Grafologian perusteet, Pentti Vaarama, 1988

Ostin jokin aika sitten muutamalla eurolla grafologiasta kertovan kirjan. Grafologia on 1600-luvulla kehitetty pseudotiede, jonka avulla yritetään "selittää ihmisen käyttäytymistä niin pintapsykologisella, arkipäivän tiedostetulla tasolla, kuin myös syvyyspsykologisella, tiedostamattomalla tasolla." Käsiala kertoo ihmisestä enemmän kuin sen ajatuksen jonka hän on kirjoittanut paperille. Pentti Vaarama selittää lisää:
"Käsiala ei synny kädessä, käden liikkeen vaikutuksesta, eikä "käden käänteessä", vaan se on pitkäaikaisen kehitysprosessin tulos. Todellisuudessa käsiala syntyy aivoissa, aivojen kirjoituskeskuksissa; käsi vain välittää herkän aivokirjoituksen paperille. Käsialan sijasta voimme perustellusti puhua aivokirjoituksesta."

Ihmisen psyyke ja sielun liikkeet välittyvät siis raapustamisen myötä paperille. Samalla grafologi saa tietoa kirjoittajan fyysisestä hyvinvoinnista. Mikä parasta, grafologi voi tehdä nämä johtopäätökset pelkän tekstin perusteella, joten jopa kuolleiden ihmisten kirjeet ja tekstit mahdollistavat heidän ajatusmaailman tarkastelun. Tai kuten Vaarama sanoo:
"Tällainen taaksepäin suuntautuva, retrospektiivinen, tarkastelu antaa runsaasti uutta valaistusta esimerkiksi historiallisten vaikuttajayksilöiden käyttäytymiseen ja tekemisten motiiveihin."

Vaarama myös voivottelee sitä, ettei Suomen korkeakouluissa ja lääketieteellisessä opetuksessa ole ollut vakavaa suhtautumista grafologiaan. Harmi.
Hieman yllättäen hän kertoo jo sivulla kymmenen mistä grafologiasta on kyse, tavalla joka saa skeptikon nyökyttämään päätä. Grafologian kuvaa ihmisen luonnetta, ja tuo luonne voidaan kuvata Ludwig Klagesin ("tieteellisen grafologian perustaja") kehittämän luonneopin avulla. Valitettavasti samalla selviää, että ihmisen käyttäytyminen on ambivalenttia, kaksoismerkityksellistä.

"Jokainen ihmisen ilmaus (ilme, eleet yms.) voidaan selittää ainakin kahdella usein toisilleen vastakkaisella tavalla. Niinpä esim. rauhallinen ja hallittu käytös saattaa johtua joko erinomaisesta itsekurista tai kaikkien häiritsevien kiihokkeiden ja intohimojen puutteesta. Nopeus on toisella ihmiselle merkki nopeasta oivaltamiskyvystä, toisella taas levottomuudesta ja tasapainottomuudesta. Samankin henkilön jotkin ominaisuudet voidaan toisessa tilanteessa tulkita myönteisiksi, toisessa tilanteessa taas kielteisiksi."

Jos grafologille tarjotaan vain kirjettä, niin miten hän voi päätellä mikä on vaikuttanut kirjoittajaan kirjoituksen aikaisena päivänä? Vaartama myöntää jokaisella käsialan piirteellä olevan vähintään kahdenlainen merkitys.

"Jokainen kirjoitusmerkki voidaan selittää johtuvaksi joko kiihokkeen voimasta tai vastakkaisen voiman heikkouden aiheuttamaksi. Esim. nopea kirjoitus ilmaisee myönteisenä yritteliäisyyttä, ahkeruutta, vilkautta ja yleistä aktiivisuutta, mutta kielteisenä se ilmentää rauhattomuutta, hermostuneisuutta ja tasapainottomuutta."

Onneksi grafologeilla on keino tietää kumpi on kyseessä. Ratkaisu on nimeltään muototaso. Tällöin otetaan tarkasteluun kokonaisuus. Eli "käsialan symmetrisyys, tasapainoisuus ja harmonisuus sekä tilankäyttö (reunukset, rivinvälit, sananvälit, kirjainten välit, jne.) sekä käsialan itsenäisyys, persoonallisuus ja myös käsialan sopusuhtaisuus, kauneus esteettisenä elämyksenä."

Muototasolla voidaan tarkastella kirjoittajan persoonallisuuden kehitystasoa. Sen mittaamiseksi on myönteisiä ja kielteisiä ominaisuuksia; käsiala on luontevaa tai luonnotonta, rytmi on eheä tai häiriintynyt, rivinvälit ovat selvä tai epäselvät, jne. Vaarama muistuttaa, että aloittelijoilla voi olla vaikeuksia saada näitä hienompia kohtia kohdalleen, mutta kokemuksen myötä ne voi listata heti yhdellä silmäyksellä.

Käsialan eri piirteet edustavat tiettyjä osia ihmisen tietoisuudesta. Näillä on symbolinen merkitys, mutta ainakin ne on helppo tajuta. "Käsialassa tunne näkyy symbolisesti pyöreytenä, kun taas tahto ilmenee kulmikkuutena ja järki esiityy käsialassa nimenomaan terävyytenä." Mutta jopa näillä hienouksilla on samat ambivalentit tulkinnat. Jokaiselle ominaisuudelle on kymmeniä tulkintatapoja. Otan esimerkiksi käsialan laajuuden, eli ahdas vs laaja. Laaja käsiala voi merkitä mm. hutilointia, mutta ahtaan käsialan voi tulkita myös hätääntyneessä tilassa kirjoitetuksi. Näitä vertailevia taulukoita on kirjassa monta, ja ne ovat yksinkertaistettuja. Vaartama sanoo, että tulkintatapoja on jopa satoja!

Kun vertaan kirjan oppeja omaan käsialaan, niin voin heti sanoa yhden kohdan joka menee pieleen. Monet ihmiset ovat kuvailleet minua (ja voin yhtyä heidän heidän kantaansa): tunteeton, analyyttinen ja enemmän "järki" ihmisiä. Grafologian perusteet-kirjassa kerrotaan käsialan kaltevuudesta:
"Kirjoituksen kaltevuus ilmaisee tunteen purkautumistavan, ei välttämättä sen voimaa. Voidaan sanoa kirjoituksen kaltevuuden myös kertovan erityisesti tunteen ja järjen - mutta jossain määrin myös tahdon - keskinäisistä voimasuhteista. Oikealle viisto käsiala edustaa "sydäntä", tunnetta ja pysty "järkeä", hallintaa. Vasenviistossa käsialassa järjen kontrollin lisäksi "tahto" - useimmiten tiedostamattomasti - tulee mukaan muuntamaan tunteet aivan toisiksi kuin miten ne on koettu ja eletty."

Oma käsialani on vahvasti viisto oikealle. Olisin siis tunteellinen ihminen. Eikä tätä ristiriitaa voi pelastaa vetoamalla "tahtoon", sillä sen pitäisi vaikuttaa vain vasemmalle viistossa käsialassa. Näin kirja kuvaa oikealle viistoa käsialaa:
"Oikealle viisto käsiala kertoo kirjoittajasta, jolle on luonteenomaista sydämellisyys, teeskentelemättömyys, syttyväisyys, innostumiskyky ja intomielisyys, jopa intohimoisuus. Hän on seurallinen, vaikutuksille altis ja kiinnostunut uusista, vaihtelevista näkymistä ja näkökohdista. Nämä ominaisuudet luovat pohjaa suurelle oppimisalttiudelle ja kiinnostukselle uusiin asioihin."

Hetkinen! Tuossahan on jotain tuttua. Olen oppimisaltis ja kiinnostunut uusista asioista. Ei kai tässä yritetä varmistaa kaikkia vaihtoehtoja monipuolisella tulkinnalla? Jatkuu...

"Oikealle viistoa kirjoittava on ulospäin suuntautuva, ekstrovertti, intomielinen rakkaudessa, teeskentelemätön ystävyydessä, luonnollinen ja luonteva seurustelussa."

Olen sisäänpäin suuntautuva, ujo ja hillitty rakkaudessa. Ehkä jokin muu ominaisuus käsialassa voi kuitenkin korjata tilanteen grafologian kannalta? Se on hyvinkin mahdollista, sillä vaihtoehtoja on loputon määrä. Kirjoituksen nopeus, viivan vahvuus, säännöllisyys, tilanjako, rivien muoto, t-kirjaimen poikkiviivat, pikku i-kirjaimen piste, sekä g:n, j:n, p:n ja y:n alasilmukat, nämä kaikki voidaan tulkita mitä moninaisilla tavoilla. Näitä alasilmukan tulkintoja on vähintään 50. Minun suosikkeja ovat nämä:
"19. Alapituus tai silmukka kaartuu vasemmalle: Erityistä seksuaalista herkkyyttä.Myös eroottis-lyyristä mieltä ja kiinnostusta. Saattaa ilmaista myös enemmän tai vähemmän tiedostettuja homoseksuaalisia taipumuksia."
ja numero
"28. Hyvin vaihtelevia alapituuksia samassa käsialassa: Polygaamisia, moniavioisia taipumuksia. Elostelijatyyppi. Moraalisen kontrollin puutetta."

Mutta eikös grafologi voi itse hienosäätää tulkintansa kohdalleen saamalla palautetta kirjoittajalta? Kyllä. Ja juuri tätä Pentti Vaarama haluaakin. Grafologin ja kirjoittajan pitäisi olla vuoropuhelussa, jotta luonteenkuvaus saadaan tarkennettua kohdalleen.

"Keskustelussa grafologisen kuvauksen ilmaisuja olisi mahdollista täsmentää, täydentää ja tulkita, jotta vastaanottaja-kirjoittajakin ymmärtäisi ne jota kuinkin samoin kuin tulkitsija-grafologi on tarkoittanut."

Voin kuvitella. Tarkoitinko, että olet tunteellinen? Kyllä, mutta suuntaat tunteet sisäiseen maailmaasi ja tämän takia ihmiset, ja sinä, voivat tulkita sinut tunteettomaksi. Ja kun sanoin sinun olevan impulsiivinen, niin tarkoitin, että ajatusmaailmassasi tapahtuu jatkuvasti, mutta et toteuta kaikkia ajatuksiasi. *pyyhkii hikeä otsalta*

"Vastuunsa tuntevalle ja kehityshaluiselle grafologille olisi mahdollisimman välittömän palautteen saaminen erittäin tärkeätä ja opettavaista. Hänelle selviäisi, missä suhteessa luonteenkuvaus on osunut oikeaan ja mistä seikoista vastaanottaja on eri mieltä. Kokemuksen mukaan useimmiten on kyseessä lähinnä kielellisen ilmaisun erilainen ymmärtäminen. Keskustelussa tällaiset tulkinnalliset epäselvyydet useimmiten selviävät ja selkiintyvät."

Suomeksi: pieleen mennyt tulkinta voidaan vielä kääntää tarkoittamaan päinvastaista.
Lopussa Vaarama esittelee eri mahdollisuuksia grafologian hyödyntämiseen. Kuulemma Sveitsissä ja Yhdysvalloissa grafologiaa käytetään yleisesti ammatinvalinnanohjauksessa ja nuorten opintojen ohjauksessa hyväksi. Lääketiede hyötyisi grafologiasta, sillä sen avulla voidaan havaita mm. syöpä, keuhkotuberkuloosi, sydän- ja aivoasairaudet. Käsialahan tulee aivoista, joten aivoon vaikuttavat sairaudet voidaan havaita helposti. Avioliittoneuvonta ja kasvatustiede hyötyisivät perusteellisen luonnetutkimuksen antamasta tiedosta. Ainakaan 1980-luvulla nämä asiat eivät olleet pop lääketieteessä, eivätkä näytä olevan vieläkään. Olkaamme siitä iloisia.

Ehkä grafologian jämähtäminen pseudotieteeksi johtuu siitä, että se ei kannusta edistykseen.

"Esim. erään grafologiayhdistyksen puheenjohtaja on todennut, ettei grafologian tieteellinen tutkimus ole tarpeen, koska käytännön työskentely opettaa. Hän on myös todennut, että grafologia oli valmis jo 1950- ja 1960-luvuilla, ja ettei hän ole kyseenalaistanut mitään grafologiaan liittyvää 30-vuotisen uransa aikana."

Ihmeellinen maailma - Skeptikon sanakirja, Ursa.

Lopuksi muistutus siitä, ettei kannata sekoittaa grafologiaa ja käsiala-analyysiä keskenään. Käsiala-analyysillä yritetään selvittää dokumenttien ja allekirjoitusten oikeellisuus, ei ihmisen luonteenpiirteitä.