Pyhä Henrik ja kadonneet taikavoimat

Löysin paikallisesta antiikkikaupasta Suomen Historia-kirjan vuodelta 1926, kirjoittanut K.O. Lindeqvist. Se sisältää mahtavan kokoelman vanhoja piirustuksia ja jäljennöksia kuparikaiverruksista. Historiikin joukossa on tarinoita Suomen käännyttämisestä kristinuskoon. Onneksi sitä ennen muistellaan pakanakansan rituaaleja ja pyhiä paikkoja. Kristinuskoa levittävien pappien ja piispojen täytyi olla väkeviä saarnaajia ja aikaansaavia miehiä. Muinaisten pyhimysten erikoisvoimat on taltioitu kansan parissa kiertäviin tarinoihin. Heillä oli taikavoimia, joilla tehtiin vaikutus paikalliseen väestöön. Kansan parissa osattiin kääntää kristilliset pyhimykset pakanallisten olentojen tilalle. Esim. Tapion poika Nyyrikki tehtiin Yrjänä pyhimyksen jälkeläiseksi. Tapion tytärtä alettiin sanoa Annikiksi, joka oli Anna-nimisen pyhimyksen rebrändäys.

Tarinoita lukiessa huomaa miten paljon maailma on muuttunut, vaikka noituus ja loitsuminen ei ole kadonnut minnekään. Kristinuskon väkevimpänä aikakautena ja taikauskon ollessa vahvimmillaan oli myös kirkon riveissä superihmisiä.

Pyhän Henrikin seikkailut Suomessa ovat loistava esimerkki siitä miten nykyisten piisjoen voimat ovat ehtyneet olemattomiin. Piispa Henrik tunnetaan parhaiten kuolemastaan. Lalli hakkasi kirveellä pään poikki. Toinen Henrikille omistettu muistomerkki historiassa on Suomen lähetyshiippakunnan perustaminen. Henrikin elämä ja teot ovat täynnä legendaa, sillä jotkut eivät ole varmoja edes miehen olemassaolosta. Jäännökset katosivat Isovihan aikana, kun luita siirrettiin Pietariin. Jäljellä on pari luuta, joiden oletetaan kuuluneen Henrikille:

Piispa Henrikin pyhäinjäännöksenä pidetään nykyään kyynärvarren luuta, joka oli sijoitettuna vuonna 1514 rakennettuun piispa Hemmingin pyhäinjäännösarkkuun Turun tuomiokirkossa, ja johon liitetty pergamentti kertoo sen kuuluneen piispa Henrikille. 1920-luvun korjaustöiden yhteydessä luunpalanen siirrettiin tuomiokirkosta Museovirastoon. Luun omistajuudesta käytiin 1990-luvulla kiistelyä, kun Museovirasto katsoi pyhäinjäännöksen omistajuuden kuuluvan sille muinaismuistolain nojalla. Museovirasto antoi kyynärvarsireliikin 2000 viideksi vuodeksi katolisen Pyhän Henrikin katedraalin alttarille.

Piispa Henrikin teoista on jäänyt messinkikaiverruksia, jotka tehtiin hänen sarkofagiin vuonna 1429.

Messinkilaatat ovat Suomen keskiaikaisen taiteen aatelia, vaikka ne on kaiverrettu ulkomailla. Niissä kuvaillaan Henrikin ihmetekoja. Mukana myös Lalli kirveineen. Ihmetekoihin lukeutuvat kuolleen lapsen henkiinherättäminen, pelastaa kokemäkeläisiä merimiehiä rauhoittamalla myrskyn ja Köyliön jäältä Henrikin sormen löytänyt mies saa näkönsä takaisin.

Nämä eivät tietenkään ole vakavasti otettavia historiallisia asiakirjoja, mutta kuvastavat sitä miten paljon pyhä mies sai mainetta. Josta päädyn pohtimaan miksi nykyiset piispat eivät enää osaa hallita myrskyjä ja herättää ihmisiä kuolleista. Maailmasta kuitenkin löytyy uskovaisia, joiden mielestä vastaavaa tapahtuu vieläkin. Parhaimmillaan nykyiset piispat osaavat siunata ostoskeskuksia. Luulisi rukoustekniikoiden vain kehittyneet entistä vahvemmiksi. Tai vuosisatoja sitten ihmiset eivät ymmärtäneet kaikkea mitä tapahtui, ja asioille annettiin yliluonnollisia selityksiä.