Matti Leisola vieraili Aamulehdessä

Tämä meinasi mennä melkein ohi suun. Aamulehden Alakerta-osiossa oli juttu otsikolla "Onko kaikki sallittua biotekniikassa?" Kirjoittajana oli itse Suomen tunnetuin IDeisti Matti Leisola. Aihe on tietenkin tärkeä. Biotekniikalla voidaan muuttaa luonnonlakeja. Kantasoluilla kyetään tulevaisuudessa ehkä parantamaan tauteja joiden suhteen nykyinen lääketiede on voimaton. Leisolan suurin huoli on siinä, että kuka tai ketkä määräävät mikä on sallittua tieteessä.

"Yhteiskunnassamme ei enää ajatella, että on absoluuttisia mittareita oikealla ja väärälle. Tuomioita niistä tehdään eri perustein. Yhteiskunnan eettinen tunto on kuin quattro stagioni-pitsa, jossa ensimmäinen neljännes on eudaimonismia (= kaikki, mikä lisää nautintoa ja mielihyvää), toinen hedonismia (= kaikki, mikä antaa onnen tunteita), kolmas utilitarismia (= kaikki, mikä on hyödyllistä tietylle ryhmälle) ja viimeinen tiede- ja yhteiskuntaguruismia (= kaikki, mitä tiedemiehet ja julkisuuden henkilöt sanovat)."

Yhteiskunnan eettinen kompassi pyörii villisti ja osoittaa heikosti. Eettisessä keskustelussa ei edes odoteta lopullisten vastausten löytämistä. Siinä Matin murheita. Jos perusteet ovat suhteellisia, myös oikea ja väärä muuttuvat vääjäämättä. Matti muistelee omaa nuoruuttaan. Silloin avioliiton rikkominen, abortti ja homoseksualismi olivat rikoksia. Nyt ne ovat melkein kaikkien hyväksymää käytäntöä. Matti huomauttaa, että Suomessa eutanasia on vielä kiellettyä, mutta laillistettua Hollannissa. Keskusteluissa sitä halutaan myös Suomeen. Myös kantasolujen tutkiminen tuomittiin aluksi, mutta nyt se on hyväksyttyä.

Leisola onkin oikeassa näiden muutosten suhteen. Kannattaa samalla muistaa, että yhteiskuntien arvot ovat muuttuneet aina. Emme enää salli orjuutta siinä muodossa kuin sitä harjoitettiin Rooman aikana. Yhteiskunta oli kuitenkin pitkään absoluuttisten arvojen alaisena. Eli jopa absoluuttinen arvomaailma muuttuu aikojen saatossa.
Sitten onkin aika tehdä vertauksia. Matti kirjoittaa seuraavaa:

"Periaatteessa on mahdoton antaa konkreettisia eettisiä normeja yhteiskunnalle, jonka perusvakaumus on yleinen normittomuus."

Vihjaileeko Matti, että Suomi olisi tällainen yhteiskunta?

"Kannibalistisessa yhteiskunnassa minua pidettäisiin idioottina, jos sanoisin: 'Älä tapa'. Yhteiskunnan odotushorisontti pitäisi tällaista moraalista väitettä mahdottomana.
Hitlerin Saksassa olisi perushorisontti estänyt minua sanomasta: 'Juutalaiset ovat samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin ja siksi heille kuuluvat samat oikeudet'."

Matti on jälleen oikeassa. Yhteiskunnilla on omia moraaliarvoja. Tästä faktasta ei pääse yli eikä ympäri. Mutta muistellaan vielä menneitä. Jos minä, Paholaisen Asianajaja, olisin eksynyt muinaiseen Lähi-itään, ja näkisin kuinka ihmisiä kivitetään kuoliaaksi sapatin rikkomisesta, niin minuakin pidettäisiin täysin idioottina. Kokisin varmaan myös saman kivittämisen. Mutta kaikki tuo tapahtuisi yhteiskunnassa, jonka arvot olisivat absoluuttisia. Noh, ainakin heidän itsensä mukaan. Siinä onkin relativistisen ja absoluuttisen moraalin ongelma. Näin yksinkertaistettuna: Toinen osapuoli tietää ja hyväksyy, että "oikein" ja "väärä" voivat muuttua. Toinen osapuoli vaatii, että ne ovat juuri nämä tietyt asiat, aina ja ikuisesti, piste. Miten voimme tietää kumpi on oikeassa?

Suhteellisen mittarin käyttö on kuulemma helppo havaita. Kun kysytään mitä lukija odottaa biotekniikan oikeaa ja väärää koskevalta kirjoitukselta, niin joku haluaisi tietää mitä etuja ja haittoja, mitä hyötyä ja mitä vahinkoja biotekniikasta on odotettavissa. Tällöin ihmisellä on utilitaristinen mittari. Toinen voi miettiä nostaako biotekniikka länsimäistä elintasoa. Tämä olisi eudaimonismia. Kolmas haluaisi tietää mitä tiedemiehet ja julkut (varsinkin Matti Nykänen) pitävät oikeana. Eli guruismia.

"Ilman absoluuttisia mittareita voi kysymykseen antaa vain muotia ja trendiä kuvaavia vastauksia."

Totta maar, mutta miten ihmeessä absoluuttinen mittari sitten oikein toimisi? Valitettavasti Matilla ei ollut aikaa eikä tilaa kertoa meille. Pahus. Lienee paikallaan muistuttaa, että nämä "muodikkaat ja trendikkäät" vastaukset eivät perustu - ainakaan ne joihin olen tutustunut - hetken mielijohteeseen ja pelkkään kokeilunhaluun. Taustalla on ollut halu auttaa ja parantaa maailmaa, tavalla joka ei tuota harmia muille ihmisille. Poistaa sairauksia ja helpottaa tuskaa. Antaa ihmisoikeuksia niille, joilta ne on viety. Lisätä tietoa maailmankaikkeudesta. Rukoilkaamme, ettei absoluuttinen moraali kiellä näitä asioita.

Lopulta Matti pääsee modernin tieteen kimppuun. Relativistinen ajattelumaailma on saanut vaikutteita tieteestä. Moderni tiede on luonteeltaan "naturalistista ja materialistista."

Kyllä. Siihen on syy miksi keijukaiset, henkiolennot ja havaitsemattomat yksisarviset eivät kuulu tieteeseen. Ne ovat jotain paljon pahempaa kuin vääriä ajatuksia. Ne ovat toistaiseksi tieteellisesti hyödyttömiä.

Seuraa lainauksia tiedemiehiltä ja filosofeilta, joilla Matti huomauttaa tieteen olevan kaikkea muuta kuin moraalisesti absoluuttista.

"Tiede on ennalta sitoutunut materialismiin. ... ja tämä sitoutuminen on absoluuttista."

"Etiikka on illuusio, jonka geenimme aiheuttavat."

"Ajatus siitä, että yksi eliölaji on - päinvastoin kuin kaikki muut - suuntautunut oman lisääntyvän hyvinvointinsa lisäksi kohti Totuutta, on yhtä epädarvinistinen kuin ajatus, että jokaisella ihmisellä on sisäänrakennettu moraalinen kompanssi - omatunto, joka on vapaa sekä yhteiskunnan historiasta että yksilöllisestä onnesta."

Ja nyt se tulee! Matti Leisola paljastaa mistä saamme absoluuttisen Totuuden.

"Totuus (isolla T:llä) on totuutta sellaisena kuin Jumala sen tuntee. Kun Jumala ei ole enää kuvassa, ei voi olla olemassa Totuutta; on vain ihmisten erilaisia mielipiteitä. Käsitys Totuudesta on hävinnyt kristillisen konsensuksen häviämisen myötä."

Absoluuttinen moraali tulee siis kristittyjen Jumalalta. Nyt alkoi pelottamaan. Kyseessä kun on se sama jumalolento, joka on määrännyt kansanmurhia ja murhannut ihmisiä hieman arveluttavista syistä, sekä määrännyt ja hyväksynyt orjuutta. Tästä lähteestä meidän pitäisi ammentaa moraalimme? Taidan jättää absoluuttisen moraalin ja pysyä relativismissa. Olenhan kuolemantuomiota, orjuutta, kansanmurhia ja murhaamista vastaan.

Suurin aivopieru on jätetty viimeiseksi. Leisola kirjoittaa seitsemästä kuoleman synnistä, joita käsiteltiin 1998 New Scientist-lehdessä. Siinä selitettiin kuinka mm. kateus on väistämätöntä, koska se on hyväksi geeneillemme. Joitain vuosia sitten ilmestynyt kirja piti raiskauksiakin luonnollisena evoluution tuottamana tapahtumana.

"Vaikka kateus ja raiskaus voivat olla loogisia johtopäätöksiä naturalistisesta näkökulmasta, ovat ne useimmille vaikeasti hyväksyttäviä asioita. Yhteiskunnassamme on yhä voimakas muisto kristillisestä etiikasta."

Voi [eufemismi]perhonen[/eufemismi]! Jos naturalistinen materialisti tutkii vaikkapa leijonien tapaa tappaa toisen uroksen siittämät poikaset, niin sama naturalisti ei ala sillä perustelemaan toisten ihmisten lasten tappamista. Tai jos hän tutkii skorpionin tai käärmeiden myrkytysvaistoja, niin hän ei ala myrkyttämään toisia ihmisiä. Leisola on nyt suoraan sanonut, että raiskausilmiön tieteellistä selitystä käytetään jotenkin sen "hyvyyden" ja hyväksymisen perusteluksi. Toivon tulkinneeni häntä aivan väärin. Eihän Leisola voi olla oikeasti noin... No, antaa olla.

Artikkelinsa lopussa Leisola mainostaa "rohkeita ajattelijoita", jotka haastavat modernin tieteen naturalistista perustaa. Alvin Platinga, Phillip E. Johnson, Michael Behe ja Siegfried Scherer saavat nimensä Aamulehteen.