Mikä taas ei kuulu osaamisalueeseeni tämä. Syy? Ei se että en olisi yrittänyt vaan se, että olen ns "tyhmä".)
Mitä enemmän asiaa miettii, sitä huonommalta ja epäsopivammalta tuo "vaikeustasoajattelu" on. Näin käy usein kun intuitio kohtaa tieteen.
PS. "Miksi" kysymykseni liittyi olennaisesti uskonnonvapauteen. En kannata teokratioita tai totalitarioita. Kirkko voi kuitenkin tietyissä rajoissa määritellä omat käytänteensä kuten mikä tahansa kerho. jossain on vain se raja joka ei kovin hyvä ole. Esimerkiksi Jehovan Todistajat, malliesimerkkini "hyvästä käytettävyydestä" uskontojen piirissä on varsin kammottava koska kys. uskonnosta ei käytännössä erota, vaan erotetaan. - Tämä tekee siitä kontrolloivan ja vastenmielisen laitoksen näistä tietyistä selkeistä ja huomattavista ansioista huolimatta.
On kuitenkin hyvä että tajusit että pyrin kysymään "provosoivasti kysymyksiä joihin oikeasti myös haluan vastauksen". Vakavuus on sitä suurempi mitä isompi trollaus. Voi tuottaa vaikeuksia monille ; Moni voisi nähdä esimerkiksi koiravertaukseni loukkauksena, vaikka (a) koirat ovat loistavia eläimiä ja (b) kuvaukseni oli fenomenologinen kokemus siitä mikä tulee kun huomaa juttelevansa koiralle.
Post a Comment