23.2.08

New Scientist käsittelee värekarvoja

Tuoreimmassa New Scientist-lehdessä (16 February) on peräti 1½ aukeaman juttu flagellan evoluutiosta. Artikkelissa mainitaan myös IDeistien (nuo modernit Payley-fanit) käyttämä IC-termi, ja kerrotaan että flagellaa käytettiin ID-liikkeen avaintekijänä Doverin oikeudenkäynnissä. Sääliksi käy Michael Beheä, sillä häntä ei mainita kertaakaan. Sen sijaan Kenneth Millerillä on runsaasti sanottavaa. Hän huomauttaa, että kuusi tai seitsemän vuotta sitten emme vielä tienneet mitä funktioita bakteeriflagellan osilla oli. "On hyvin vaikea keksiä monimutkaisen systeemin kehitystä, jos emme ymmärrä miten systeemi toimii", Miller sanoo.

Artikkelissa kerrataan mitä kaikkea on onnistuttu löytämään 90-luvulta lähtien. Enää tutkijoiden ei tarvitse todeta "flagellan vain kehittyneen." Siihen selityksen turvauduttiin, kun ei vielä tiedetty monimutkaisten proteinikoneistojen rakenteista ja muiden proteiinien yhtäläisyyksystä flagellan "osien" kanssa. Samalla tulee osoitetuksi, että osittain valmis flagella toimii.

Homma ei tietenkään ole valmis. Tutkijoiden pitää ottaa selvää miten nämä systeemien osat ovat kehittyneet, kuten myös niiden kehitysjärjestys. Tässä kohtaa proteiinien homologia tulee avuksi. Bakteerien perimästä voidaan poimia ne palat, jotka ovat tekemisissä flagellan kanssa. Näitä vertailemalla voidaan päätellä proteiineille sukupuut. Sukupuita tehdessä onkin varmistunut, ettei ole olemassa mitään yhtä tiettyä flagellaa. Vaikka kaikki flagellat on rakennettu suurin piirtein saman pohjapiirustuksen kautta, on niissä kuitenkin runsaasti vaihtelua muodoissa ja funktioissa. Flagella näyttäisi polveutuvan yhteisen esi-isän kautta. Tutkimus on myös osoittanut - vahvojen ja laajojen homologioiden kautta - että flagella on koottu ja kierrätetty useiden eri systeemien osista. Vastaavia flagellan proteiineja kun löytyy bakteereilta joilla ei ole flagelloja.

Flagellan "ytimeksi" on jäljitetty reilu 20 eri proteiinia. Kun näitä vielä vertaillaan keskenään, paljastuu että kaikkien näiden kesken on olemassa homologioita. Ydin on todennäköisesti kehittynyt geenien monistumisen ja erilaistumisen kautta. Ensin oli sauvasoluja. Sitten koukkusoluja. Lopulta siimasoluja.

Ongelmia tuleekin siitä millä perusteella homologioita lasketaan. Geenisekvensseistä saa erilaiset tulokset kuin proteiinin rakenteista. Kuvioita monimutkaistaa vielä bakteerien tapa saada geenejä toisilta lajeilta. Pelkkä geenien monistuminen on liian yksinkertainen selitys. Tiedemaailmassa siis väitellään kiihkeästä flagellan kehityksestä. Dogmeja kyseenalaistetaan. Tutkimus on vasta alkamassa. Harmi vain ettei mukana ole johtavia IDeistejä.

1 comment:

paahtoleipä said...

Jännittävää, että tähän ei ole tullut sellaista viiltävän terävää ÄS -kannattajan kommentointia.

Ovat varmaan niin suurella kiireellä julkaisemassa tutkimuksia Natureen siitä kuinka ÄS:ää on käytetty flagellan rakenteen tutkimuksessa hedelmällisesti.