19.4.16

Huumepolitiikka toimivaksi huumepolitiikaksi, sitten joskus

Kauan siinä kesti. Vain pari vuosikymmentä on kulunut siitä, kun useimpien maiden aggressiivinen huumepoliitikka todettiin epäonnistuneeksi. Huumeiden saatavuus ei ole laskenut. Huumeiden käyttö ei ole laskenut. Vankilat kyllä täytettiin ihmisillä. Veronmaksajien rahoja kuluu huumeiden valvontaan käsittämättömiä summia. Kuuluisa sota huumeita vastaan ei ainoastaan hävitty, vaan sitä soditaan siviilejä vastaan. Tällä vuosituhannella asiasta uskalletaan kirjoittaa avoimesti lehdistössä ja jopa sillöin tällöin puhua politiikassa. Muutos on erittäin tarpeellinen. Näillä näkymin oletan, että huumelakeja päivitetään toimivampaan suuntaan joskus muutaman vuosikymmenen kuluttua. Toivottavasti huomattavasti aikaisemmin. Poliitikot kun sattuvat olemaan erittäin arkoja olentoja tässä asiassa. Heitä huolestuttaa enemmän poliittinen maine ja äänisaalus, kuin se miten huumeiden vastainen sota on tuhonnut yhteisöjä ja tappanut ihmisiä.

Kukaan ei ole kieltämässä sitä tosiasiaa, että huumeilla on haittavaikutuksia. Haittavaikutuksiin pitäisi vain reagoida tavalla, joka johtaa haittavaikutuksista kärsivien auttamiseen. Eikä heidän rankaisemiseen. Olemme jo kokeilleet vuosikymmenten ajan sitä rankaisuun perustuvaa tapaa. Eikä tietääkseni osapuolista löydy sellaista tahoa, joka vaatii huumeita lailliseksi lapsille. Ikärajat olisivat samalla linjalla tupakan ja alkoholin kanssa. Meidän pitäisi tutkia entistä paremmin huumeiden haittavaikutuksia. Se on paras tapa selvittää minkälainen apu toimii. Tätä varten mm. kannabiskäyttäjien ongelmiin ja mielenterveyteen perehdytään. Silloin laillinen käyttö saadaan rajoitettua ja valistustyötä tehdään samalla tavalla kuin teemme nykyään alkoholin ja tupakan kohdalla. Kumpikin laillisia ja tappavia aineita, joita aikuiset käyttäjät voivat ostaa kaupoista. Käyttäjät vain sattuvat tuotteiden takia haisemaan pahalta, tuhoavat hermosolujaan ja lisäävät syöpäriskiään, mutta juuri tätä varten niistä ostoksista menee veroa. Verotuotoilla maksetaan niitä kustannuksia, joita alkoholin ja tupakan käyttäjät aiheuttavat yhteiskunnalle. Paitsi se röökaajien tuottama lemu, josta me tupakoimattomat joudumme kärsimään.

Merkittäviä edistysaskeleita on viime vuosina otettu monien maiden lehdistössä. Tänä vuonna muutos näyttäisi vain kiihtyvän. Suomessa Yle kertoi suoraan mistä on kyse. Tänään alkanut YK:n yleiskokous käsittelee huumesodan lopettamista.

Avaus huumepolitiikan suunnan muuttamiseen on tullut ensisijaisesti Latinalaisen Amerikan mailta, jotka ovat kärsineet ehkä eniten epäonnistuneesta huumepolitiikasta. Nyt alkanutta YK:n huumepoliittista erikoisistuntoa ehdotti Meksikon hallitus vuonna 2012.
Myös Euroopassa käydään kriittistä keskustelua nykypolitiikasta. Sen sijaan Aasian maat ja Lähi-itä sekä Venäjä pitkälti kannattavat nykyistä sotaisaa ajattelutapaa huumeita ja huumeiden käyttäjiä vastaan.
Niinpä asiantuntijat arvioivat, että YK:n erityisistunto tuskin vielä tässä vaiheessa löytää yhteisymmärrystä uudesta yhteisestä huumepolitiikan suunnasta. Todennäköisempänä pidetään, että globaali huumepolitiikka hajoaa, ja eri maat etsivät oman tiensä.

Yli tuhat vaikuttajaa ympäri maailmaa allekirjoitti julkilausuman huumepolitiikan muuttamisesta. Mukana vihdoinkin merkittäviä poliitikkoja. Joista tällä hetkellä kuumimpana tähtenä demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä senaattori Bernie Sanders. Sanders on useasti puheissaan puhunut kannabiksen laillistamisen puolesta. Eikä se ole aiheuttanut poliittista skandaalia. Hillary Clinton ei ole uskaltanut pitää vastaavia puheita. Hän on enemmän odottavalla kannalla mm. kannabiksen laillistamisen kohdalla, eikä suostu antamaan selkeitä vastauksia tuoreissa haastatteluissa. Clinton haluaa odottaa tuloksia, jotta laillistaneiden osavaltioiden kohtalosta opittaisiin jotain.

Vetoomuksen allekirjoittaneiden joukossa on nykyisiä ja entisiä senaattoreita, presidenttejä, pääministereitä,  ministereitä, tuomareita, syyttäjiä, poliisipäälliköitä, terveysviranomaisia, ja talousvaikuttajia. Muutosta eivät ole siis vaatimassa pelkästään has-been hippipössyttelijät. Huumepolitiikan toimimattomuudesta on kertynyt liian kauan liian paljon todisteita.

Entinen YK:n pääsihteeri Kofi Annan kirjoitti asiallisen kirjeen, jossa hän vaati huumepolitiikan muuttamista. Kiellot eivät toimi. Virkavalta kohdistaa huumeidenkäyttäjiin toimia, jotka usein tuhoavat käyttäjien elämän jopa pahemmin kuin itse huume. Ongelmakäyttäjät eivät saa apua. Heidät passitetaan vankilaan. Annan kirjoittaa:

Huumepolitiikan nykyinen linja on johtanut valtavien, rikollisten huumemarkkinoiden syntyyn.

Kansainvälinen huumekauppa ruokkii väkivaltaa, korruptiota ja epävakautta. Vuonna 2013 pelkästään Meksikossa tehtiin 16 000 murhaa, ja niistä huomattava osa kytkeytyi suoraan huumeisiin. Huumeiden vastainen sota ei ole ollut menestys missään päin maailmaa. 

On arvioitu, että yleismaailmallisen huumekielto maksaisi vuosittain vähintään 80 miljardia euroa. Huumeidenkäyttäjiä on maailmassa jo 300 miljoonaa, ja laittoman huumekaupan arvo nousee lähes 300 miljardiin euroon vuodessa. Huumeet muodostavatkin yhden maailman suurimmista hyödykemarkkinoista.
Ja:
Kiellot eivät ole juuri vähentäneet huumeiden käyttöä, mutta huumeiden käyttäjien leimaaminen rikollisiksi ja heidän rankaiseminensa on täyttänyt vankilat. Huumeiden vastaisesta sodasta on tullut sotaa huumeiden käyttäjiä – siis ihmisiä – vastaan.


 Osasimme muuttaa alkoholin kieltolain järkevään suuntaan. Ehkä joskus opimme muuttamaan lakeja myös huumeiden kohdalla. Tosin henkilökohtaisesti olen (ilman todisteita) sitä mieltä, että nykyisten huumelakien poliittiset puolestapuhujat ovat huumeliigojen palkkalistoilla. En keksi muuta selitystä sille, että he eivät ole muuttaneet huumepolitiikkaa aikaisemmin. Tietenkin on mahdollista, etteivät he tiedä tai ymmärrä tai välitä siitä miten nykyinen huumeiden vastainen sota tuottaa tuhoa.

11 comments:

MrrKAT said...

PA: "huumelakien poliittiset puolestapuhujat... etteivät he tiedä tai ymmärrä tai välitä siitä miten nykyinen huumeiden vastainen sota tuottaa tuhoa."

Missä he tai paremminkin äänestäjät sen "tuhon" täällä Suomessa näkisivät?
Hehän näkevät tai kuulevat miten huumeet ja -liigat tuottaa tuhoa ja kuolemaa, mutteivät he/äänestäjät joudu poliisien ampumaksi.

Anonymous said...

Minusta tuntuu, että englannin kieli tekee monelle toisinaan tepposet. Samoin kun huume on lääke ja huume taitaa tuo Dekriminalisointi tarkoittaa sekä dekrimilaisointia että depenalisointia? Depenalisointi, eli että vähäisen määrän käytöstä, hallustapidosta ja kasvattamisesta ei rangaista on minusta kannattettava ajatus. Dekriminalisointi, eli laillistaminen sen sijaan ei.
Ei ole minusta kannatettava ajatus päästää laillistaa huumeliigoja. Ainakin sangen usein THL:ää myöten puhutaan dekriminalisoinnista kun itseasiassa tarkoitetan depenalisointia. Arvelen, mutta en toki tiedä, että Kofi Annanin HS:ssä julkaistussa artikkelissakin oltiin enemmän depenalisoinnin kuin laillistamisen kannalla.

AnoMatti said...

Kanada suunnittelee kannabiksen laillistamista ensi vuonna.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016042121451147_ul.shtml

Sinäänsä aika iso juttu koska tuo tarkoittaa sitä että Kanada de facto eroaa niistä kansainvälisistä sopimuksista jotka rustattiin huumeiden vastaisen sodan aikana, ja kun Kanada niistä eroaa ensimmäisenä se tarkoittaa että muiden maiden eroaminen noista tulee olemaan paljon helpompaa.

Ninny said...

Se, mikä itselleni jää epäselväksi tässä huumeiden puolustuspuheissa on se, että onko huumeidenkäyttäjien rankaisemisen lopettamisella ja heidän auttamisellaan tarkoitus A) tehdä huumeidenkäytön jatkamisesta helpompaa/vähemmän ikävää vai B) rohkaista heitä lopettamaan huumeiden käyttö? Ihan siis vilpitön kysymys.

Eli onko huumeidenpuolustuksen utopia kerätä kaikki huumeista riippuvaiset yhteen paikkaan piikittämään/polttamaan laillisesti yhteiskunnan tarjoamia aineita, siihen asti kunnes mahdolliset terveysvaikutukset käyvät tappaviksi? Vai auttaa irti huumeista kohti "normaalia" elämää, missä päätään ei enää syystä tai toisesta tarvitsisi pistää sekaisin? Ostetaanko aineet edelleen nykyisiltä ammattirikollisliigoilta, mutta nyt vain järkevämpään hintaan? Vai alkaako valtio itse huumetuottajaksi?

Jos huumeriippuvuus on tarpeeksi pahaa, tavanomainen työssäkäynti tuskin onnistuu: kustantaako yhteiskunta sitten verovaroin tämän ainekäytön ylläpidon? Kuka maksaa pilvenreunalle jääneen asunnon, ruuan, päivittäiset käyttötarvikkeet, lääkkeet? Onko huumeiden käyttö elämäntapa vai sairauseläkkeen peruste?

Myöskään ei ole auennut se, että miten ns. tavalliset ihmiset pärjäävät näiden huumeita elämässään tarvitsevien kanssa. Onko tässäkin ajatus, että tarjoamalla laillisia aineita varmistetaan se, ettei kukaan lähde esim. autolla liikenteeseen ainepäissään, tai naapuriin puukon kanssa etsimään harhojensa lähdettä? Jos huumeita saadakseen ei tarvitse enää ryöstää tavaraa tai ihmisiä, vaan valtio tarjoaa tarvittavat virkisteet kohtuuhintaan, häviävätkö samalla kaikki muutkin lieveilmiöt? Tuleeko yhteiselämästä meille muille turvallisempaa?

Alkoholi on jo nyt merkittävä yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen ongelma: muuttuuko tilanne paremmaksi sillä, että näitä ongelmia laillistetaan lisää? Onko itsensä kemiallisilla myrkyillä huumaaminen ihmisoikeus, joka pitää turvata? Jos valitsee alkoholin tilalle heroiinin, voiko vielä olla kohtuukäyttäjä?

Vieras said...

En osaa Ninnym kaikkiin kysymyksiin vastata, mutta jos asia kiinnostaa, kannattaa varmaan tutustua Portugalin toimintaan asian suhteen. Siellä jokin aika sitten tehtiin selkeä suunnanmuutos huumeidenkäyttäjien kohtelun suhteen ja tulokset käsittääkseni ovat melko hyvät.
Tärkeimpänä on huomata, että nykyiset huumeiden vastaiseen sotaan käytetyt rahat pitää käytön dekriminalisoinnin (tai depenalisoinnin) jälkeen käyttää käyttäjien tukemiseen ja pyrkiä saamaan heidät taas osaksi yhteiskuntaa.
Nykyään käsittääkseni on melko vahva tieteellinen näyttö sille, että erilaiset riippuvuudet johtuvat ennenkaikkea ongelmista muilla elämän aloilla (esim. työttömyys/syrjäytyneisyys, masennus, yksinäisyys), eikä niinkään siitä aineesta. Riippuvuuden kohde toimii lähinnä pakotienä todellisuudesta. Tällaiseen ongelmaan ei tuomitseminen ja vangitseminen auta, mutta muunlaisilla toimilla voidaan saada hyviä tuloksia.
TL;DR: pitäisi pyrkiä taustalla olevien ongelmien ratkaisemiseen, oireihin reagoimisen sijaan.

Anonymous said...

Lisäisin Ninjylle vielä kaksi asiaa: ensinnäkin huumeidenkäyttö on ns. uhriton rikos. Miksi siitä pitäisi rangaista, että joku esim. piikittää heroiinia itseensä?
Toiseksi kieltolakia on kokeiltu kerran, eikä se toiminut silloinkaan. Kieltolaki hyödyttää ainoastaan huumekauppiaita. Tästä on esimerkki Amerikasta. Nyt kun jotkut USAn osavaltiot lailistivat kannabiksen, se aiheutti Meksikon huumekarteleissa sen, että ne siirtyivät enemmän tyttökauppaan.
Jos haluaa tutustua aiheeseen enemmän kannattaa katsoa Youtubesta Milton Friedmannin haastattelu http://youtu.be/nLsCC0LZxkY.

Anonymous said...

Mielestäni itsetuhoiseen käytökseen tulee olla oikeus jokaisella, aivan äärimmäisyyksiin eli itsensä surmaamiseen saakka. Siihen tulee olla oikeus siitä huolimatta, että se voi aiheuttaa elämäänsä tyytyväisemmille ihmisille hämmennystä ja mielipahaa: "Kauheaa, järjetöntä! Miksi kukaan haluaa tehdä noin?"

Hyvä kysymys! Ottakaamme siitä selvää ja laittakaamme tarmomme selvityksessä selvinneen asiaintilan parantamiseen sen sijaan, että hukkaisimme niukkaa energiaamme kovaotteiseen "oireiden" lakaisuun maton alle. Jälkimmäinen kun lähinnä synnyttää lisää ongelmia ja kärsimystä. Olen samassa käsityksessä nimimerkin Vieras kanssa vaikeiden riippuvuuksien tärkeimmistä syistä.

MrrKAT said...

Päihteen vapautus ja seuraukset:
-meillä on vapautettu alkoholipolitiikkaa 1950-luvulta lähtien
-kulutus 3 litrasta -> 11 litraan per v per nokka,
-maksasairauskuolleisuuden nousu yli 1000:en joka vuosi Suomessa
-me olemme nähneet tähän asti, että kaikki vapautukset ovat vain lisänneet haittoja.
Noin luennoi THL:n Esa Österberg alkoholista YLEn aamu-tv:ssä 18.4.2016:
http://areena.yle.fi/1-3063758

Onko tuosta oppimista eli mitä tuosta odottaisimme huumeiden vapautusten kohdalla. Maksa- ja munuaispoksaukset lisääntyisi 2000:een ja kulutus räjähtäisi nousuun?

Anonymous said...

"huumeidenkäyttö on ns. uhriton rikos"

No ei se kyllä ole. Ehkä sinun käyttösi on, mutta yleisesti huumeiden käyttöön liittyy rikollisiakin lieveilmiöitä. Sama koskee jossain määrin myös alkoholiakin.

Anonymous said...

"huumeiden käyttöön liittyy rikollisiakin lieveilmiöitä"

Kuinka moni näistä lieveilmiöistä liittyy siihen, että huumeet ovat laittomia? Missä määrin niitä esiintyisi, mikäli huumeiden tuotanto jo myynti olisi laillisesti valvottujen tahojen kontrollissa?

Ninnyltä haluaisin kysyä, mistä tulee ajatus, että huumeiden käyttö olisi automaattisesti ongelmakäyttöä? Minun käsitykseni on, että huumeiden käytön rangaistavuudesta halutaan luopua, koska sen on todettu olevan olemassaolevista keinoista vähiten huono, kun tarkoituksena on oikeasti vastata huumeisiin liittyviin ongelmiin.

"-me olemme nähneet tähän asti, että kaikki vapautukset ovat vain lisänneet haittoja."

Myös verrattuna aikaan, jona vallitsi alkoholin nollatoleranssi?

Anonymous said...

Joissain tapauksissa huumasuaineiden deriminalisointi suoraan hävittäisi rikolliuuden ja lieveilmiöt. Ajatellaan vaikka psilosybiinisieniä, jotka kasvavat yleisinä Suomen metsissä. Nykyisen tuomioistuinkäytännön mukaan psilosybiini on vaarallinen huuamausaine, vaikka kukaan ei todistetusti koskaan ole kuollut siihen eikä se aiheuta riippuvuutta. Jos nämä psykoaktiiviset aineet dekriminalisoitaisiin, organisoidulle rikollisuudelle jäisi hyvin vähän toimintatilaa. Ihmiset voisivat jokamiehenoikeutensa nojalla vain keräillä sieniä metsistä ja pelloilta. Poliisikin voisi kohdentaa toimintaansa mielekkäämmin.