Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedia

Harri ja Ilkka Virolainen ovat luoneet kirjan, jossa tarjotaan mahdollisuutta avartaa ajatteluaan. Se julkaistiin viime torstaina. Nappasin sen välittömästi mukaani kirjakaupasta Helsingissä. Se sisältää 190 sivua monipuolista esittelyä paranormaaleista ilmöistä ja eri ihmisten kokemuksista tuli ahmittua nopeaan tahtiin.

 Aloitus on lupaava. Skeptikoille ilahduttavalla tavalla Virolaiset kertovat miten taikatempuilla ja huijauksilla on myyty yliluonnollista tavalliselle kansalla. Monen suositun yliluonnollisen ilmiön takana on luonnolliset tapahtumat. Pienelle osalle jäävät ne selittämättömät havainnot. Väärennöksiä ja lavastettuja kuvia laatineet huijarit tuodaan myös esille ensyklopediassa. Esim. Loch Nessin myytin luoneiden ihmisten nimet mainitaan, kuten myös Isojalan tarinan sepittäneiden miesten.  Peltokuvioiden ilmestyminen parin harrastelijan temppuna viimeistelee sen, että ainakin jonkinlainen perehtyminen kriittiseen tarkasteluun on tehty. Alkupuoliskon sivujen kääntelyn jälkeen olin melkein innoissani lukuelämyksen jatkamisessa.

 Ensyklopedia ei ollut niin paha kuin luulin sen olevan. Veljesten haastattelu Aamulehdessä ei luvannut hyvää. Kirja on päivitetty versio niistä Valittujen Palojen Mysteerien Maailma kirjoista (tosin ilman hienoja värikuvia). Ajankohtaiset esimerkit kerrotaan lukijoille selkeästi ja ne täydentävät hyvin sitä miten samat ilmiöt ovat toistuneet vuosikymmenestä toiseen.


Odotin kuitenkin liikaa ensyklopedialta. Olivathan veljekset aikaisemmin puhuneet siitä, että tutkijat salailevat todisteita yliluonnollisesta. Ehkä ensyklopedia paljastaisi nämä mullistavat löydöt maailmalle. Kirja ei kuitenkaan sisällä odottamaani tieteellistä materiaalia. Aiheina olevat yliluonnolliset kyvyt kuvaillaan kyllä hyvin, mutta se miten niitä on tutkittu jätetään mysteeriksi. Tutkimusmenetelmien yksityiskohdat ja se miten huijausmahdollisuuksia on yritetty karsia täytyy selvittää muista lähteistä. Joidenkin meedioiden ja kaukonäkijöiden kerrotaan tehneen hienoja tekoja, and that´s about it. Jäin kaipaamaan syvällisempää käsittelyä. Lukija joutuu selamaan lävitse kirjallisuusviitteet, jotta pääsee tarinoiden tarkemman sisällön pariin.

 Yhtenä esimerkkinä kirjan tasosta olkoon se miten intialaisen Prahlad Janin kyvyt esitellään. Mies "kertoo eläneensä ilman ruokaa ja juomaa vuodesta 1940 lähtien. Neurologi Sudhir Shah on tutkinut häntä tutkimusryhmänsä kanssa kahdesti Sterlingin sairaalassa Intiassa. Kokeen alussa Prahla Janin paino mitattiin ja lisäksi varmistettiin, että hänen suolensa on tyhjä. Hänet suljettiin tarkoin valvottuun huoneeseen 15 päivän ajaksi. Kokeen lopuksi Prahlad Janin piano mitattiin, häneltä otettiin verinäyte ja varmistettiin, että hänen suolensa on tyhjä. Hän ei käynyt tutkijoiden mukaan kertaakaan vessassa kokeen aikana. Tutkijat kertoivat, ettei Prahlad Janin paino laskenut eikä hänen aineenvaihduntansa häiriintynyt tutkimusjakson aikana."

Siinä kaikki mitä ensyklopedia kertoo Janin uskomattomasta tavasta elää valolla. Aivan kuin asia olisi sillä selvä. Entäpä se miten tuon intialaisen tutkimusryhmän tapa testata Janin kykyä on asetettu kyseenalaiseksi intialaisten skeptikoiden parissa? Jani sai liikkua valvontakameran näkökentän ulkopuolelle. Hänen palvojansa saivat käydä vierailulla. Paikalle pyrkineet skeptikot eivät saaneetkaan lupaa tarkkailla koemenettelyä.

Sama yksinkertainen esitystapa toistuu kautta linjan ensyklopediassa. Lähes kaikkiin olisi helposti saatavilla oleva kriittisempi katsaus. Nyt sen löytäminen jää lukijan vastuulle. Tämä vaivasi minua moneen otteeseen. Aivan liian usein ajattelin "kyllä, mutta se on hieman monimutkaisempaa..." kun aiheena oli jotain johon olin aikaisemmin perehtynyt skeptikkokirjallisuuden kautta.

Varsinkin "Lopuksi" kappaleen kohdalla joudun sulkemaan kirjan hieman pettyneenä.

"Yliluonnollisissa ilmiöissä ei ole mitään ihmeellistä tai erikoista. Ainoastaan ihmisen mieli tekee jostakin asiasta yliluonnollisen. Sitä, mitä tänään pidetään yliluonnollisena, pidetään huomenna luonnollisena. Monet yliluonnollisena pidetyt ilmiöt on kyetty todistamaan lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa. Tiede on ilmiöiden suhteen vielä jälkijunassa, mutta yliluonnollisiksi luokitellut ilmiöt, joista ihmisillä on ollut kokemuksia kautta aikojen, virallistetaan myös tieteen puolesta enemmin tai myöhemmin."

Niinhän siinä käy. Kun sitä tieteellistä näyttöä on kertynyt vakuuttava määrä. Näitä mahtava virallistamisia minä odotan innolla. Joudun pakenemaan scifin ja fantasian maailmaan, jotta telepatia, telekinesia, loitsut ja avaruusolennot ovat totta. En ilahtuisi juuri mistään muusta enemmän kuin siitä, että nämä tapahtuisivat toistuvasti myös todellisuudessa.

Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedia on lukemisen arvoinen. Vaikka se jättääkin kaipuun lisätiedon hankkimisesta. Ehkä se on hyvä asia, jos lukijalla vain on aikaa ja intoa etsiä sitä. En sanoisi kirjan olevan maksamisen arvoinen.