Kesätehtävä: Uskonnoton argumentti
Eräässä facebookryhmässä kirjoitettiin sukupuolineutraalin avioliittolain vastalause. Eikä sitä ole perusteltu uskonnollisella auktoriteetilla tai Raamattuun vetoamalla. Harvinaista mutta totta.En ole uskovainen, joten en haluaisi tämän ryhmän jäsenten perustelevan mielipiteitään uskonnollisilla argumenteilla. Olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että avioliiton pitäisi olla naisen ja miehen välinen. Tätä ei tarvitse perustella Raamatulla. On biologinen fakta, että ihmiset ovat naisia ja miehiä. Ihmisistä vain 1-2 % on homoseksuaalisesti suuntautuneita. Tämän pienen vähemmistön keskinäisille suhteille ei tarvitse antaa juridisesti samaa asemaa kuin normaalien ihmisten avioliitoille. Vastaavasti myöskään adoptiolapsia ei pidä antaa homo- tai lesbopareille eikä hedelmöityshoitoja yksineläville naisille tai lesbopareille. Jokaisella lapsella pitäisi olla isä ja äiti. Tätä ei tarvitse perustella millään uskonnolla, vaan ihmisten normaaleilla biologisilla ja psykologisilla ominaisuuksilla.
Your mission, should you choose to accept it: Mikä argumentissa mättää, vai mättääkö mikään?
Osallistujien kesken arvotaan uusin Skeptikko-lehti tai pari. Kolme lehteä jaossa. Jos osallistujia tulvii sisään täysillä, niin laitan tarjolle vaikka pari hyllyistä löytyvää kirjaa, jotka arvotaan osallistujien kesken. Poikkeuksellisesti tähän kilpailuun osallistutaan blogin kommenteissa.
Kilpailu päättyy 5.7.2010.
16 comments:
Mätä ydin argumentissa on seuraava: Koska ryhmä X on pieni, se ei tarvitse samanarvoista kohtelua kuin ryhmä Y. Tämä on toki arvopohja, mutta samalla argumentilla voidaan perustella mm. vammaisten hylkääminen työnhakuprosessissa tai naisten syrjiminen ylennyksissä perinteisesti miesvaltaisilla aloilla, vaikkapa poliisissa tai armeijassa.
Tähän kieroutuneeseen arvoasetelmaan perustuu koko argumentointi. Sitä maustetaan "homoseksuaalisuus ei ole luonnollista"-puheella, joka on yksinkertaisesti virheellistä. Homoseksuaalisuutta esiintyy useilla lajeilla, vaikka ne eivät olisikaan ihmisiä.
Sitten kuuluu: "näille itse lisääntymiskyvyttömille ei kuulu antaa adoptio- tai hedelmöityshoito-oikeutta" Tähän lie paras huomauttaa, että suurin osa niistä jotka hakevat hoitoja tai adoptiota ovat itsekin lisääntymiskyvyttömiä, vaikka ovatkin suuntaukseltaan heteroseksuaaleja.
Viimeisenä liejuna pohjalla on: "Jokaisella lapsella kuuluu olla isä ja äiti." Jaa entä yksinhuoltajat? Lesket? Orvot? Näitäkö ryhmiä kuuluu sitten käsitellä toisen luokan kansalaisina?
Argumentoija sotkee luonnollisuuden ja oman mielipiteensä pahemman kerran, useamman kerran. No, eipä mitään uutta. Paitsi uskonnottomuus.
Acipenser
Siinähän mättää vaikka mitä! ;o
Tehdään (virheellinen) oletus, että tämä luonnonmukainen biologia jotenkin ekskuliisiivisesti suosisi heterosuhteita ja tekisi homosuhteista jotenkin luonnottomia ja olemassaolemattomia (mikä ei tietysti pidä paikkaansa, koska eläinmaailmassa on aikojen alusta asti esiintynt homoseksuaalisia suhteita, eikä tarvitse puhua edes serkuistamme apinoista, vaan delfiinit, sudet, pingviinit ja jopa jotkut pienemmät linnut voivat pariutua oman sukupuolensa jäsenen kanssa ja jopa huolehtia tai leikkiä huolehtivansa jälkeläisistä). Se oli arvatenkin siellä alla piillyt ajatus, siis ettei luonnossa esiinny homoseksuaalisuutta, virheellinen siis sekin. Toinen virhe on se, että yritetään johtaa jonkinlaisia yhteiskunnallisia lakeja ja moraalikoodistoja siitä miten luonnossa elukat käyttäytyvät, tai siis tässä tapauksessa, kuten me tahtoisimme kuvitella niiden käyttäytyvän, oman näkemyksemme tueksi tietysti. Kaikki ehkä osaa nimetä tuon klassisen virheargumentaation ;o
Lisäksi sillä, että "jokaisella lapsella pitäisi olla isä ja äiti", voidaan sitten alkaa pohtia mitä ihmettä meidän pitäisi tehdä yksinhuoltajaperheille. Kieltää avioero niiltä joilla on lapsia? Tuomita ihmiset rangaistusten uhalla asumaan ikuisesti yhdessä lasten täysi-ikäistymiseen saakka? Ottaa yksinhuoltajien lapset huostaan ja uudelleensijottaa sijaisperheeseen? Entäpä tulisiko tehdä jotain jo olemassaoleville perheille, joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta ja kasvattavat onnellisesti lapsiaan? Jos isän ja äidin molempien läsnäolo on jokin erityisen tärkeä ja moraalinen dogma, sietäisi sitten pohtia tätäkin.
Ihan jos pilkkua nussitaan, niin eihän tämä tyyppi perustele yhtään mitään. Hän vain sanelee, että näin on ja siitä seuraa nyt tässä näin tämä. Miten siitä, että koiras ja naaras voivat lisääntyä keskenään, seuraa mitenkään se, että mitään muita vaihtoehtoja ei tulisi suvaita väärinä? Tätä päättelyketjua ei avata tai perustella. Arvelen, että siellä taustalla ovat nuo edellä mainitsemani olettamukset ja puutteelliset tiedot, mutta toiaalta voisihan joku perustella myös tyyliin "Siniset villasukat on kiellettävä koska lampaan veri on punaista", tai jotain muuta yhtä liittyvää.
Itse asiassa, kirjoittaja tekee vielä senkin olettamuksen, että eläimen ja toki myös ihmisen päämäärä parisuhteessa on lisääntyä. Aina. Rakkaudella, kumppanuudella ja yhteydellä toiseen ihmiseen ei näytä olevan paljoakaan arvoa ko. kirjoittajan avioliittokäsityksessä tahi ylipäätään parisuhteissa, ainoa merkitsevä tekijä on se kyetäänkö lisääntymään, ja tältä pohjalta sitten pitäisi määritellä tuo juridinen ja yhteiskunnallinen asema! Hullua. NATSIA!
Ilmeisesti tämä kyky myös on jossain maagisessa yhteydessä kykyyn kasvattaa terveitä ja tasapainoisia lapsia? Se on jännä, koska kaikkihan tiedämme, että kuka tahansa voi halutessaan lisääntyä niin paljon kuin haluaa, no questions asked, tytöt vaikka jostain 11-vuotiaasta lähtien.
Tämä herättääkin taas hienosti lisäkysmksiä siitä miten tältä pohjalta suhtautua hedelmättömiin pareihin tai muuten vaan lisääntymishaluttomiin. Ovathan nämäkin tilastollisesti aika epänormaaleja ominaisuuksia. Ehkäpä luonto on tarkoittanut jotkut ihmiset hedelmättömiksi, eikä hedelmöityshoitoja tulisi antaa lainkaan koskaan kenellekään! Ja koska pariutumisen ideana on tuo parisuhteen kruunu, ah, lisääntyminen, vain lisääntymiskelpoiset- ja halukkaat saavat näin tehdä, eikö niin. -.-
On vaikeaa aina uskoa tällä tavalla ajattelevien olevan muuta kuin irrationaalisten uskomusjärjestelmien lampaita, sillä muutoin tämäkin tapaus luultavasti saattaisi ottaa huomioon mm. sen onko homovanhemmista lapsille tutkitusti mitään oikeaa haittaa, eikä takertuisi epätoivoisesti dogmaattisiin kuvitelmiin siitä mitä jumal... luonto mukamas on hänen mielestään tarkoittanut.
En toista ylläolevia, joten jätän osan pois. Lisäyksiäkin voi tehdä:
Erikoinen on ennen kaikkea "sosiologinen teoria perheestä". Perhe lisääntymisyksikkönä eikä sosiaalisena yksikkönä.
Tämä sopii tietysti lapsiperheisiin seuraavasti: On adoptioperheitä joissa lapsi adoptoidaan heteroseksuaaliseen perheeseen. Fundamentalistitkin tykkää - hehän muistuttaa esimerkiksi aborttikritiikeissään sitä että jos äiti ei voi hoitaa, voi antaa adoptioon jossa halukkaita riittää. Näin ollen perhe on muutakin kuin lisääntymisyksikkö.
Perhe on siis yhteisö jossa on sosiaalista kanssakäymistä. Homoseksuaalienkin suhde on sosiaalista yhdessäoloa. Ja vanhemmuus ei ole synnyttämistä ja siittämistä vaan lapsen ruokintaa, kasvatusta jne. Homotkin tekee tätä.
Näin ollen lapsia ei voi laittaa koirille hoitoon, mutta homoille voi. (Vitsinä niille joiden mielestä homoseksuaalisuus ja eläimiinsekaantuminen on olennaisesti samanlaisia. Tässä on huomattava ero.)
Edellämainitun lisäksi myös 2% väheksyminen on jo melkoinen heitto. Jos tuo luku pitäisi paikkansa suomessa olisi 107253,58 homoa.
Moisessa ryhmässä on siis ihmisiä enemmän kuin Lahdessa asukkaita. Laissamme lienee huomioitu myös aika paljon pienempien väkiryhmien etuuksia...
"On biologinen fakta, että ihmiset ovat naisia ja miehiä."
On myös biologinen ja lääketieteellinen fakta, että väliin jää myös ns. kolmannen sukupuolen edustajia. Jakamalla sukupuolisuus vain tiukasti kahteen ääripäähän sivuutetaan ja halveksutaan näiden ihmisten identiteetti ja biologinen ilmenemismuoto. Pitäisikö heiltä myös kieltää aviosäätyyn astuminen, adoptio ja hedelmöityshoidot, sillä yhdessä ihmisessä voi esiintyä molempien sukupuolien piirteitä (esim. Klinefelterin oireyhtymässä miehellä voi olla naismainen lanne ja gynekomastian seurauksena kookkaatkin rinnat. He ovat myös melkein järjestään steriilejä.) ja heillä voi olla lisääntymiseen sopimattomat, poikkeavat sukupuolielimet (sukupuolielimiä pidetään yleisesti sukupuolen parhaiten määrittävänä tekijänä). Monet heistä eivät millään tasolla koe edes olevansa miehiä tai naisia vaan jotakin muuta.
Kuka ja miten määritellään naiseus ja mieheys? Fyysisesti, psyykkisesti vai sosiaalisesti? Kuinka paljon sukupuoli on biologiaa ja kuinka paljon kasvattamisen ja yhteiskunnan vaikutuksen tulosta? Pakistan on eräs niistä maista, jotka kolmannen sukupuolen edustajat (hijrat) on tunnustettu lainsäädännössä. Kolmas sukupuoli ei ole vieras edes länsimaisessa yhteiskunnassa. 1-2% muuttuukin kummasti suuremmaksi, kun tiukasti homoseksuaalien joukkoon ynnätäänkin sukupuoleltaan häilyvät yksilöt. 1-2% on muutenkin hyvin varovainen arvio, lähteistä ja määritelmistä riippuen prosenttiosuudet voivat kasvaa yli kymmeneenkin prosenttiin, jolloin maassamme olisi homoseksuaaleja enemmän kuin suomenruotsalaisia (5,44%, 2007). Poistetaanko heiltäkin oikeudet? ;)
Ehkä tärkeimpänä huomiona kuitenkin se, että tämä biologinen fakta eli mieheys ja naiseus ei katoa mihinkään vaikka kyse onkin homoseksuaaleista *gasp*. He ovat psyykkisesti ja fyysisesti sukupuolensa edustajia. Argumentoija haluaa selvästi unohtaa tämän, sillä hän määrittelee argumentissaan ainoastaan tiukan heteroseksuaalisuuden normiksi käyttäen termiä "normaalit ihmiset". Mielestäni on outoa perustella ensin asiaa biologisella faktalla (mies/nainen) ja sitten kuitenkin sivuuttaa huolettomasti tämä painavin perustelunsa vähemmistön edustajien osalta. Jos homoseksuaaleihin ei pädekään se biologinen fakta, että he ovat miehiä ja naisia, mitä he sitten ovat? Ennustanko korttitalon sortumista yhden kortin varaan rakennetulle perustelukimaralle?
Ja sitten tuohon avioliittoasiaan: joillekin ihmisille tuntuu olevan tärkeämpää termeillä kikkailu kuin itse asian perusteleminen jollakin. Miten avioliitto ja rekisteröity parisuhde eroavat käytännön ja arjen tasolla toisistaan, jos kyseessä on kahden aikuisen, keskenään vapaaehtoisesti toistensa kanssa yhteiskunnallisella tasolla sitoutuvien ihmisten suhteesta? Keinotekoista käsitepaskaa, sama asia pitää kääriä kahteen eri paperiin.
"Jokaisella lapsella pitäisi olla isä ja äiti."
Tähän on jo erinomaisesti vastattu. Lisäisin vain sen verran, että lieköhän lapselle silti parempi yksi tai kaksi tai jopa useampi läheinen vanhempi vaikka sitten samaa sukupuolta kuin välinpitämätön tai jopa väkivaltainen heterokasvupohja. Homoseksuaalisuus ei tee steriiliksi eikä poista lisääntymis- ja hoivaviettiä eikä heteroseksuaalinen vahinkosikiäminen tee vanhemmuuteen sopimattomista maagillisesti parempia kasvattajia.
Ugh. Olen puhunut.
Kesätehtävä: Uskonnoton argumentti
>>En ole uskovainen, joten en haluaisi tämän ryhmän jäsenten perustelevan mielipiteitään uskonnollisilla argumenteilla.<<
Eikös tuossa mättää heti se, että mitä se sitten uskonnottomalle tekee millain joku uskontokunta haluaa vihkimisiään suorittaa? Toisaalta tämä kirkko on valtionkirkko ja valtio ei saisi syrjiä ketään. Jolloin tämä kuuluisi myös uskonnottomallekkin kansalaiselle(?)
T: Nettikeisari
Palkintoina olevat Skeptikko-lehdet arvottu:
Acipenser
Maria
Tino Rossi
BonusExtraSpecial palkintona Pharmageddon-kirja:
Acipenser
SuperBonusExtraSpecial palkintona Voodoo Science:
Kristiina K.
Lähettäkää sähköpostissa osoite, niin laitan viikon aikana pakettia matkalle.
Piti osallistua kilpailuun mutta kiireiden keskellä ei mitenkään ehtinyt. Tässä joitakin ajatuksia:
"On biologinen fakta, että ihmiset ovat naisia ja miehiä. Ihmisistä vain 1-2 % on homoseksuaalisesti suuntautuneita. Tämän pienen vähemmistön keskinäisille suhteille ei tarvitse antaa juridisesti samaa asemaa kuin normaalien ihmisten avioliitoille."
Biologisesti tuo nimenomaan ei ole yksiselitteistä. Juridisesti ihmiset jaetaan näihin luokkiin, ja biologisesti yksiselitteisiä tapauksia ovat ainakin lisääntymiskykyiset yksilöt, mutta kuten yllä on todettu, väliin jää myös epäselviä tapauksia. Intersukupuoliset eivät toisaalta liity homoseksuaalien adoptio-oikeuteen juurikaan, koska homot ovat biologisesti miehiä ja lesbot naisia. Se, että kyseessä on vähemmistö, on aika huono argumentti vähemmistön oikeuksiensa rajoittamisen puolesta. Ainakaan tällaista vahvemman (tässä tapauksessa määräenemmistön) oikeuteen perustuvaa etiikkaa ei kannateta sivistysvaltioissa kovin yleisesti, päin vastoin. Ei sillä ettei näinkin joku voisi ajatella (esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden piirissä tämä lienee ihan yleinenkin ajattelutapa), mutta näistä lähtökohdista käsin on aika huono lähteä argumentoimaan, kun yleinen mielipide on sitä vastaan. Argumentaation tulisi aina lähtökohtaisesti perustua sille, mistä ollaan samaa mieltä. Muussa tapauksessa kannattaa vain todeta oma mielipiteensä, ja myöntää ettei toisella ole mitään järjellistä syytä olla samaa mieltä.
"Vastaavasti myöskään adoptiolapsia ei pidä antaa homo- tai lesbopareille eikä hedelmöityshoitoja yksineläville naisille tai lesbopareille. Jokaisella lapsella pitäisi olla isä ja äiti. Tätä ei tarvitse perustella millään uskonnolla, vaan ihmisten normaaleilla biologisilla ja psykologisilla ominaisuuksilla."
Tässä on taustalla ihan rationaalinen ajatus, mutta se on yksinkertaisesti jätetty kokonaan perustelematta. Sen sijaan on viitattu epämääräisesti "biologisiin ja psykologisiin ominaisuuksiin", joka nyt vaan on naturalistinen virhepäätelmä.
Mielestäni argumentin pitäisi kuulua suunnilleen näin:
Oletus: Lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta on parasta, että lapsen kehitys tapahtuu lajityypillisesti tarkoituksenmukaisissa puitteissa. Tarkoituksenmukaisuudella tarkoitetaan tässä sitä, minkälaiseen kasvuympäristöön ihminen on kehityshistoriansa aikana sopeutunut (Tässä jatketaan nyt uskonnottoman argumentin linjoilla, teisti voi tietysti määritellä tarkoituksenmukaisuuden suoraan luomistarkoituksen perusteella). Homoseksuaalit eivät tuota jälkeläisiä, joten lienee selvää, ettei ihmisen lajityypillisesti tarkoituksenmukainen kasvuympäristö koostu kahdesta äidistä tai kahdesta isästä, vaan isästä ja äidistä. Ihminen ei siis ole kehityshistoriansa aikana sopeutunut kasvamaan homoseksuaalisessa perhemallissa.
Isän vähäinen läsnäolo varsinkin poikalapsen elämässä, on monessa tapauksessa osasyynä lapsen tunne-elämän häiriöön (Sinkkonen 1990, s. 142). Tähän samaan tulokseen viittaa myös Sinkkosen siteeraama katsausartikkeli, jossa kerrotaan useista isän merkitykseen liittyvistä tutkimuksista. Näissä tutkimuksissa tuli selväksi, että isähahmon kuuluessa perheeseen lapsilla oli vähemmän häiriökäytöstä. Samoin poikien käytösongelmat ja tyttöjen tunne-elämän ongelmat olivat vähäisempiä niissä perheissä, joissa isä oli myönteisellä tavalla läsnä lasten elämässä. Isän läsnäolo vaikutti positiivisesti myös lasten kognitiiviseen kehitykseen. Näiden tulosten valossa tulisi entistä tarkemmin miettiä yhteiskunnallisia keinoja, joilla voisi vaikuttaa isien mahdollisuuteen olla enenevässä määrin lastensa kanssa (Sinkkonen 2008, s. 68). Tunne-elämän häiriöiden taustalta löytyy lähes aina lapsen vanhempien hajonnut parisuhde. Lapsi tarvitsee kehittyäkseen molemmat vanhemmat - miehen ja naisen. Paraskaan yksinhuoltaja vanhempi ei voi korvata puuttuvaa vanhempaa (Kemppinen 2000, s. 177). Sinkkonen toteaa nähneensä työssään lastenpsykiatrina kymmeniä poikia, joiden isä ei ole osallistunut aktiivisesti ja rakentavasti lapsen elämään tai isä puuttui kokonaan. Näille pojille tyypillisiä oireita olivat impulsiivisuus, levottomuus ja aggressiivisuus. Väkivaltaisuus oli selkeästi yhteydessä isän puuttumiseen (Sinkkonen 2003, s. 22).
Useat tutkimukset näyttävät viittaavan siihen, että homoseksuaalien kasvattamilla lapsilla ei olisi sen enempää ongelmia kuin heteroseksiaalien kasvattamilla. Vertailuryhmänä ei kuitenkaan ole pidetty heteroseksuaalia adoptioperhettä, vaan monesti vertailu suoritetaan esimerkiksi lesboperheen ja heteroseksuaalin yksinhuoltajaperheen välillä. Kuten edellä tuli todettua, näissä perheissä lapset oireilevat. Lisäksi aihetta koskevaa tutkimusta vaivaavat monet muutkin ongelmat. Yleensä otanta on pieni ja jatkoseuranta puutteellista tai olematonta. Järkevän vertailuryhmän löytäminen näissä tutkimuksissa on hankalaa. Onkin vaikea löytää tutkimusta, jossa olisi riittävän suuri otanta, riittävän pitkä ja kattava seurantajakso sekä järkevä vertailuryhmä.
Tässä ovat siis vastakkain lapsen oikeus lajityypillisesti tarkoituksenmukaiseen kasvuympäristöön, ja toisaalta homoseksuaalien oikeus hankkia lapsi. Onko siis lapsi vanhempiaan varten, vai ovatko vanhemmat lasta varten?
Kirjallisuusviitteitä:
Kemppinen, Pertti, (2000): Lasten ja nuorten tunne-elämän häiriöt
Sinkkonen, Jari (1990): Pienistä pojista kunnon miehiä.
Sinkkonen, Jari (2003): Leikkiä vakavilla asioilla.
Sinkkonen, Jari (2008): Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun.
Fix: "Homoseksuaalit eivät tuota jälkeläisiä"
Siis voivat tietysti tuottaa, mutta homoseksuaalisuutensa takia tuottavat tilastollisesti vähemmän jälkeläisiä kuin heteroseksuaalit. -> Luonnonvalinta tuppaa karsimaan tällaista käyttäytymistä, jollei homoseksuaalien olemassaolosta ole jostain syystä merkittävästi enemmän hyötyä koko populaatiolle, kuin lisääntymättömyydestä on haittaa.
Tunne-elämän häiriöiden taustalta löytyy lähes aina lapsen vanhempien hajonnut parisuhde. Lapsi tarvitsee kehittyäkseen molemmat vanhemmat - miehen ja naisen.
Korostetaanpa sieltä niitä kahta sanaa: Hajonnut parisuhde. Ei siis se, että läsnä on vain yksi sukupuoli, vaan se, että perhe on hajonnut ja vanhemmilla on keskenään mitä ilmeisemminkin ongelmia, joihin osallisiksi lapset useimmiten joutuvat tavalla tai toisella. Johtopäätös osoittaa pikemminkin tasapainoisen, turvallisen ja rakastavan perheen suuntaan, ei suinkaan heteroperheen suuntaan, ellei sitten haluta esittää, että homoperhe ei olisi tasapainoinen, turvallinen ja rakastava, eikö niin.
Oletko perehtynyt myös amerikkalaisiin tutkimuksiin homoperheiheisssä kasvaneista lapsista? Niitä ja niiden tiivistettyjä johttpäätöksiä voi lukea American Pshychological Associationin sivuilta -> <a href="http://www.apa.org/pi/lgbt/resources/parenting.aspx<http://www.apa.org/pi/lgbt/resources/parenting.aspx</a>
Lienee hieman enemmän volyymiä kuin suomalaisissa tutkimuksissa.
Sori mun typot, linen humalassa.
Aijaa, en osannu linkittää. Uusiksi: American Psychological Associationin kokoomus homoperhetutkimuksista ja johtopäätöksistä: http://www.apa.org/pi/lgbt/resources/parenting.aspx
Onko siis lapsi vanhempiaan varten, vai ovatko vanhemmat lasta varten?
Tämä onkin erinomainen kysymys, ja olen monesti miettinyt, millä perusteella kellä tahansa on oikeus lisääntyä, varsinkin tässä jo nyt ylikansoitetussa maailmassa. Onhan meillä jo ihan liikaa alkoholistiperheiden ja muiden ongelmaisten jäikasvua, jotka eivät kykene irrottautumaan kasvatusvanhempiensa näille välittämästä taakasta: väkivaltaisuus, päihdekäyttäytyminen ja jopa teinivanhemmuus siirtyvät helposti seuraavalle sukupolvelle. Jo lapsesta asti yksilöitä pahoinpidellään niin henkisesti kuin fyysisestikin molempien vanhempien toimesta, ja takeet tasapainoiseen kasvuun turmellaan jo varhain. Olen vierestä seurannut yhtä tällaista tapausta ja nähnyt, miten älykkään ja varsin potentiaalisen nuoren elämä pilataan jo alkumetreiltä.
Mietitäänpä kahta samaa sukupuolta olevaa, lasta toivovaa henkilöä. He mitä ilmeisemminkää eivät keskenään rakastelemalla pysty saattamaan alkuun lasta, eivät edes vahingossa. Heidän pitää miettiä miten saada toivomansa lapsi. Useimmiten se ei ole helppo prosesssi. Harva uskaltautuu panemaan randomia baarissa hedelmöittymisen toivossa sukupuolitautien ja HIVin aikana, miespareille tämä ei edes ole vaihtoehto.
Hedelmöityshoidot ovat kalliitta ja vievät paljon aikaa, energiaa ja vaativat omistautumista. Usein ensimmäiset yritykset eivät onnistu, ja hoitoja tulee jatkaa pitkään. Ystäviltä ja tutuilta voi pyytää kehdatessaan apua siemennesteen tai lainakohdun muodossa, mutta se vaatii suurta luottamusta, sosiaalisia taitoja ja paljon juridisia ja muunlaisia neuvotteluja. Suunnitelua, toisin sanoen.
Lisäksi jokainen lasta haluava homoseksuaali pari on varmasti hyvin tietoinen ympäristössä vallitsevista, tuomitsevista mielipiteistä ja arvostelusta, jopa mahdollisesta kiusaamisesta. Samalla tavalla kuin kukaan ei ehdoin tahoin valise olla homoseksuaali ja tulla syrjityksi ja silmäpilkuksi ja asettaa itsensä jopa välittömän väkivallan vaaraan, kukaan ei varmasti ehdoin tahdoin halua asettaa lasta tähän tilanteeseen, ellei ole varma siitä, että pystyy tarjoamaan sen tuen ja turvan, jonka lapsi tarvitsee selvityäkseen elämässä.
Joissakin tapaukssissa lapsi on jo olemassa toisen entisestä liitosta, tällöin tilanne on kuin millä tahansa uusioperheellä. Yksinhuoltaja saattaa löytää uuden kumppanin ja haluta tälle täydet juridiset oikeudet vanhemmuuteen, esimerkiksi sen varalta, että biologiselle vanhemmalle itselleen tapahtuisi jotain. Paljon meuhkattu lapsen etu tuskin toteutuu vieraiden ihmisten luona paremmin kuin tutun ja rakkaaksi tulleen kasvattivanhemman kanssa.
Huomaammekin tässä yllättäen, että homovanhemmuus vaatii itse asiassa aika paljon suunnittelua. Se ei voi käsittääkseni tapahtua vahingossa tai suunnittelemattomasti, kevyin perustuin tai ilman mitään perusteita, toisin kuin monissa heterotapauksissa. Sukukypsät lisääntymiselimet, useimmilla viimeistään 15-vuotiaana, eivät vielä takaa mitään edellytyksiä lapsen kasvattamiseksi, se lienee itsestäänselvyys.
Olisinkin enemmän huolissani siitä, että kuka tahansa sukukypsä ja panemiskykyinen vastakkaisen sukupuolen kanssa voi hankkia itselleen liudan jälkikasvua no questions asked, kuin siitä, että hyvin pieni osa väestöä on homoja, ja vielä pienempi osa näistä haluaisi kasvattaa lasta, tai tekevät jo nyt näin.
Mielenkiintoista on myös käyttää termiä tarkoituksenmukainen tässä lisääntymisasiassa.
Voi olla tarkoituksenmukaista, että naaras ja koiras saavat keskenään aikaan jälkikasvua, sillä muunlaisella yhdistelmällä se ei (nisäkkäällä) onnistu. Entä onko otettu huomioon, että usein naaras yksin ainoana kasvattaa jälkikasvunsa? Joskus laumana muiden naaraiden kanssa, kuten sudet tekevät? Uroksella on usein kokonainen haaremi, siinä pannaan vähän kaikkea mikä liikkuu, apinalaumoissa niin toisia uroita kuin naaraitakin. Susilaumoissa tosin vain alfapari lisääntyy ja muut ovat lapsenvahteja ja renkejä. Näyttäisikö olevan myös tarkotuksenmukaista, että eläisimme yksiavioisten suhteiden sjaan haaremeissa ja äidit olisivat yksin vastuussa jälkikasvun kasvatustyöstä? Nämäkin ovat kyllä olleet ihmispopulaatioissa olemassa olleita piireitä, romanttinen rakkaus ja ydinperheajatus, puhumattakaan nyt osallistuvasta perheenisästä, on itse asiassa varsin uusi. Ei ole sataa vuotta siitä, kun miehen rooli länsimaisessa perheesssä oli elättää, sotia ja hoitaa Ne Isot Asia ja naisen rooli hoitaa kotia, perhettä ja mahdolliseti taloutta. Tämä asetelma toki on vaihdellut ympäri maailmaa erilaisissa kulttuureissa.
Entä onko todellakin tarkotuksenmukaista, että naiset saavat äänestää? Luontohan on näyttänyt rakentavan meidät niin, että uroot taistelevat ja hoitavat laumanmuodostusasiat (väkivaltaisesti) keskenään ja naaraat lähinnä lisääntyvät ja ehkä hankkivat ruokaa. Olemme tällaiseen malliin sopeutuneet kehityksessämme, vai miten se meni... Eikö nyt tulisi noudattaa vähän johdonmukaisemmin tätä luonnon meille sanelemaa maailmanjärjestystä!
Ja eikö kaikkein paras olisi ottaa mallia lähimmistä luonnonvaraisista sukulaisistamme, apinoista? Siitä näemme, miten ihmispopulaation tulee käyttäytyä, jotta toimintamme olisi luonnollista ja tarkoituksenmukaista!
http://en.wikipedia.org/wiki/Homosexual_behavior_in_animals#Bonobo_and_other_apes
Tästä toki myös päästään siihen johtopäätökseen, että demokratia ei ole tarkotuksenmukaista (mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan, se ei ihan selvinnyt), sillä emme ole kehityksellisesti sopeutuneita (gaah) selvittelemään asioita tasa-arvoon ja sopuisuuteen tähdäten, vaan asiat on hoidettu väkivalloin taistelemalla, alistamalla, tappamalla ja haavoittamalla. Siihen me olemme sopeutuneet ilmeisestikin, koska niin olemme aikojen alussa tehneet, ja näin luonnonvaraiset elukat tekevät. Demokratia on luonnotonta!
Nyt kenties joku voisi kertoa, miksi jotkut eivät suinkaan lähde tällaiselle kannalle juuri muissa asioissa kuin homoseksuaalisuudessa, vaan kannattavat iloisesti demokrattista järjestelmää, naisten tasa-arvoa, väkivallattomuutta ja ylipäätään tasapäisiä oikeuksia jokaikiselle entisen lauman, nykyisen kansalaisyhteiskunnan, jäsenille.
Post a Comment