Piispa huolissaan uskonnonopetuksesta

Sain jälleen kouriini tuoreimman Fides -lehden. Sen takasivulla on piispa Teemu Sipon haastattelu. Aiheena uskontotiedon opettaminen kouluissa sekä uskonnon ja elämänkatsomustiedon tuntimäärän vähentäminen. Luonnollisesti katolisen uskonnon opettaminen kärsii samalla. Tilanne voisi lopulta johtaa siihen, että seurakunnat joutuisivat itse opettamaan uskovaisten vanhempien lapsille mitä ja miten heidän pitäisi uskoa. Yhteiskunnan maallistuminen huolestuttaa piispaa.

Häneltä tiedustellaan mitä seuraamuksia tuntimäärän vähentämisellä on oppilaiden ja yhteiskunnan kannalta.

Sipon mielestä uskonnon vaikutuksen heikkeneminen johtaa hyvien arvojen heikkenemiseen.

"Myös ne arvot, jotka uskonnonopetuksessa ovat etualalla, kuten eettiset valinnat hyvän ja pahan välillä, vastuu muista ja lähimmäisistä välittäminen, epäitsekkyys jne. ovat sittenkin toissijaisia verrattuna ns. koviin arvoihin, kuten kilpailu, suoritus, itsensä toteuttaminen, vain materiaalisten hyvyyksien tavoittelu. Uskon että koulumaailman ilmapiiri tulee kovenemaan, mikä näkyy myöhemmin yhteiskunnan elämässä."

Vain uskonnonopetuksen kautta oppilaat voisivat oppia jotakin oikeasta ja väärästä. Vain uskonnonopetuksessa oppilaille voitaisiin neuvoa välttämään epäitsekkyyttä. Tässä tilanteessa on vaikea väitellä vastaan, sillä opetussuunnitelmiin suunniteltavien eettisten oppituntien sisältö ei ole selvillä. Tuskin on kuitenkaan kovin vaikea väittää vastaan siinä, että pelkästään uskonnollinen tausta sallii ns. hyvien asioiden edistämisen koulussa. Uskaltaisin peräti väittää, että moraalisten ongelmien tarkastelu ja pohdinta onnistuisi sekulaarillakin tavalla.

Piispa Sippo ei myöskään iloitse neutraalin uskontotiedon opettamisesta. Hän on niitä ihmisiä joiden mielestä lasten täytyy automaattisesti periä vanhempiensa uskonto.

"Lapsen tulee oppia ensin oma äidinkielensä - siis oma uskontonsa - ristiriidattomasti, sen vakaumuksen mukaan, jota lapsen vanhemmat edustavat. Vasta sen jälkeen voidaan tutustua muihinkin."

Eli ensin lapsille opetetaan uskonto, jonka opeissa kyseinen uskonto julistetaan ainoaksi oikeaksi uskonnoksi, joten kaikki muut uskonnot ovat harhaoppia. Vain vanhempien uskontoa seuraamalla voi päästä siihen Loppumaaliin, jota uskonnossa julistetaan tavoittelemisen arvoiseksi. Mikäs siinä.

Neutraali opetus olisi tietenkin suuri kolaus vähemmistöjen uskonnoille. Kuten esim. katolisen kirkon tilanne Suomessa. Heillä ei olisi resursseja järjestää uskonnonopetusta yhtä tehokkaasti kuin isoilla kirkoilla tai temppeleillä.

Sitten piispa Sippo latoo pöytään erittäin nerokkaasti muotoillun kommentin.

"Jos eri kirkkojen ja uskontojen opettajat poistuvat kouluista, niin myös koulun moniarvoisuus tulee kärsimään, kun kohtaaminen eri uskontokuntien edustajien kanssa häviää koululuokista, käytäviltä ja opettajanhuoneista."

Kerrassaan mainio tapa kuvailla tilannetta, jossa oppilaita ei enää asetettaisi keinotekoisen eriarvoisuuden karsinoihin, vaan heitä käsiteltäisiin tasa-arvoisemmin. Piispa sai tasa-arvon lisääntymisen kuulostamaan pahalta asialta. Nostan hänelle knalliani. Minulla on aina ongelmia nähdä piispan mainitsemaa ongelmaa uskovaisen kantilta. Uskonnollinen vakaumus ei ole minulle tärkeä asia. Selvästikin se on tärkeää monelle muulle.

Tästä voikin hypätä hienosti kreationisti Ken Hamin luokse. Hän varoittaa seuraajiaan uskoa heikentävästä voimasta: Lastenkirjoihin laitetut piirrokset Nooan arkista. Lapsille pitäisi opettaa, että Nooan arkki oli ihan oikea, jättimäinen paatti, johon eläimet pakattiin. Söpöt piirrokset pienestä laivasta, jonka ikkunoista kurkistavat kirahvit ja seeprat ovat Saatanan tuotoksia!