Professori Puolimatka ja Olematon oikeus

Professori Tapio Puolimatkan uusimpia kirjoja viime vuodelta on Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin. Käväisin ostamasta sen kristillisestä kirjakaupasta Tampereella. Kokonaisuutena kirja on selkeä ja huomattavasti helpompi lukea läpi verrattuna vaikka samaisen professorin kirjoihin evoluutiosta ja ateismista. Tällä kertaa professori on puristanut argumenttinsa kompaktiin 250 sivun opukseen. Useampi kohta oli minulle tuttua jo aikaisemmilta Puolimatkan kirjoitteluilta. Kirjan pääasanoma on onneksi selkeästi esillä ja yhtä helposti osoitettavissa ongelmaiseksi.

Sanoma on esillä jo kirjan nimessä. Lapsilla on oikeus äitiin JA isään. Varsinkin biologisiin vanhempiinsa. Kaikki muut vanhemmuuden muodot ovat huonompia verrattuna aidon isän ja äidin tarjoamaan kasvatukseen. Sukupuolineutraali avioliittolaki tuhoaa, kumoaa ja pyyhkiii pois tämän yhteiskuntamme kannalta tärkeän oikeuden. Riistäessään tämän lapsen perusoikeuden isään ja äitiin yhteiskunnan moraalinen perusta murenee. Kyseessä on erittäin vakava asia.

Ja siksi onkin pienoinen ihme, ettei kirjassa käsitellä tämän kyseisen perusoikeuden toteutumista sukupuolineutraalia avioliittolakia edeltävällä aikakaudella. Kiista on noussut avioliittolain muuttamisen seurauksista. Eli kyseisen avioliittolain sisältö on jollakin tapaa sidoksissa tähän lapsen oikeuteen isään ja äitiin. Puolimatka kirjoittaa parillakin variaatiolla saman väittämän kirjassaan: sukupuolineutraali avioliittolaki poistaa laista lapsen oikeuden isään ja äitiin ja että tällä tavalla isättömyyteen ja äidittömyyteen tuomittujen lasten ihmisoikeuksia loukataan perustavalla tavalla. (s. 13).

Miten kyseinen oikeus sitten toteutuu? Tai siis toteutui ennen avioliittolain muuttamista. Nähtävästi se ei toteudu lainsäädännön ja yhteiskunnan toimissa mitenkään. Edes ennen sukupuolineutraalin avioliittolain virallistamista. Ihmetykseni on keskitasoa, kun tarkastelen maailman menoa Puolimatkan väitteiden lävitse.

Suomen laki ei vaadi samaa sukupuolta olevien parien lasten pakkohuostaanottoa, jotta heille annettaisiin äiti ja isä. Yksinhuoltajille ei määrätä valtion toimesta toista heteronormatiivista huoltajaa. Lakikoukeroista huolimatta Suomessa on asunut ja asuu useita lapsiperheitä, joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Eikä virkavalta puutu asiaan lakipykäliä paukuttaen vaikka lapsilla muka on oikeus isään ja äitiin.

Aivan kuin Suomen laissa ei olisikaan mitään lapsen oikeutta isään ja äitiin. 

Tai jos on, niin Puolimatka ja kumppanit eivät kykene siteeramaan tarkkaa pykälää.

Puolimatka on huolestunut sukupuolineutraalin avioliittolain poistavan laista jotain, jota siellä ei edes alunperun ollut. Oikeastaan laista löytyy pykäliä, joiden perusteella lapset voidaan viedä heidän biologisilta vanhemmiltaan.

Se on kai kirjan selkein kompastuminen omiin jalkoihinsa. Ja tavallaan tekee koko Aito avioliitto -porukan ja Puolimatkan toimet turhiksi.

Oikeita ongelmakohtia maailmalta muistetaan myös kaivella. Sijaissynnytyksen kauhut ja lapsien muuttaminen pelkiksi hyödykkeiksi kohdunvuokrausbisneksellä ovat oikeutetusti kritisoitavana. Pikaisesti muistetaan mainita, että tämän lapsikaupan suurkuluttajat ovat heteropareja. Puolimatkan ideana on varoittaa lapsikaupan lisääntyvän, kun sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan.

Loppupuoliskolla Puolimatka perustelee heterovanhempien paremmuutta muihin verrattuna. Tukena tutut tutkimukset Mark Regnerukselta ja Douglas Allenilta, sekä parisen muuta akateemista tuotosta. Tässä kohtaa kiinnitin huomiota siihen miten professorimme käsittelee viime vuosina vastaanottamaansa kritiikkiä. Siinä missä lähteitä ja viitteitä käytetään henkiöiden nimiä esitellen, kun kyseessä on Puolimatkan kannan muuraaminen, niin kriittiset äänet pääsivät kirjaan vain anonyymeinä.

Korjaan, yksi kriitikko saa nimensä kirjan sivuille. Lilja Tammisen nimi komeilee pariin kertaan kirjassa ja on päässyt kirjallisuusluetteloon. Muuten hän on teksteissä vain nimimerkki LT. Muut kriitikot saavat kunnian olla nimettomiä skeptikkoblogaajia. Ehkä he (ja minä) eivät ansaitse nimeään julkisuuteen, koska ovat vain netissä kirjoittavaa saastaista talonpoikaisväkeä. Tämä tekee kuitenkin erittäin haastavaksi selvittää minkälaista kritiikkiä he ovat oikeasti esittäneet Puolimatkan väitteitä kohtaan, jotta selviäisi onko Puolimatkan vastaus kriitikoille edes kohdistunut oikeaan osoitteeseen. En nyt väitä, että professori Puolimatka on akateemisen maailman kiertävä imurikauppias, vaan muistelen sitä millaisilla eri tavoilla hän on osoittanut olevansa vähemmän luotettava lähdekritiikkinsä suhteen. Yksi esimerkki tästä olkoon professori Eric Piankan kansanmurha-tapaus Puolimatkan tuotoksessa.

Juuri tämän kriitikoiden päästäminen kirjaansa vain anonyyneimä ja alkuperäisen kritiikin jäljittämisen vaikeus saikin minut laskemaan kirjan käsistäni hieman pettyneenä. Mark Regneruksen ja Douglas Allenin tutkimusten käsittelyyn en jaksa enää kantaa korsia kekoon. Totean vain, että Allenin kohdalla High school graduation rates among children of same-sex households tutkimus ei osoittanut kausaliteettia vanhempien seksuaalisen suuntautumisen ja lasten koulusuoritusten välille. Tästä huolimatta Allenin tutkimusta on käytetty poliittisessa keskustelussa aivan kuin asia olisi toisin. Samalla tavalla sitä Regneruksen tutkimusta on heiluteltu Yhdysvalloissa ja täällä kotimaassa Aito avioliitto -kampanjan materiaaleissa.