Muotikoruista myrkkyä

Kulta-Aika, kello ja kultasepänalan ammattilehti (1/2008)

Olen pitkään miettinyt mistä metalleista H&M:n ja muiden vaateliikkeiden kassoilla olevat korut on tehty. Hinnat ovat muutamia euroja. Koruissa on säihkettä ja väreinä kultaa tai hopeaa. Eihän se pinta niissä pitkään kestä, mutta melkein kaikissa hintalapuissa lukee "Ei sisällä nikkeliä". Laatu on selvästi aivan eri luokkaa kuin aidoissa hopea- tai kultakoruissa, mutta niin on hintakin. Markalla saa markan tavaran.

Muotikorijen lyijypitoisuuksista ei kuitenkaan kerrota kaupoissa mitään. Kulta-Aika lehdessä Jyrki Rinne kertoo mitä kaikkea on löytynyt, kun näitä muotikoruja on tutkittu.

"Inspecta Oy [...] on tutkinut Suomessa myytävien muotikorujen lyijypitoisuuksia. Tutkituista 12 korusta kahdessa esiintui lyijyä. Näistä toisen korun riipusosan lyijypitoisuus nousi peräti 74 prosentiin! [..] Rannekorussa lyijypitoisuus oli 4%, muu ainesosa oli pääasiassa kuparia ja sinkkiä."

Lehti huomauttaa, että "eräs kansainvälisesti tunnettu suomalainen rock-yhtyä myy nettikaupassaan lyijykoruja, juuri lyijy-nimikkeellä, antaen lauseella "eivät sisällä nikkeliä" sellaisen kuvan, että korujen käyttö olisi vaaratonta."

Myös Ruotsissa on tutkittu muotikoruja. 50 satunnaisesti valittua korua joutui testeihin. 72% niistä sisälsi lyijyä. Pitoisuuden vaihtelivat muutamasta prosentista yli kymmeneen. Tanskassa on tiukat myyntikiellot koruille, joiden lyijypitoisuus enemmän kuin sadasosaprosentti. Muissa pohjoismaissa tutkitut korut ovat antaneet tuhatkertaisia lyijypitoisuuksia Tanskan kriteereihin verrattuna.

Kuluttajalla onkin ongelma, jos hän haluaa tietää korun lyijypitoisuuden. Sitä ei lue hintalapuissa. Liikkeissä ei tiedetä tuotteen alkuperämaata. Lainsäädäntö ei vaadi lyijypitoisuuksien merkintää. Vastuu onkin kuluttajan harteilla. Caveat emptor. Ruotsalainen Glitter-koruvalmistaja on vetänyt Suomen markkinoilta toistaiseksi neljä koru.