Thomas Nagel Aamulehdessä

Aamulehti räväytti viikko sitten, kun Kari Salminen kolumnisoi ateistifilosofi Thomas Nagelista. Filosofian ja oikeustieteen professori on otsikoissa tiedemies, mikä pitääkin paikkansa, sillä Nagel on mies ja puhuu asiallisesti tieteestä. Räväyttävää miehessä onkin se, että hän uskaltaa puhua avoimesti evoluutioteorian rajoista.

Amerikkalaisfilosofi Thomas Nagel on rohkea. Hän sanoo, että nykyisessä biologisessa tietämyksessä on ihmisen kokoinen aukko. Tarkemmin sanottuna: ihmisen tietoisuuden syntyä ei voida selittää nykyisillä teorioilla. Selitykset ovat tyyppiä ”niin vain tapahtui evoluution kuluessa”. Tämä on spekulaatiota eikä tiedettä, sanoo Nagel. 

Tiedon aukkoja on kaikkialla. Evoluutiotoerian pohjalta ei ole rakennettu kestävää selitystä tietoisuuden ilmestymiselle. Emmekä vielä edes osaa kunnalla selvittää miten tietoisuus toimii aivoissamme. Tämän toteaminen ei sinällään ole mitenkään erikoista. Samanlainen ammottava tietoaukko vaivaa esim. elämän syntyä ja monta muuta luonnontieteen aluetta. Juuri sen takia sitä tiedettä tehdään.

Nagel vastustaa liian täydellistä, spekulatiivista maailmankuvaa universumin ja ihmisyyden synnystä. Hänen mielestään sellaisessa ylemmän tason ilmiöt aina pelkistetään alkeellisempiin ilman, että osataan tarkkaan sanoa, miten asiat toimivat. Välit kurotaan umpeen arvailulla, koska tieteen nyt vain on oltava oikeassa.

Kunhan niitä välejä pyritään kuromaan umpeen, niin en koe arvailua sen pahemmaksi synniksi kuin God did it -selitysten viljelyä. Ihan kivaa viihdettä, mutta sisällön arvioimisen kannalta tarvitaan jonkinlaista metodologiaa, jolla arvioidaan mikä selityksistä on lopulta toista parempi. Nagelin puhe jatkotutkimusten tarpeellisuudesta ja lopullisten selitysten etsimisestä otin vastaan itsestäänselvinä asioina. Niissä ei ole mitään sekopäistä.

Mielenkiintoni herää kuitenkin Nagelin kertoessa hieman siitä miten elämä olisi voinut johtaa Homo sapiensin tietoisuuteen.

Filosofian tehtävää epäilyn instrumenttina toteuttava Nagel uskoo, että luonnossa vaikuttaa aina jo valmiiksi jonkinlainen päämäärään suuntautuva voima, teleologia, jollaisesta jo Aristoteles puhui. Asiat eivät siis vain muodostu pienemmistä osasista isommiksi taustavoimien puskemina vaan myös hakeutuvat kohti jotain.
Hänellä ei ole pätevyyttä selittää, miten tämä voisi toimia. Mutta hän arvelee, että jonkun tällaisen tekijän puuttuminen selittää sen, miksi tieteet vaikuttavat itsevarmuudestaan huolimatta vajailta. 

 Tuo mystinen teleologia selittäisikin miksi miljoonien vuosien aikana lopulta ilmestyi ihmisen kaltainen olio. Itsemme ainutlaatuisuuden puiminen onkin ollut aina suosittua puuhaa. Teleologia selittäisi myös miksi ilmestyi kärpänen, valas, paviaani ja kanttarelli. Elämän kehityksen ohjaamista jotenkin, jossain, joskus, on selitysvoimaltaan vielä siellä alkuviivoilla.

Nagelin ajatuksissa pyörivä teleologinen ohjaus on mielenkiintoinen idea. Sen soveltaminen biologiassa johtaa kuitenkin vääjäämättä tiettyyn johtopäätökseen. Teleologia kulkee yhtä tutkimattomilla teillä kuin Jumala. Yhden kädellisen käsityskyky, tietoisuus, kaiken tämän eliövalikoiman keskellä on siis se suuri tavoite, jota Nagel pyrkii selittämään teleologialla. Jos vertaamme tätä yhtä lajia (meitä) siihen mitä on tarjolla tuolla luonnossa, niin pelkästään nisäkkäistä löytyy useita tuhansia lajeja jotka pärjäävät hienosti ilman vastaavaa tietoisuutta maailmasta. Päälle vielä sammakot, linnut, niveljalkaiset, matelijat, kasvit, bakteerit, jne, niin voimme ihmetellä yhtä asiaa. Jokainen noista on omalla tavallaan tänään "kehityksen loppupiste." Mielettömät eliöt ovat monipuolisempia, levinneet laajemmalle, selviävät laajoilla alueilla, ja ovat peräti olleet kukoistamassa pitempään kuin Homo sapiens, joten jos luonnolla on jonkinlaisia maaleja joihin tähdätä ei ihminen ole se suosituin maali.

Nagelin ajatukset ovat tietenkin laajemmat ja monimutkaisemmat kuin mitä Kari Salmisen kirjoituksesta selviää, mutta se on kolumnien lyhyyden syytä. Kirjoitus ei jäänyt huomaamatta kotimaisten kreationistien parissa. Kommenteissa on menossa se tavallinen kreationismi vs evoluutio -väittely. Esim tätä on tarjolla:

"Onko näyttöä siitä, mitä tapahtuu kun evoluutioteorian sovellukset saavat yhteiskunnassa täyden vallan ja laillisen aseman. On. Liittoutuneiden etujoukot näkivät ne 1945 nähtyään voitetun natsi-Saksan "elintilan laajentumisen vuoksi" "ali-ihmisiksi" luokiteltujen tuhoamisleirit."

Siksi kannattaakin kiertää kommenttiketju kaukaa.

Aamulehden paperiseen versioon pääsi Reino Talvion kirjoitus 17.2.2013, jossa iloitaan.

"Nyt herää toivo, että monien tiedeuskovienkin silmät avautuisivat tajuamaan "tieteellisin" perustein esitettyjen evoluutiotodisteiden epätieteellisyyden ja toiveuskoisuuden. Kristityt ajattelijat, tutkijat ja tieteenharjoittajat ovat yrittäneet tolkuttaa tätä jo pitkän aikaa."

Ehkä Talvio on tulkinnut Nagelia perin kreationistiselta pohjalta. Onneksi Nagel on ollut erimieltä johtavien IDeistien johtopäätösten kanssa, vaikka on samalla ID-argumenttien esilläolon puolella. Niitä pitäisi käsitellä tieteellisemmin jopa koululuokissa asti. Nagel ei ota raamatullista kreationismia vakavasti. Nuoren maailman kreationismi on kuulemma kumottu ihan empiirisellä materiaalilla. En ole saanut jäljitettyä Nagelin tarkkaa kantaa yhteisen polveutumisen pätevyyteen.

Talvio lopettaa kirjoituksensa näin:

"Nagelin ajattelu avaa selvästi tietä sen tunnustamiseen, että täytyy olla olemassa Luoja, suunnittelija ID, Jumala. Ja totta kai Jumalan todellisuutta pakeneva ihminen puolustautuu ja pelästyy, kun hänen evoluutioturvaansa heikennetään. Ja nyt vielä uskottavalta taholta."

Koska Nagelin puheissa ei ole ollut (ainakaan  minulle) mitään uutta, niin joudun kohauttelemaan hartioitani. Jos saan Mind and Cosmos -kirjan joskus luettavaksi ilmaiseksi (tai halvalla), niin luen sen kyllä ajatuksen kanssa läpi. Nagelin nimi on tuttu Tapio Puolimatkan kirjoista, joten se onkin sujuvaa jatkumoa lukuelämyksilleni.