1.6.07

Vedenpaisumus ja jäätiköt

Jos oletamme hetken aikaa, että maailmanlaajuinen vedenpaisumus on todellakin tapahtunut, niin voimme miettiä miten sellainen oletus sopii yhteen havaittavien tosiasioiden kanssa. Aloitetaan vaikka napajäätiköistä. Jotkut kreationistit väittävät, että napajäät ovat muodostuneet vedenpaisumuksen jälkeen. Jos oletamme, että ne ovat todellakin muodostuneet oletetun vedenpaisumuksen jälkeen, niin voimme päätellä, että napajäätiköiden ikä asettaa rajan sille milloin vedenpaisumus on tapahtunut. Eli jos napajäätikön ikä on 10´000 vuotta, niin vedenpaisumuksen on täytynyt tapahtua yli 10´000 vuotta sitten, jne.

Napajäitä on porattu ja tutkittu sekä Grönlannissa että Etelämantereella. Poratusta jäänäytteestä voidaan laskea kerroksia. Kun lumi laskeutuu ja asettuu maahan, niin 90% siitä on ilmaa. Pakkaantuneessa lumessa on 50% ilmaa. Kun lumi tiivistyy sen päälle sataneen lumen painon alla se pakkaantuu lisää, kunnes paine tiivistää lumen jääksi. Tällöin ilmaa on enää 20%. Voimme havaita tämän asteittaisen muutoksen nykyäänkin kaikilla jäätiköillä. Voidaan sanoa, että yksi jääkerros vastaan noin yhtä vuotta, sillä tämä on todettu empiirisesti mittaamalla. Kerroksesta voidaan mitata omat arvot happi-18 ja happi-16 isotoopeille, hiilidioksidille, metaanille ja muille kasvihuonekaasuille. Näistä pitoisuuksista voidaan päätellä miten ilmakehän pitoisuudet ovat vaihdelleet vuosien varrella. Kun Grönlannin ja Etelämantereen kerrossarjoja verrataan, niin voi huomata, että niistä löytyy täysin samoja pitoisuuksia samoista kerroksista. Kun kerros on muodostunut, on maapallon ilmakehä siis ollut tietynlainen. Kerrossarjoja voidaan verrata myös syvänmerenpohjien kerrostumiin (niihinkin on taltioitunut tietoa ilmakehän kaasupitoisuuksista), ja kappas vain, ne ovat yhteneviä jääkerroksien tietojen kanssa. Yksi kerros=yksi vuosi on siis hyvin perusteltu johtopäätös.

Kreationisteilla onkin pieni ongelma sillä näitä jääkerroksia on n. 135´000 kpl, jopa kolmen kilometrin syvyyteen asti. Ensimmäisen 1600 metrin matkalla on noin 11´500 kerrosta. 2780 metrin kohdalla on kerroksia laskettu jo 115´000 kpl. 2870 metrin syvyydessä kerroksia on 135´000 kpl. Syvällä olevat kerrokset ovat pusertuneet yllä olevan jään painon takia ohuemmiksi kerroksiksi. Grönlannissa päästään 235´000 kerrokseen, mutta Etelämantereen jäätiköillä jopa 250´000 kerrokseen. Eli, jos yksi kerros vastaa suurinpiirtein yhtä vuotta, niin voimme päätellä, että oletettu vedenpaisumus on tapahtunut yli 235´000 vuotta sitten. Tällainen ikä on hieman ristiriidassa kreationistien ilmoittaman alle 4300 vuoden kanssa, joten mikä ilmiö/mekanismi pystyy luomaan useita kerroksia, joissa on tietyt vaihtelevat kaasupitoisuudet, kilometrejä paksuihin jäämassoihin, sekä Etelämantereella että pohjoisessa?

2 comments:

Tino Rossi said...

Tähän asiaan löytyy kreationisteilta mukava vippaskonsti joka selvisi luominen-lehteä tutkiessa.

Jutussahan käsiteltiin gröönlannin jäähän uponneita lentokoneita. Vaikka ne olivat köllineet kylmässä kodossaan vain 60v oli niiden päälle muodostunut kymmenien metrien jääkerros. Se oli sitten oiva todistus siitä että jäätä tulee kauhealla tahdilla.

Kaikki toimii ihan hyvin jos kertakaikkiaan sivuuttaa sen tosiasian että Grönlannin rannikolla vuorten ja meren välissä tosiaan sataa vallan mahdottomasti lunta. Kostea ilma törmää ylänköön ja luovuttaa sateensa kuten andeilla konsanaan. Ylempänä ja keskellä saarta sen sijaan on erinomaisen kuivaa ja vähäsateista. Tämä kaikki tiedetään ihan hirveän hyvin, on tiedetty jo ties kuinka kauan. Vilkkaana sotilaallisena alueena ja lentokoneiden kulkupaikkana olevan saaren sateet ja kertymät tiedetään poikkeuksellisen hyvin, tietenkin vain jos niitä suostuu kuntelemaan.

Antti said...

Niin, totuushan on se, että ympäristöstämme tehtävät havainot puhuvat vahvasti tulva-satua ja nuorta maailmaa vastaan.

Vaikuttaako se pätkääkään kreationistien uskomuksiin? Ei tietenkään! Eiväthän he olisi kreationisteja, jos he järkeään osaisivat käyttää.