22.2.14

Kansanedustajat puhuivat avioliittolaista

Jätin tietoisesti välistä eilisen kansalaisaloitteesta keskustelun eduskunnassa. Vietin niin paljon nautinnollisempia hetkiä heteronormatiivisesti kylpylässä. Tarkoituksenani on elää hieman pienemmällä stressimäärällä näiden aiheiden takia. Tällä kertaa se jopa onnistui. Vasta tänään otin asiakseni selata läpi mitä lehdet (Ilta-sanomat, Hesari ja Aamulehti) ovat kirjoitelleet tuosta keskustelusta. Olisivatko kansanedustajat tällä kertaa paremmassa kunnossa ja valppaampia välttämään äärimmäisen tuhnumaisia sanoja. Aino Frilander muisteli puolestamme edellisiä eduskunnassa esitettyjä kommentteja.

Suureksi helpotuksekseni voin todeta, että tällä kertaa kansanedustajien puheissa ei ollut yhtä pahoja lörpötyksiä. Miten kansalaisaloitteen vastustajat sitten reagoivat? En nähnyt mitään uutta argumentaatiota. Tai oikeastaan pitäisi argumentaatiota sanan sijasta käyttää termiä "retoriikkaa". Yleinen tapa puhua liittyi äidin ja isän tärkeyteen lapsen kasvuympäristössä. Retoriikka oli tietenkin erittäin vetoava, sillä kukapa ei haluaisi lasten parasta. Olennaista olisi päättää ovatko samaa sukupuolta olevat parit päteviä lasten kasvattajia. Nyt vastustajien puhe antoi suoraan tai mutkan kautta ymmärtää, että lapsille on haitallista kasvaa ilman peniksen ja vaginan komboa. Itse huoltajien pätevyys, halu hankkia lapsia, suhteen syvyys tai mikään muu järkeville ihmisille tärkeä asia ei ole heidän mielestään mitenkään relevanttia lasten kasvuympäristön suhteen. Lapset tarvitsevat heterot vanhemmikseen, koska lapset tarvitsevat heterot vanhemmikseen, koska lapset tarvitsevat heterot vanhemmikseen. Nämä puhujat eivät näemmä nähneet mitään ongelmia siinä, että kokonaisia perheitä oltiin julistamassa toisen luokan kansalaisiksi. Perustuslaki, schmerustuslaki.

Jonkinlaista perustelua haettiin biologian kautta. Siinä ihmisten lisääntymisen biologia määritellään ihmisten parisuhteeksi. Outo tapa ajatella, tiedän, mutta erittäin yleinen kansakuntamme keskuudessa. Olipa kansanedustaja Peter Östman jopa väitti vakavalla naamalla, että avioliiton tarkoitus on lisääntyminen.

Jotkut tyytyivät toistamaan avioliiton määritelmää. Aivan kuin määritelmässä voisi perustella ja evätä lainmuutoksia. Sillä vain vertaillaan erilaisia määritelmiä. Onhan avioliiton määritelmä muuttumassa parhaillaan. Tilanna on sama kuin orjuuden puolustajat toistelisivat puhujapöntöstä orjuuden määritelmää, ja täten luulisivat puhuvansa jotenkin rakentavasti. Oikeastaan sama vertaus orjuuden puolustamisen retoriikasta silloin joskus kannattaa pitää mielessä, kun vertaa sitä siihen mitä Timo Soini sanoi eilen:


"En hyväksy sitä, että jotenkin leimataan taantumukselliseksi, vanhanaikaiseksi ääri-ihmiseksi, jos kannattaa sitä, mikä on voimassa oleva lainsäädäntö."

Ei ehkä ääri-ihmiseksi, mutta ehdottomasti taantumukselliseksi ja vanhanaikaiseksi (ex vi termini) kutsuisin Soinia.

Aamulehti kunnostautui hyvänä lukuelämyksenä. Pääkirjoitus on kansalaisaloitteen puolella. Uutiskartikkeli eduskunnan puheista kertasi näkökannat neutraalisti. Molemmat osapuolet puhuivat lasten puolesta. Kaikkein hienoimpana on uuden avioliittolain etuja kaipaavan pariskunnan tarina. Kihlautunut naispari Sandra Lompolo ja Alisa Nissinen kertovat miksi he haluavat naimisiin, eikä pelkästään rekisteröityyn parisuhteeseen. Hyvä ja kaunis artikkeli.

Niin tai näin, pyrin hermojeni säästämiseen. Palaan aiheeseen jos joku sattuu esittämään oikean ja relevantin argumentin. Keskustelu leimahtaa taas kuumaksi, kun kansalaisaloite saapuu lopulliseen äänestykseen eduskunnan salissa.

2 comments:

Anonymous said...

Hyvä kirjoitus.

Rami

Mette Söderman said...

Noista lasten välttämättömyys -kommenteista saan masentavan tunteen, että minun ja mieheni 16 vuotta kestänyt avioliitto ei olekaan oikea avioliitto. Koska kun se solmittiin, menopaussini oli ohi, joten ei lapsia, ja mieheni oli ollut aikaisemmin naimisissa.

Pitääkö minun mennä pihalle ja syödä raakoja kastematoja?