Hyväntekeväisyys ja ateismi

Helsingin Sanomat (4.6.07) kirjoitti hyväntekeväisyysjärjestöistä ja ateismista. Artikkelissa haastateltiin peräti kahta ateistia. Jutun pointtina näytti olevan se, että kirkosta eronneet jatkavat lahjoitusten antamista hyväntekeväisyysjärjestöille, mutta asiasta ei ole vielä tutkittua tietoa. Eräs yleinen netissä vastaantullut perustelu tapakristillisyydestä pysymiselle on ollut kirkon hyväntekeväisyystyö. Ja sitähän kirkko tekee. Vuonna 2005 kirkko avusti lähetystyötä, Merimieskirkkoa, kirkon ulkomaanapua ja diakoniatyötä yhteensä 33 miljoonalla eurolla. Se on paljon rahaa. Viime vuonna kirkon ulkomaanavun menot olivat 21,7 miljoonaa euroa, josta 18,7 miljoonaa meni avustustoimintaan. Sekin on paljon rahaa. Ja pitää muistaa, että kirkon jäsenistä moni antaa vielä kirkollisveron lisäksi avustusta suoraan Unicefille, Punaiselle Ristille, Amnestylle ja moniin muihin paikkoihin.

Oma korteni kekoon koostuu kuukausittaisesta avustuksesta Amnestylle. Vaimoni on antanut samaan paikkaan rahaa 12 vuotta. Siinä välissä hän antaa välillä vähän avustusta Greenpeace ja WWF-järjestöille. En ole niin fundamentalistinen vaahtosuuateisti, etten voisi antaa jopa Punaiselle Ristille rahaa kun kerääjät saavat minun saarrettua. Ja nyt kun laskeskelin, niin annan vuosittain varmasti enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen nyt kun olen eronnut kirkosta. Kauhistus! Tuli halvemmaksi olla tapakristitty.