Fundamentalistinen militantti ateismi iskee
Aamulehti velloo rajujen uskontoriitojen hirmumyrskyssä. Sitten ateisti ateistin kimpussa. Keskusteluissa on puitu läpi samat asiat kuin miljoonissa muissa uutiskeskuteluissa ympäri maailmaa. Kaikkien kauhuksi bunkkereistaan ryntäävät esiin militantit ateistit. Jälki tulee olemaan kauhiaa, eikä lapsia tai naisia tulla säästämään lamentaatioilta. Tuho on valtaisaa ja ihmisoikeustuomioistuimen huomio ei voi olla kaukana.
Markku Myllykangas ja Esko Länsimies ovat kirjoittaneet kirjeen agressiivisen kirjeen. Siinä ei ollenkaan tykätä teologian ja yliopistojen yhteistyöstä. Termit kuten "uskonnollinen aivopesu" ja "rationaalisen ajattelun rappio" sekä "tieteen häpäisy" saavat varmasti runsaasti palautetta. Missä kunnioitus? Miksi kirjoittajat ripottavat Jumalan kaikkien jumalolentojen joukkoon? Miksei kaikkia maailmankuvia käsitellä tasa-arvoisesti?
Kielenkäyttö ei ole neutraalia, eikä asenne sovitteleva. Teologian laitosten kauhistelu ei kuitenkaan ole näkökulmastani tiirailtuna suuri ongelma. Herätysliikkeiden tekstejä lukiessani ja fundisten keskustelupalstoilla seikkaillessani olen useampaan kertaan huomannut, että nykyinen teologia-systeemi on kauhistus Oikeille Kristityille[tm]. Yliopistojen läheisyydessä nuoret opiskelijat altistuvat Raamatun kriittiselle tutkimukselle. Hengellisen opetuksen lisäksi on tutustumista eksegetiikkaan. Se on joillekin liikaa. Valtion ja kirkon yhteys on tärkeiltä osiltaan kuin valtion ja liikeyrityksen yhteys. Siksi kirkosta kerrotaan melkein kuukausittain Kauppalehdessä. Onhan kirkolla varallisuutta liki miljardin euron verran. Verotus ja muut yhteistyö pitävät bisneskonsultit kirkon jäsenmäärien kimpussa. Tulossa mm. seurakuntien segmenttitarkastelu, jossa kirkon sanoma muokataan monimuotoiseksi ja kaikille jäsenille sopivaksi/sopiviksi.
Pidetään vaan pappien valmistuminen riippuvaisena yliopistoelämästä. Muuten vaihtoehtona on liian paljon Jenkkilän villiä rukousmaata muistuttava meno. Siellä valtion ja kirkon laillinen erotus on pakottanut kirkot kilpailemaan aktiivisesti sieluista, ja tunnepalo on sen veroista. Yksinkertaistaen monitahoisen ja -sivuisen pointin: monopolisoitunut valtionkirkko on mahdollistanut uskonelämän harmaantumisen ja rauhoittumisen henkilökohtaiseksi uskoksi täällä Euroopassa.
Thank God for that!
17 comments:
Valtiokirkon kiistattomin etu on juuri se, ettei uskonto enää ole aggressiivinen toimija, sen ei tarvitse perustella olemassaoloaan tai taistella rahoista. Tällainen kirkko antaa jäsentensä ajatella itse ja toimia parhaaksi näkemällään tavalla. Kirkko jonka täytyy rahoittaa itse itsensä on aggressiivisempi. Sen täytyy rektytoida ja pitää kiinni jäsenistään suorastaan aivopesua vastaavilla tekniikoilla. Amerikkalaisen uskonto sisältää paljon kulttimaisuutta minkä me vältämme paradoksaalisesti maksamalla uskonnosta.
Eli valtion kirkko on eräänlaista suojelurahaa jota maksamme estääksemme idiootteja muuttumasta vaarallisiksi. Mmm.
Kirjoitin itseasiassa hieman kirkosta eroamisesta itsekin, juuri tästä perspektiivistä. Mainostan omaa blogiani ihan minimaalisesti:
http://tamapaiva.blogspot.com/2011/08/kirkosta-eroaminen.html
Kyseessä on ehkä positiivisimmin uskontoon suhtautuva artikkelini koskaan.
Kun Aamulehdessä ollut kirjoitus kirvoitti itkuparkua rajusta sanankäytöstä, tekisi mieli osoitella sormella fundisuskovaisia: "noi aloitti". Kuitenkin on iso kömmähdys vieroittaa lukijat ääri-ilmaisuilla, kun pitäisi vedota lukijaan.
Kirjoittajien kanssa olen samaa mieltä, jopa käytetyistä sanamuodoista. Mutta eipä kirjoitus ollutkaan minulle tarkoitettu.
PA:n teksti vaivasi minua melkein niin paljon, etten saanut unta, siinä täytyi olla sitä jotain. Voi sen noinkin ajatella, mutta minulla on vaikeuksia. Ehkä se johtuu sitä, että olen käynyt koulua 60-luvulla ja minulle on uskontotunnilla opetettu, että helvetti on totta.
Mutta jos evlut kirkko on noinkin tehokas dilutoimaan hihhuleita tapakristityiksi, kuten PA esittää, niin sehän on hyvä asia.
Nyt vaan kampanja liikkeelle, että saadaan kaikki tapa-ateistit liittymään valtionkirkon suojiin ja maksamaan kirkoillisveronsa, ettei instituutio vain vaarannu.
Jokin mättää päättelyssä. Onhan olemassa valtioita, joilla on jokseenkin fundamentalistinen valtionkirkko. Joissain islamilaisissa maissa jopa äärifundamentalistinen.
Jokin mättää päättelyssä. Onhan olemassa valtioita, joilla on jokseenkin fundamentalistinen valtionkirkko. Joissain islamilaisissa maissa jopa äärifundamentalistinen.
Minusta tämä oli surullinen kirjoitus.
Onko PA:n mielestä nyt siis niin että maa on niin surkeassa jamassa että toisuskoisten ja uskonnottomien täytyy tyytyä miettimään, miten pääsisi mahdollisimman vähällä päähän monottamisella? Onko unelmani maallisesta valtiosta jossa vallitsee katsomusten tasa-arvo toivoton utopia? Onko Suomi tosiaan pikku-jenkkilä joka ei kerta kaikkiaan voi elää elleivät kristityt pääse tavalla tai toisella vähän alistamaan meitä muita?
Tapio tuli tänään puoleen väliin matkaa vastaan omalla vastikkeellaan aamulehdessä.
Omalla kohdalla ei yllättäen Tapion teksti oikein kolahtanut. Tekstin sisältö oli pitkälti siinä historiassa, että nykyaikainen tiede on ponnistanut suurien ajattelijoiden mielistä, jotka katsoivat maailmaa kristillisen maailmankuvan avulla, ja siksi teologiaa ei saisi erottaa tieteistä.
Sanoisin, että tausta on ehkä ok, mutta johtopäätelmä menee metsään. Aivan samalla tavalla on esimerkiksi astronomia ponnistanut astrologialla täytetyistä mielistä ja tutkimuksista sekä nykyaikainen lääketiede on syntynyt tiedemaailmassa, jossa humoraalioppi oli kaiken a ja o. Kummassakaan pohjassa ei ole mitään nykyään (tai silloinkaan) järkeä laskea tieteenpiiriin, koska ne ovat osoittautuneet empiirisessä maailmassa perättömiksi hölmöilyiksi.
Anonyymi, kommentoisin vertaustasi Islamiin. Kun kaksi asiaa sidotaan toisiinsa, vahvempi vaikuttaa heikompaan pääsääntöisesti. Valtiossa jossa uskonnon asema on vahva, tällainen side vaikuttaa helposti toisin päin, muuttaa hallintoa uskonnollisemmaksi. Tähän ei välttämättä tarvita valtionkirkkoa, vain voimakkaita kirkkoja kuten Yhdysvalloissa.
Etu valtion ja kirkon sitomisessa toisiinsa tulee siitä että liberaali valtio liberalisoi kirkkoa. Hyvin syvästi uskonnollisessa valtiossa hallinto ei välttämättä ole kirkkoaan liberaalimpi ja jos molemmat ovat kovin äärilaitaisia, ei hallitus voi erityisemmin liberalisoida kirkkoa, koska se itse ei ole kirkkoa liberaalimpi.
Tilanteita ei siis voida välttämättä verrata.
"Yliopistojen läheisyydessä nuoret opiskelijat altistuvat Raamatun kriittiselle tutkimukselle. Hengellisen opetuksen lisäksi on tutustumista eksegetiikkaan."
Tulisiko tämä tulkita niin, että nimenomaan teologisessa tiedekunnassa tarjotaan tätä "hengellistä opetusta"? Jos olet tutustunut aihetta koskevaan keskusteluun nyt ja aiemmin, olisi ehkä hiljalleen pitänyt valjeta, että näinhän asia nimenomaan ei ole.
Anonyymi on oikeassa. Muotoilin asian virheellisesti. Opetetaan hengellisistä asioista, mutta opetus ei ole hengellistä. Ero on tärkeä.
Tänään on Aamulehdessä selkeä ja järkevä vastine militantti ateisteille. Siinä selitetään mitä teologiassa opiskellaan ja miksi. Mitä useammin lukee Myllykankaan ja Länsimiehen tekstin sitä selkeämmin se on luokkaa "uskonto haisee".
Saara: Onko Suomi tosiaan pikku-jenkkilä joka ei kerta kaikkiaan voi elää elleivät kristityt pääse tavalla tai toisella vähän alistamaan meitä muita?
Ymmärtääkseni katsomusten tasa-arvo onnistuu teologiassa opiskelussa, sillä jopa ateistitkin pänttäävät samoja kirjoja ja ovat samoilla kursseilla kristittyjen kanssa.
Niin kauan kun Suomessa löytyy kirkkoja ja kysyntää uskovaisille papeille, niin liberaali versio on silmissäni parempaa kuin konservatiivinen versio. Tietysti olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi Suomen herätysliikkeille, kun valtion jakelema tuki loppuisi valtion kirkolle ja sielumarkkinat avattaisiin kunnolla.
Systemaattinen ja analyyttinen teologia vie myös jalkoja alta fundamentalistisilta tulkinnoilta, joissa homot ovat äkkiä suurin piru ja ateistit toiseksi suurin.
Ateisteja tietenkin saattaa miellyttää myös se, että eniten kristinuskoa on horjuttanut juurikin teologinen tiedekunta, jossa lienee monen usko mennyt.
Mutta mitä teologi tekee työkseen?
On pappi tai opettaa pappeja?
Uskonto tieteet ovat jo olemassa, mikä on se syy että on erikseen vielä teologinen tiedekunta?
Mitä tiedettä teologisessa tiedekunnassa tehdään ja minkälaista on tutkimuksen vaikuttavuus, tutkimusjärjestelujen toistettavuus ja loppu päätelmien tilastollinen pätevyys?
Entä jos nämä rahat käytettäisiin oiekaan tutkimukseen ja oikeaan koulutukseen?
Eikö tuo muka ole vain yksi turhake lisää muutenkin kireässä valtion ja opetuslaitoksen budjetissa?
Oppikoon mitä huvittaa, jos on pakko uskoa mielikuvitusolentoihin, mutta vittujako opiskelevat tollasia mun rahoilla.
Annetaan ihmisten näpistellä kaupasta tikkareita, koska se vähentää halua siirtyä vakavampiin rikoksiin. Jos rajat ovat liukuvia, ei tarvitse kerralla hypätä altaan syvään päähän.
Vai olisiko sittenkin niin, että maltillinen kristillisyys hyväksyy fundamentalismin? Kirkon kanta esim. homoseksuaalisuuteen on hyväksyvä, mutta miksi ihmiset erosivat kirkosta Päivi Räsäsen takia? Kirkko ei ole koskaan asettunut Päivi Räsästä vastaan, vaan tyytynyt kainosti ilmaisemaan oman kantansa.
Käsittääkseni kirjoittajien huoli nousee yliopistojen rahoituksesta. Samaan aikaan, kun monilla oikeilla tieteillä tekee tiukkaa rahoituksen kanssa, niin teologian pappiskoulutuksesta ei meinatakkaan rahoitusta vähentää.
Minä olin ennen niitä, jotka taivastelivat "militanttia ateismia". Nyt taidan monen mielestä olla itse sellainen. Asenne uskontoa kohtaan alkoi radikalisoitumaan, kun kyllästyin siihen ylikorrektiin hissutteluun uskonnon ympärillä. Miksi uskovainen voi toivottaa uskonnottoman helvettiin ja sitä tulee ymmärtää, koska se on uskontoa, mutta jos uskonnoton laukoo avoimesti mielipiteitään uskonnosta, niin se onkin sitten aivan kauheaa rasismia? Uskonto on selvästi erityisasemassa maailmankatsomusten alueella. Miksi todistamattomiin asioihin uskomisesta palkitaan ja empiirisessä todellisuudessa pitäytymistä sanotaan fundamentalismiksi? Hieman toisin päin kiepahtanut tämä asetelma kuin sen pitäisi olla. Mutta nykyäänhän on intellektuaalinen muotivillitys, että ei uskota uskonnon sanomaa, mutta uskotaan uskontoon uskontona. Maallistunut humanismi haluaa säilöä uskonnon jonain kulttuurisena reliikkinä, sen saman kansakuntain kaapin päälle, jonne ovat nostaneet kritiikiltä suojaan mm. psykoanalyysin. Mitenkään muuten en osaa selittää sitä, että halutaan suojella sitä, mihin ei itsekään uskota.
Post a Comment