3.4.13

Pyhyyden rajoista

Aamulehden Sunnuntai-liitteessä oli asiaa pyhyydestä. Suomalaisten käsitys pyhästä on muuttunut uskonnosta riippumattomaksi. Sellaistahan se on varmaan ollut monelle, mutta järjestäytyneen uskonnon jäädessä taka-alalle alkavat maallisemat perustelut yleistyä. Ei pyhän etsimiseen tarvita uskontoa. Pyhä koetaan lenkillä, metsässä, saunassa tai sohvalla. Pyhä on rajojen vetämistä elämässä. Niin saadaan selville mikä on koskematonta ja loukkaamatonta. Valtioiden liput tai kansallissankarit edustavat yhteisön pyhinä pitämiä symboleja tai paikkoja. Aamulehdessä kerrottuja kokemuksia pyhästä oli vaikea sisäistää, sillä en itse tunne tai miellä pyhää sellaisena kuin eri ihmiset sitä kuvailevat. Lähimmäksi pääsevät ne kokemukset, joissa selkärangasta lähtee se värisevä tunne, kun koen jotakin tunteita herättävää. Musiikki, elokuvat, pelit, kauniit maisemat ja (tärkeimpänä) rakkauden tunteet pääsevät lähimmäksi pyhää elämässäni. Mutta sellaisenaan tuota kokemuksen aiheuttajaa en pitäisi loukkaamattomana tai koskemattomana. Itsestään selviä asioita lukuun ottamatta, esim. lasten ja heikkojen suojelemista, jne.

 Asioista voi vääntää vitsiä ja minua voi loukata ilkikurisilla kommenteilla noista asioista, mutta en olisi vaatimassa niiden takia toisten ihmisten sananvapauden rajoittamista. Niillä vain osoitetaan kommentoijien puutteet käytöstavoissa, ja samalla tiedän keiden puheista ei kannata enää jatkossa välittää tippakaan. Elämäni muuttuu vain helpommaksi.

Onhan minua ja minulle tärkeitä asioita mollattu (missäs muualla) koulumaailmassa silloin joskus, mutta enimmäkseen jouduin yllyttämään solvaajia omaperäisempien loukkausten äärelle. "Äitis on huora" johtaa vastalauseeseeni: "Niin on, mutta isälläs ja papallas on äitini kanta-asiakaskortti". Tjsp.

Tuo pyhänä pidettyjen asioiden raja tuli esiin myös Yhdysvalloissa äskettäin tapahtuneessa episodissa. Opiskelija Ryan Rotela on mormoni Florida Atlantic yliopistossa. Hän osallistui kulttuurien välisestä kommunikaatiosta kertovalle kurssille. Siitäkös nousi kohu, sillä Rotelan uskonnollisia tunteita loukattiin. Opiskelijoille annettiin fasistinen määräys. Paperille kirjoitettiin "Jesus"ja oppilaat määrättiin astumaan paperin päälle. Rotela tiesi, että siinä loukauttaisiin pyhää asiaa.

Rotela muistelee mitä hän vastasi professorille:

“I said to the professor, ‘With all due respect to your authority as a professor, I just do not believe what you told us to do was appropriate, I believe it was unprofessional, and I was deeply offended by what you told me to do.’…. If you were to stomp on the word ‘Jesus,’ it says that the word has no value.”

Luontevalta kuulostava kommentti laittakin miettimään, oliko Rotelan potkiminen pihalle kurssilta paikallaan. Rotelaa rankaistiin siksi, että hän puolusti vakaumustaan ja paljasti minkälainen uskonnonpilkka oli menossa yliopistossa. Pian uutinen levisi tulivalkean tavoin, sillä olihan se räikeä esimerkki uskovaisen alistamisesta Yhdysvalloissa. Tai olisi, jos se olisi totta.

Vastakkain on oppilaan ja professorin sana. Professori Poole kertoi haastattelussa oman versionsa tapahtumista.


He had used the classroom activity before, and wasn't particularly worried about it. "I followed the directions from the instructor's guide," he said. The course at Florida Atlantic University was in intercultural communications, and the exercise involves having students write "Jesus" on a piece of paper, and then asking them to step on it. When they hesitate, the instructor has an opening to discuss symbols and their meaning.

Kurssiin kuuluu siis harjoitus, jonka olisi tarkoitus laittaa opiskelija miettimään . Opettajanopas kertoo tarkemmin:

“This exercise is a bit sensitive, but really drives home the point that even though symbols are arbitrary, they take on very strong and emotional meanings. Have the students write the name JESUS in big letters on a piece of paper. Ask the students to stand up and put the paper on the floor in front of them with the name facing up. Ask the students to think about it for a moment. After a brief period of silence, instruct them to step on the paper. Most will hesitate. Ask why they can’t step on the paper. Discuss the importance of symbols in culture.”
Asiaan kuuluu, että opiskelija epäröi harjoitusta. Heiltä pitää kysyä mikseivät he astu paperin päälle. Sitten keskustellaan symbolien merkityksestä kulttuurissa. Rotela on protestoinut sitä, että hänet on edes altistettu tuollaiselle harjoitukselle. Pelkkä pyyntö osallistua on loukannut hänen uskonnollista ajatusta pyhästä. Paperi jossa lukee Jeesus on tarpeeksi tärkeä hänelle.

Professori Poole jatkaa:

Poole said that, as best he could tell, only one student in the course had an objection. That student -- whom Poole did not name in the interview, but who has come forward in local news reports saying he was suspended for objecting to the exercise -- refused to participate and then said repeatedly, Poole said, "How dare you disrespect someone's religion?"
After class, the student came up to him, and made that statement again, this time hitting his balled fist into his other hand and saying that "he wanted to hit me." While the student did not do so, Poole said he was alarmed and notified campus security and filed a report on the student.

Professorin versiossa (oletetaan, että tuo nimetön opiskelija on Rotela) Rotela sai kurinpalautusta, koska hän uhkaili professoria. Olisi sinällään outoa, jos professori olisi laittanut Rotelan pois kurssilta pelkästään harjoituksesta kieltäytymisen takia. Professori Poole väittää itse olevansa kristitty.
Much of the critical commentary about Poole has suggested that he is anti-Christian. In fact, he said, he has been connected to churches all of his life, has served as a Sunday school teacher, and understands the power of the word "Jesus" on a piece of paper because he cares deeply about Jesus.
“I am very religious,” he said. "I see how the name Jesus is symbolic. For people like myself, Jesus is my lord and savior. It's how I identify myself as a Christian."

Useat opiskelijat eivät astu paperille. Tärkeintä onkin herättää heissä ajattelua siitä miksi he eivät astu. Ja sitä kautta auttaa ymmärtään miten muut ihmiset voivat kokea tuon saman ajatuksen.

Poole on saanut kohun jälkeen uhkauksia ja vihapostia. Koska pyhä asia on pyhä. En keksi mitään sanaa, tekstiä, tai kuvaa jonka päälle astuminen loukkaisi jotakin pyhää arvoa itselläni.

4 comments:

Anonymous said...

Typerää, että niin suosittuja ovat tällaiset symboliset pyhyydet, joita ihmiset Helvetin pelossa kaikin voimin välttelevät loukkaamasta ja raivostuvat muille ihmisille, mikäli sitä ei kunnioiteta kuin jotain, no, pyhää.

Tabuista pitäisi päästä eroon, jotta voitaisiin elää yhdessä toinen toistamme rakastaen ja kunnioittaen. (Hyvät käytöstavat tietenkin helpottavat yhteiseloa.) Ei kai Jumalaa voi vahingoittaa sanoin tai symbolisin elkein. (Tosin onhan kaikki palvontamenotkin pitkälti symboliikkaa, joten ehkä siksi tuo kielteisen elehdinnän kauhistelu on niin laajalle levinnyt mielenterveysongelma.)

Kimmo said...

>Ei kai Jumalaa voi vahingoittaa sanoin tai symbolisin elkein
Jospa jumalolennot saavat voimansa siitä, että heihin uskotaan?

Anonymous said...

Toivottavasti professorilla oli tenure.

Mietin itse samaa asiaa. Mulle ei olisi ongelma tanssia Raamatulla, virtsata Koraanille tai polttaaa kaikki 182 valtiolippua yhdellä roviolla.

Mutta se, että mä tahallani hyppisin esimerkiksi pienten lasten kuvien päällä tuntuu ajatuksena pahalta. Samalla tavoin kuin harvemmin video- tai roolipeleissä haluaa käydä lasten kimppuun vaikka pelijärjestelmä antaisi siihen mahdollisuuden. Lasten vahingoittaminen on mulle tabu.

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen said...

Oppisivat rageamaan sillai terveesti. Mäkin olen peräti tunnettu vihaisuudestani. En ole kuitenkaan potkuja kellekään ajanut tahi kieltänyt niitä vihan synnyttäjiä vaikenemaan. Heillä on lupa olla ääliöitä julkisuudessa joten minulla on oikeus kutsua heitä ääliöiksi julkisuuudessa. Tämä tekee minusta ääliön. Mutta julkisen ääliön, joka on kaikin puolin tasapuolista ja reilua.

Jokainen pahastuu, ja tässä "pyhien tunteiden suojelussa" tätä puolustetaan vihastumisella. Asian syvin ydin ei kuitenkaan ole pahastumisessa vaan siinä miten pahastumisen nimissä toimitaan. Ei asenne vaan se asenteen ilmenemisen muoto. Tämä on suurimmalle osalle "ajattelevia syvästi apologetiikkaan tutustuneille kristityille" hyvin vierasta maaperää jostain syystä.