Valveilla: Miksi mitään on olemassa?

Valveilla: Uskon perusteltu puolustaminen -kirjan lukeminen jatkuu. Apologi William Lane Craig aloitti kirjan kevyin eväin, sillä kaksi ensimmäistä lukua eivät vielä sisältäneet argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta. Tilanne muuttuu kolmannessa luvussa. Hän esittää saksalaisen Gottfriend Wilhelm Leibnizin kuuluisan kysymyksen:

Miksi mitään on olemassa?

Leibnizin premissit:

1. Kaiken olevaisen olemassaololle on jokin selitys.

2. Jos maailmankaikkeuden olemassaololle on jokin selitys, tuo selitys on Jumala.

3. Maailmankaikkeus on olemassa.

Näistä premisseistä seuraa:

4. Maailmankaikkeuden olemassaololle on jokin selitys.

Ja hopsankeikkaa:

5. Selitys maailmankaikkeuden olemassaololle on Jumala, koska premissi 2.

Miten ateisti voi pelastaa epäuskonsa tämän loogisesti pätevän argumentin edessä? Siihen tarvitaan premissien kyseenalaistamista. Laiskojen onneksi Craig on esittänyt nuo vastalauseet puolestani sivulla 63:

"Niin kauan kun [ateisti] tunnustaa premissit tosiksi, hänen on hyväksyttävä johtopäätös. Jos hän haluaa torjua johtopäätöksen, hänen on kyettävä sanomaan, että jokin kolmesta premissistä on epätosi.

Mutta minkä niistä voi torjua? Premissiä 3 on joka ikisen vilpittömän totuudenetsijän mahdoton kiistää. Totta kai maailmankaikkeus on olemassa! Niinpä ateistin on kiistettävä joko premissi 1 tai premissi 2, jos hän haluaa pysyä ateistina ja olla rationaalinen. Niinpä koko kysymys pelkistyy tähän: ovatko premissit 1 ja 2 tosia vai epätosia? Katsotaanpa niitä lähemmin."

Ja sitten se hauskuus alkaa. Tässä kohtaa huomaan, että Valveilla -kirja onkin tarkoitettu ns. kevyeksi versioksi Craigin raskaammille tuotoksille.

Vastaväite premissistä 1: Jumalan olemassaololle on oltava jokin selitys.

Jos Jumala on olemassa, niin myös hänen olemassaolo vaatii jonkinlaisen selityksen. Craig ratkaisee vastaväitteen toteamalla, että Jumala on määritelty sellaiseksi olennoksi, joka ei vaadi selitystä.

"Se ei kuitenkaan tule kysymykseen, sillä Jumalan olemassaolon selityksenä olisi oltava jokin Jumalaa suurempi olio. Koska se on mahdotontona, premissin 1 täytyy olla epätosi. Joidenkin asioiden on kuitenkin voitava oltava olemassa ilman selitystä. Uskova sanoo, että Jumala on olemassa selittämättömästi. Ateisti puolestaan pysähtyy maailmankaikkeuteen ja sanoo, että maailmankaikkeus on olemassa selittämättömästi. Näin näytämme joutuvat pattitilanteeseen."

Craig pyrkii purkamaan pattitilanteen tarkemmalla määrittelyllä. Asiat ovat olemassa joko välttämättömästi tai kontingentisti. Numerot, lukujoukot ja muut matemaattiset entiteetit ovat välttämättömiä. Ihmiset, planeetat ja galaksit ovat jonkin ulkopuolisen aiheuttamia, joten ne ovat kontingentisti hillumassa. Varmaan arvaatkin minne tämä johtaa. Premissi 1 tarkentuu sivulla 64:

1. Kaiken olevaisen olemassaololle on jokin selitys, joka on joko sen oman luonteen välttämättömyys tai jokin ulkoinen syy.

Tähän kilpistyy premissistä 1 esitetty vastaväite. Jumalan olemassaolo selittyy Hänen oman luonteensa välttämättömyydellä. Kuten jopa ateisti tiedostaa, Jumalalla ei voi olla aiheuttajaa. Niinpä Leibnizin argumentti todellisuudessa puoltaa Jumalan olemassaoloa välttämättömänä olentona, jolla ei ole aiheuttajaa. [...]

Jos Jumala on olemassa, Hän on välttämättä olemassa oleva olento, jolla ei ole aiheuttajaa.

Craig ei selitä miksi Jumalla ei voi olla aiheuttajaa. Jumala vain on sellainen, koska muuten Häntä ei voisi olla olemassa.

Seuraavaksi Craig käsittelee muita ateistien vastalauseita. Maailmankaikkeuden selityksestä riittää riideltävää, sillä ateisti voi kiistää premissi 1:sen. Poikkeuksena olisi itse maailmankaikkeus, joka ei itsessään vaadi selitystä. Craig kertoo taksivirhepäätelmästä.

Ateistit väittävät joskus, että premissi 1 pätee kaikkeen, mitä maailmankaikkeudessa on, mutta ei itse maailmankaikkeuteen. Kaikelle, mitä maailmankaikkeudessa on, on löydettävissä selitys, mutta maailmankaikkeudelle itselleen ei ole selitystä.

Tämä ajatus sisältää kuitenkin niin sanotun taksivirhepäätelmän. Kuten 1800-luvun ateistinen filosofi Arthur Schopenhauer on osuvasti todennut, premissiä 1 ei voida unohtaa kuin käyttämäämme taksia, kun olemme päässeet haluttuun määäränpäähän! Ei ole mahdollista sanoa, että kaiken olevaisen olemassaololle on jokin selitys, ja sitten yhtäkkiä pitää maailmankaikkeutta poikkeuksena tästä.

Tässä pitäisi selvittää mitä Craig tarkoittaa selityksellä. Mikä on validi selitys ja milloin niitä oikeasti tarvitaan? Valitettavasti lukija ei tule tämän viisaammaksi selityksistä.

Ateistit eivät ole sanomassa, että käytännössä kaikelle mitä on olemassa on myös oltava selitys. Ateistinen vaihtoehto on sanoa, että selityksiä löytyy vain sellaisille asioille, jotka ovat universumissa. Selitykset edellyttävät syy-seuraus suhteita, joten on järkevää raja syy-seuraus suhteisiin perustuvat selitykset sellaiseen kontekstiin, jossa ne toimivat. Aika näyttäisi toimivan vain universumin sisällä, joten sen olemassaolo ei riipu syy-seuraus suhteesta.

Ehkä tilanne muuttuu, kun kosmologia selvittää lisää maailmankaikkeuden luonteesta.

Eikä Craig näytä tässä vaiheessa edes harkitsevan, että universumin olemassaolo selittyisi jotenkin sen välttämättömän ominaisuuden takia (kuten Jumalalla). Se olisi yhtä looginen selitys, mutta ateistien kannalta asteen verran parempi, sillä voimme havaita universumin.

Näiden pohdintojen jälkeen sivun 65 lopulla Crain paljastaa asenteensa tiedettä kohtaan.

Huomaa myös, miten epätieteellinen ateistin vastaus on. Nykykosmologia eli maailmankaikkeuden tutkimus on omistautunut etsimään selitystä maailmankaikkeuden olemassaololle. Ateistin asenne tekisi tyhjäksi kokonaisen tieteenalan.

Epäilen, että Craigin kannalta olisi parasta jos tutkimus jäisi tyhjäksi. Teistin näkökulmasta tuo selitys maailmankaikkeudelle on, että Jumala loihti universumin olemaan, tieteellisen käsityksen ulkopuolella, mutta ateistien asenne ja vaatimus syy-seuraus suhteen noudattamisesta (ei ole aikaa, jolloin maailmankaikkeutta ei ollut olemassa) on ongelma tieteelle. Joopa joo.

Tässä kuvaus asenteestani maailmankaikkeuteen.

Eihän tiedemiehillä ole lopullista selitystä esim. elämän synnylle, mutta kuitenkin sitä etsitään ja papereita julkaistaan. Tietenkin sen takia, että jos joku onnekas tutkijaryhmä onnistuu tekemään jonkinlaisen läpimurron tutkimuksessa, niin edessä on mainetta ja kunniaa.

Toki Craig käy läpi analogian ja epäanalogian erot ja vielä perinpohjaisemmin tuon ateistien vaihtoehtojen toimimattomuuden maailmankaikkeuden selittämisessä. Craig ei niele kakistelematta ajan ja universumin suhdetta.

Koska maailmankaikkeuden selityksen olisi oltava jokin varhaisempi asiantila, jolloin maailmankaikkeutta ei vielä ollut olemassa. Mutta maailmankaikkeutta varhaisempi asiantila olisi olemattomuus, eikä olemattomuus voi olla minkään selitys. Niinpä maailmankaikkeuden on oltava olemassa selittämättömästi.

Tämä päätelmä on ilmeisen virheellinen. Se sisältää oletuksen, että maailmankaikkeus on kaikki, mitä on olemassa, joten jos maailmankaikketta ei olisi, ei olisi mitään. Vastaväite siis olettaa, että ateismi on totta! Ateisti tekee näin kehäpäätelmän.

Ja sivulla 68 mainitaan myös Lentävä spagettihirviö, mutta halventavaan sävyyn.

Toivon, että alat käsittää Leibnizin argumentin voiman. Jos se on pätevä, se todistaa, että maailmankaikkeudella on olemassa välttämätön, aineeton, persoonalline Luoja, jolla ei ole aiheuttajaa ja joka ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Se ei ole mikään Lentävän spagettihirviön kaltainen keksitty hahmo, vaan tuonpuoleinen olento, jolla on monia Jumalaan perinteisesti yhdistettyjä ominaisuuksia.

Tietenkin Lentävä spagettihirviö voidaan myös määritellä aivan samalla tavalla maailmankaikkeuden selitykseksi, mutta se kelpaa selitykseksi, koska tiedämme Lentävän spagettihirviön olevan ihmisen keksimä. Selitykseksi kelpaa vain sellainen jumalolento, jonka oikeasti uskomme olevan olemassa.

Vastaväitteitä eli ateismin puolustamista en jaksa käydä läpi sen tarkemmin. Nimittäin kolmas luku ei tässä vaiheessa näyttäisi sisältävän argumenttia Jumalan olemassaololle. Sen sijaan sieltä löytyi argumentti sille miten Jumala on määriteltävä, jos Hän olisi olemassa. Leibnizin argumentti - kuten Craig on sen esitellyt - lepää sen varassa, että Jumala on olemassa. Jumalan luonteen kuvailu ei itsessään kerro, onko Jumala olemassa. Ehkä Craig on tarkoituksella säästänyt parhaimmat argumentit jonnekin muualle kuin kirjansa alkuun.