Dosentti ja teologian tohtori Juha Ahvio on palannut sukupuolineutraalin keskustelun parrasvaloihin. Aikaisemmin hän oli lavalla
Sukupuolineutraali avioliitto - Miksi ei? kirjoituksensa ansiosta. Silloinen kirjoitus Ahviolta oli toistaiseksi parasta mitä lakialoitteen vastustajilta oli kuultu. Vaikka ydinargumentiksi jäi ihmisten sukuelinten toiminnan asettaminen parisuhteiden ytimeksi. Hänen mukaansa avioliitto on vain yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto (asian tiimoilta on kiellettyä pohtia avioliiton polygaamista historiaa), koska ihmisten lisääntyminen onnistuu (melkein pelkästään) silloin kun penis laukeaa vaginan sisään. Jos luulet tuon olevan vain höyryävän homoagitaattorin propagandaversio
Ahvion argumentista, niin suosittelen sinua lukaisemaan sen itse läpi.
Eduskunnan lakivaliokunnalle tehty
tuoreempi Ahvion asiantuntijalausunto(pdf) on täydentävää materiaalia professori Tapio Puolimatkan lausuntoon (
osa 1 ja
osa 2). Pääsin lukaisemaan sitä läpi tänään. Sieltä löytyy ainakin pari kohtaa jotka nostattavat erilaisia hämmästelyjä pääkoppaani. Ahvio on aikamoinen taikuri, sillä hän saa tasa-arvon lisäämisen näyttämään tasa-arvon vähentämiseltä. Eli nykyinen avioliittolaki ei ole syrjivä, mutta sukupuolineutraali avioliittolaki syrjisi joitain ihmisryhmiä. Se miten tähän päättelyyn päädytään on tarkastelun arvoinen asia.
Luonnollisesti Ahvio toistaa (ala)pääargumenttinsa. Avioliiton heteronormatiiviset edellytykset löydetään jälleen lisääntymisen biologiasta. Tämä onkin Ahvion vahvin perustelu, sillä kukapa meistä pystyisi kumoamaan sen miten ihmisten lisääntyminen toimii. Sitomalla sen osaksi avioliiton perimmäistä merkitystä (ja unohtaen kaiken sen muun mitä ihmisten välisissä parisuhteissa tapahtuu) Ahvio on rakentanut hienon argumentin.
Biologista elämää ei ole eikä se säily ilman lisääntymistä, jälkeläisten syntymää. Tämä puolestaan edellyttää kahden vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen seksuaalista yhteenliittymistä. Avioliitto on aina muodostunut miehen ja naisen kokonaisvaltaisen persoonallisesta ja siten myös ruumiillis - seksuaalisesta yhteenliittymisestä mieheksi ja vaimoksi, jotta miehen ja vaimon olisi mahdollista tulla isäksi ja äidiksi lapsille, joita heidän liittonsa hedelmänä voi syntyä.
Seksin harjoittaminen tuottaa lapsia, yhteiskunta tarvitsee lapsia ja lapset puolestaan tarvitsevat kestävässä parisuhteessa elävää äitiä ja isää. Avioliitto on se parisuhdemuoto, jossa tällainen vahvasti yhteiskunnallisia ulottuvuuksia sisältävä keskinäisriippuvuus voi toteutua. Siksi avioliitto on ainutlaatuinen ja sosiobiologisesti annettuihin edellytyksiin perustuva yhteiskunnallinen parisuhdeinstituutio.
Todellakin, juuri noin ihmiset ovat lisääntyneet lukemattomien sukupolvien ajan. Mutta miten tästä biologisesta faktasta päästiin siihen, että avioliitto määritellään pelkästään ihmisten lisääntymisen perusteella? Lapsiahan on pukattu ilmoille kautta aikain ilman avioliittoja tai pappien aamenia. Ahvio pystyttelee hieman lisää tukipilareita ympärilleen.
Avioliitto yhdistää sukupolvet toisiinsa ja avioliiton julkissosiaalinen funktio perustuu siihen, että avioliitto yhdistää isän ja äidin lapsiinsa ja toinen toiseensa luoden yhteiskunnan sosiaalis - taloudellisen perusyksikön, perheen. Jokaisella lapsella on vanhemmat ja jokaisella lapsella on oikeus vanhempiinsa, isään ja äitiin.
Nykyisen avioliittolain kannalta tuo toteutuu yhtä merkittävällä tavalla jopa niiden heteroiden kanssa jotka eivät jostain syystä saisi biologisesti omia lapsia. Niin kauan kun lapsettoman elämän valinneet heterot pääsevät keskenään naimisiin, ei tilanne muutu filosofiselta kannalta sukupuolineutraalin avioliittolain aikana. Yhteiskunnan perusyksikkö, perhe, on nykyäänkin sellaista jossa lasten huoltajina voi toimia sellaiset ihmiset joilla on samanlaiset värkit jalkoväleissään. Tehdessään
Argumentum ad Antiquitatem Ahvio on varmasti monen silmissä vakuuttavan oloinen mies:
Avioliitto on spontaanin orgaaninen kulttuurillinen instituutio, joka lepää ihmisluonnon biologisen ohjelman varassa. Avioliitto miehen ja naisen yhteenliittymisenä on ollut ja on todellisuutta yli kulttuurirajojen, uskontojen ja aikakausien.
Tuo on tietenkin vain osa Ahvion argumenttikokonaisuutta, mutta sellaisenaan se ei ole sen kummempi kuin orjuuden puolustaminen sillä, että ihmiset ovat orjuuttaneet toisiaan tuhansia vuosia. Orjuus oli olennainen osa yhteiskunnan taloutta, kestävyyttä ja jatkuvuutta. Ja näytti toistuvan ihmisten yhteisöissä aikakaudesta toiseen, kuin biologisena vahvemman vakiona.
Ahvio myös murentaa tasa-arvon nimessä marssivat homosaattorit nerokkaalla tavalla. Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat ovat moraalisesti tyhjän päällä.
On myös huomattava, että velvoittavasta tasa-arvosta yhteiskunnallisena perusnormina voivat oikeutetusti puhua vain ne, jotka sitoutuvat sosiobiologisen luonnolliseen tarkoituksenmukaisuuteen ja päämäärähakuisuuteen ja käsitykseen siitä, että on olemassa yleinen ihmisluonto, josta kaikki ihmiset ovat osallisia.
Sen sijaan ne – kuten Kansalaisaloitteen edustamaa sukupuolineutraalia avioliittolakia tasa-arvon nimessä ajavat–, jotka sitoutuvat niin kutsuttuun konstruktivistiseen ihmiskäsitykseen ja jotka korostavat avioliitonkin olevan kulttuurisidonnaisen ja muutettavissa olevan ihmisen rakentaman sosiaalisen rakennelman, eivät usko universaalin eivätkä muuttumattoman ihmisolemuksen olemassaoloon. Mutta tällaisesta asenteellisuudesta seuraa puolestaan se, että myös kaikki oikeudelliset käsitteemme ovat väistämättä vain tilanne- ja aikasidonnaisia kulttuurillisia rakennelmia, joilla ei ole mitään olemuksellista eikä kaikkia sitovaa velvoittavuutta. Siinä tapauksessa tämä koskee myös ihmisoikeuksien ja tasa-arvon käsiteitä: nekin ovat tällöin vain konstruktioita, joita ei voida pitää mitenkään pakottavina normeina nykyisen lainsäädännön muuttamiselle.
Jos tulkitsin tekstiä oikein, niin Ahvio on toteamassa etteivät tasa-arvon kannattajat voi kannattaa tasa-arvoa, sillä pelkästään perinteisen avioliittokäsityksen kannattajilla on kestävät perustelut tasa-arvolle. Perinteisen käsityksen kannattajien arvomaailma kun nyt vaan sattuu olemaan kestävämpi, koska he uskovat arvojensa olevan kestävämpiä. Tällöin ne ovat kestävämpiä kuin ne arvot, joiden tiedostetaan olevan ihmisten määrittelemiä. Tasa-arvo ja yhdenmukaisuus ovat vain käsitteitä, jotka voivat muuttua yhtä helposti kuin vuosittaiset Oscar-voittajat.
Ahvio kaivaa esiin myös lasten ideaalin kasvuympäristön, joka sattumoisin on parasta kun vanhempien sukupuolet ovat erilaisia ja he ovat pitkässä vakaassa suhteessa. Pienenä kompastuksena hän käyttää viitteessään näyttävästi Mark Regneruksen kuuluisaa tutkimusta. Regneruksen paperin vaiheita käydään siellä kiitettävästi läpi, mutta Ahvio ei tee selväksi sitä mihin se tutkimus lopulta riittää. Tutkimusta käytetään poliittisessa kinastelussa juuri Ahvion käyttämällä tavalla, vaikka itse paperista ei voida vetää johtopäätöksiä samaa sukupuolta olevien vanhempien pätevyydestä lasten kasvattajina. Asiaa on vatvottu kunnolla tuolla Jenkkilän kulttuurisodissa, ja jopa tutkimuksen alkuperäisissä hurraajissa on sittemmin todettu, ettei sitä kannata mainostaa hutiloiden. Esim. Utahin piirioikeudessa
homoliittojen vastustajat totesivat näin:
Second, on the limited issue addressed by the Regnerus study, the
State wishes to be clear about what that study (in the State’s view)
does and does not establish. The Regnerus study did not examine as its
sole focus the outcomes of children raised in same-sex households but,
because of sample limitations inherent in the field of study at this
point, examined primarily children who acknowledged having a parent who
had engaged in a same-sex relationship. Thus, the Regnerus study cannot
be viewed as conclusively establishing that raising a child in a
same-sex household produces outcomes that are inferior to those produced
by man-woman parenting arrangements.
Regneruksen paperia käytetään vuonna 2014 täällä Suomessa Puolimatkan ja Ahvion kirjoituksissa. Se kertoo siitä miten konservatiivien tuotokset matkustavat lätäkön yli lähetyssaarnaajien matkassa.
Samanlaista lähdeviitteiden huolimatonta käyttöä Ahviolta havaittiin
Skeptics United-blogin puolella. Suosittelen lukemaan sen huolella läpi.
Sitten Ahvio alkaa vertailemaan heteropareja homo- ja lesbopareihin. Jälleen kerran avioliiton merkitys sidotaan ihmisten lisääntymiseen.
Mutta miesten ja naisten väliset seksuaalisuhteet ja niiden julkinen säätely kuuluvat valtion ja lainsäädännön alaan, koska vain tällaiset suhteet tuottavat uusia ihmisolentoja, lapsia. Lapset ovat – nisäkkäiksi huomattavan pitkään – kauan riippuvaisia hoivaajistaan ja heidän fyysinen, moraalinen ja kulttuurillinen kypsymisensä persoonallisesti yhteisvastuullisiksi toimijoiksi edellyttää pitkää ja jatkuvaa huolenpitoa ja ohjausta. Tähän kehitysprosessiin oma äiti ja isä tuovat ainutlaatuiset panoksensa.
Se olennainen asia jää jostain syystä aina huomioimatta. Olennaista ei ole se miten ihmiset syntyvät (se luonnontieteellinen fakta jota Ahvio ja kumppanit painottavat) vaan se onnistuuko näiden uusien ihmisolentojen kasvattaminen ja kypsyminen myös samaa sukupuolta olevien parien hoivassa. Näin osapuolet riitelevät toistensa ohi vuodesta toiseen, kun Ahvio sanoo "ihmiset lisääntyvät näin" (aivan kuin siitä kiisteltäisin) ja toiset puhuvat lasten kasvattamisesta.
Avioliitto on persoonallinen ihmissuhde, joka palvelee julkista yhteiskunnallista päämäärää. Vaikka avioliiton solmimiseen ja siinä tyydyttävästi elämiseen vaikuttavat liiton solmivien aikuisten tarpeet, halut ja mielihyvän tunteet, eivät nämä silti muodosta avioliiton yhteiskunnallista perustaa. Avioliitto perustuu lasten kokonaisvaltaisiin tarpeisiin.
Julkisen yhteiskunnan päämäärää, eli uusien ihmisten tuottaminen ja kasvattaminen, onnistuu myös niissä samaa sukupuolta olevien parien parissa. Tällaisia sateenkaariperheitä kun on parhaillaan täällä Suomessa, mutta heille ja heidän lapsilleen ei olla suomassa tätä Ahvion ja kumppaneiden ylistämää yhteiskunnallista asemaa.
Ahvio pääsee maalailemaan niitä samanlaisia uhkakuvia joista saimme nauttia Tapio Puolimatkan asiantuntijalausunnossa. Mitä kamalaa tapahtuisi jos sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttäisiin?
Kansalaisaloitteen esityksen mukainen avioliiton valtiojohtoinen poliittis-juridinen uudelleenmäärittely säätäisi voimaan huonoja kannustimia, jotka heikentäisivät avioliittoa sosiaalisena perusinstituutiona entisestään ja heikentäisivät ennen kaikkea lasten – eli yhteiskunnan tulevaisuuden – kannalta parhaan mahdollisen sosiologisen kehitys- ja kasvuympäristön ja psykososiaalisen suojaverkoston kykyä toimia koko yhteiskunnan hyväksi.
Sukupuolineutraalin avioliiton solmineet heterotkin olisivat kärsimässä, sillä lasten asema heikentyisi. Mutta
miten tuo heikentyminen ilmenisi? Samaa jäimme ihmettelemään tyhjin metaforisin käsin Puolimatkan lausunnossa. Puolimatka lupasi kymmenen hirveää ja yhdeksän kauhiaa, mutta ei sitten vaivautunut kertomaan mitä ne olivat ja miten ne muka toteutuisivat. Saako Ahvio enemmän sisältöä uhkakuvaansa?
Avioliiton uudelleen määrittely johtaisi siihen, että seuraavat kolme perusperiaatetta , jotka nykyinen avioliittolaki tunnustaa, kumottaisiin valtiovallan poliittisella päätöksellä:
- laillisen vanhemmuuden tulee lähtökohtaisesti perustua biologiseen vanhemmuuteen
valtio tunnustaa biologisesti jo olemassa olevan vanhemmuuden, ei luo vanhemmuutta ja
lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa, isään ja äitiin.
Eikö heteroparien vanhemmuutta enää tiedostettaisi entiseen tahtiin? Miksi ei?
Näiden kumoaminen johtaisi siihen, että nimenomaan isät marginalisoituisivat biologisten lastensa elämästä ja perheestä muutenkin, jolloin isyyden merkitys muuttuisi ja menettäisi ratkaisevasti arvoaan. Tällä seikalla olisi puolestaan vakavia seurauksia varsinkin poikien kasvamisen ja kehittymisen kannalta
Mitä vakavia seurauksia ja miten ne ilmenisivät sukupuolineutraalin avioliittolain aikana?
Vielä viimeinen rutistus parisuhteiden vastakkainasettelulle Ahvion lausunnossa:
Sosiologinen tosiasia kuitenkin on, että kaikki erilaiset suhdemuodot eivät ole yhteiskunnallisten vaikutustensa kannalta yhtä hyviä eikä millainen hyvänsä ihmissuhde ole määriteltävissä avioliitoksi. Monogaamisen ehyet ja virallisesti toisiinsa kestävästi sitoutuneet vastakkaissukupuoliset parit ovat perhesosiologisen perustellusti eri asemassa kuin esimerkiksi avoparit tai samasukupuoliset parit.
Ideaalimaailmassa tilanne on kai Ahvioin ihannoimalla tavalla. Täällä oikeassa maailmassa voimme havaita, että nykyinen avioliittolaki mahdollistaa avioliiton sellaisille ihmisille, jotka voivat olla mitä monipuolisemmilla tavoilla erittäin epäkelpoja vanhempia omille lapsilleen. Samat kriteerit yhteiskunnallisista vaikutuksista olisivat voimassa myös sukupuolineutraalin avioliittolain pykälissä. Uhka on sama ennen ja jälkeen avioliittolain muuttamista.
Lopulta Ahvio pääsee kritisoimaan itse kansalaisaloitteen sisältöä!
5.1. Millä perusteella esitys asettaa avioliitolle lukumäärä kriteerin?
Miksi esitys puhuu kahdesta henkilöstä? Millä perusteella on päädytty tällaiseen mielivaltaiseen määrälliseen kriteeriin? Sukupuolikriteerin kokonaisuudessaan hylkäävän Kansalaisaloitteen kannalta on perustelemattoman mielivaltaista puhua kahdesta henkilöstä aviopuolisoiden lakisääteisenä lukumääränä. Miksi lukumääräkriteeriä ylipäätään tarvitaan?
Ahvio nostaa ongelmaksi sen, ettei aloitteessa muuteta tarpeeksi monta avioliittolain kohtaa.
Le fuck? Onko tarkoituksena nyt vain varoittaa siitä, miten moniavioisuus on seuraavaksi kolkuttamassa ovelle? Ehkä aloitteen tekijät ovat salakavalan tietoisia nykypäivän poliittisista realiteeteista, eivätkä vielä tässä vaiheessa puske polyamoriaa barrikadeille.
Ja kansalaisaloite loisi yhteiskuntaan eriarvoisuutta, jota ei tällä hetkellä ole olemassa. Se loisi erityisoikeuden homoille!
5.2. Millä perusteella esitys privilegioi juuri parisuhteen?
Kansalaisaloite ilmoittaa haluavansa pyrkiä lisäämään erilaisten parisuhdemuotojen juridista tasa-arvoisuutta entisestään. Mutta miksi parisuhdemuodon pitäisi olla privilegioidussa asemassa, jos kahden normatiivisen sukupuolen kriteeriä pidetään pois suljettuna? Uudenkin lain voimassa ollessa biseksuaalit, monisuhteiset, ryhmäavioliitot, ei-seksuaaliset suhteet ja muut erilaiset suhdemuodot olisivat edelleen mielivaltaisen syrjityssä juridisessa asemassa. Tämä on jo koettu yhdenvertaisuuden kannalta aidoksi ongelmaksi, johon puuttumista vaatii esimerkiksi hallituspuolue Vihreiden nuorisojärjestö ViNO virallisessa ohjelmassaan.
Kauhistus. Antamalla tällainen erityisoikeus avioliittoon samaa sukupuolta oleville pareille
vähennetään yhteiskunnan tasa-arvoa. Ahviohan on aivan oikeassa.
5.3. Millä perusteella esitys privilegioi homoseksuaalisen suhteen?
Kansalaisaloitteen mukaan lain tulisi olla eettisesti neutraali, mutta tästä huolimatta aloite mielivaltaisen ristiriitaisesti katsoo, että yhteiskunnan tulisi antaa erityinen positiivinen viesti homoseksuaalisten suhteiden arvostettavuuden puolesta. Mutta miksi avioliittolain pitäisi olla väline homoseksuaalisten suhteiden arvostuksen nostamiseksi?
Onko sitten nykyinen tilanne eettisesti neutraali, kun homosuhteet asetaan toisenluokan parisuhdestatukseen rekisteröidyllä parisuhteella? Kampanjoidessaan ajamansa asian puolesta kansalaisaloitteen tekijät ovat ajamassa yhteiskuntaa eettisesti neutraalimpaan suuntaan, mutta Ahvio onnistui kääntämään tämänkin kohdan päälaelleen.
Eikä siinäkään vielä kaikki! Tiesitkö, että kansalaisaloite syrjii heteroja?
5.4. Millä perusteella esitys haluaa syrjiä heteroseksuaalista enemmistöä ?
Jos avioliittoinstituutio määritellään juridisesti uudelleen homoseksuaalisten suhteiden edellytysten ja näiden erityissuosimisen mukaisesti, muodostuu homoseksuaalisesta kokemuksesta normatiivinen kriteeri julkiselle avioliiton määrittelylle. Tämä olisi syrjivää heteroseksuaalisen enemmistön kannalta ja mielivaltaisen perusteetonta avioliiton heteronormatiivisuutta puoltavien perhesosioloisten tutkimustulosten valossa.
Ladattu kysymys on ladattu. Erityissuosiminen olisi siis sitä, että homoseksuaaleja kohdeltaisiin kuin he olisivat ihmisiä siinä missä heterot. Tämä on karmea ajatus Ahviolle. Periaate on sama kuin vastustaisi rotusyrjinnän poistamista avioliittolaista, koska silloin vähemmistö pääsisi samalle linjalle enemmistön kanssa.
Tutkimustulosten konsensus on tällä hetkellä Ahviota ja kumppaneita vastaan olennaisella tavalla, sillä samaa sukupuolta olevien parien perheet ovat käytännössä samalla tasolla kuin ne heteroparien perheet.
Vihdoinkin kuvioihin astuvat myös ne sukupuolineutraalin avioliiton haitalliset vaikutukset yhteiskunnassa. Julkiset menot nousevat ja viranomaisille tulisi enemmän paperihommia. Arvomaailma muuttuu ja sana- sekä uskonnonvapaus joutuvat uhatuiksi. Kohdat ovat niin hauskoja, että haluan käsitellä niitä tarkemmin. Kaikki tämä ja paljon muuta tulossa seuraavassa osassa!
Jatko-osaa odotellessa voit perehtyä homosaation etenemiseen Floridassa:
mies haluaa naimisiin tietokoneensa kanssa.
