Havaitse öljykentät painovoima-aalloilla

Teknologia on ihmeellistä. Jo 70-luvulla kehitettiin uskomaton laite, jolla havaittiin pienet vaihtelut painovoimakentissä. Massojen eroista kyetään päättelemään paljonkin. Varsinkin kun maan alla piilevät massiiviset nesteet ovat selvästi erilaisia verrattuna erilaisiin kiviaineksiin.

Armeija soveltaa periaatetta MAD-laitteella, eli Magnetic anomaly detector paljastaa aaltojen alla piileskelevät sukellusveneet.

Tällä periaatteella ranskalaiset Elf-yhtiön teknikot tekivät yhteistyötä belgialaisten keksijöiden kanssa vuonna 1976. Laite lastattiin lentokoneeseen. Lentämällä tunnettujen öljykenttien yli voitiin todeta, että kreivi Alain de Villegasin ja italialaisen Aldo Bonassolin kehittelemä periaate todellakin toimi. Ranskan presidentti Valéry Giscard d'Estaing määräsi projektin huippusalaiseksi. Omimalla teknologian Ranska pääsisi ratkaisevasti kiinni teollisuuden ja talouden ohjaamisessa. Toistaiseksi tuntemattomien öljykenttien löytäminen ennen muita maita nostaisi osakkeet taivaisiin. Kolmen vuoden aikana Ranska sijoitti laitteen kehittämiseen n. 200 miljoonaa dollaria. Viranomaiset alkoivat käydä kärsimättömiksi. Toistaiseksi "Snifferiksi" nimetty laite oli havainnut kokeissa vain jo tiedossa olevia kenttiä. Bonassoli varoittikin, että laite on vielä aivan liian herkkä painovoima-aalloille. Se vaatisi kehittelyä. Valtion viralliset tiedemiehet eivät välttämättä tietäneet projektista, sillä armeijan salamyhkäisyys esti tietojen avoimen julkaisun. Eikä kovin moni halunnut olla lähellä laitetta, josta lähtee rajusti säteilyä.

Lopulta hallitus määrää ydinfyysikko Jules Horowitzin perehtymään laitteeseen. Hän keksi helpon testin toimintaperiaatteen varmistamiseksi. Hän varmisti itse keksijä Bonassolilta mitä laite kykeni havaitsemaan ja millä tarkkuudella. Varmimmaksi aineeksi paljastui mikä tahansa metalli. Laitteen ja koealueen välille vedettiin ohut väliseinä. Horowitz otti pöydältä puolihuolimattomasti metallisen viivoittimen. Ensin piti kalibroida havaitsemislaite tuon metallisen viivoittimen taajuudelle. Hän asetteli sen koealueelle ja kertoi Bonassolille, että kokeilisi käynnistää laitteen. Todellakin! Aparaatti tulosti tulosnauhan, jossa näkyi tarkasti ohut viiva. Horowitz käveli väliseinän taakse ja nosti esiin L-muotoon taivutetun viivottimen.

Laitteen kehittämistä jatkettiin ilman Horowitzia. Keksijä vaativat, etteivät tiedemiehet enää sekaantuisi arvokkaaseen projektiin. Kuitenkin parin kuukauden sisällä paljastui, että havaitsemislaitteen sisällä oli vain videonauhuri, johon oli taltioitu geologisten tutkimustulosten kartat. Siksi laite ei löytänyt mitään mitä geologit eivät jo tienneet. Kreivi ja italialainen keksijä katosivat kuin painovoima-aalto Saharaan. Projektin salailu muuttui entistä salaisemmaksi. Viranomaisten kusetus ja menetetyt miljoonat olisivat aivan liian nolo paljastus.

Vuonna 1981 konservatiivien Giscard hävisi vaalit Francois Mitterandille. Kahden vuoden kuluttua hallitus löysi pölyttyneen projektin rahoituspaperit. Kaikki aikaisemmat tutkintapyynnöt epämääräisistä tileistä kuitattiin huippusalainen-leimasimella. Uusi hallitus haistoi, että vedessä oli verta. Mitterandin avustajat totesivat julkisesti, että edellinen hallitus oli tarkoituksella tuhonnut virallisia dokumentteja. Johon konservatiivien edustaja vastasi heiluttelemalla kyseisen projektin raporttia. Raportti tietenkin päätyi sanomalehtiin.

"The ship of state is the only ship that leaks from the top."

Jostain syystä Danie Krügelin keksimä DNA/öljy/kulta-havaitsinlaite ei ole enää otsikoissa.