23 vuoden kooma ja väärä toivo toipumisesta

Kerrassaan onnellinen uutinen Belgiasta. 23 vuotta koomassa ollut Rom Houben onkin ollut tietoinen koko ajan. Mies joutui auto-onnettomuuteen 80-luvulla. Lääkärit diagnosoivat kooman. Vuoden vierähtivät. Mies makasi sängyssä vihanneksena. Ja sitten vuonna 2006 neurologi Steven Laureys havaitsi "uuden tekniikan avulla," että Houbenin aivoissa onkin aktiviteettia. Aivot ovat täysin toimivat. Rom on täysin tietoinen ympäristöstään. Hän sovelsi komminkointitekniikkaa, jonka avulla koomapotilaaksi luultu Houben pystyikin kirjoittamaan ajatuksiaan muille ihmisille. Lääkärit ja perhe ovat onnellisia. Houben on antanut haastatteluja toimittajille. Ilosanoma leviää maailmalla. Toipuminen koomasta edistää koomapotilaiden tutkimusta. Äiti tiesi, että poika kuuli ja ymmärsi kaiken mitä hänelle on puhuttu 23 vuoden aikana. Omaisten ei kannata menettää uskoaan ja toivoa.

'I am called Rom. I am not dead.

'The nurses came, they patted me, they sometimes took my hand, and I heard them say "no hope".

'I meditated, I dreamed my life away - it was all I could do. I don't want to blame anyone - it wouldn't do any good. But I owe my life to my family. Everyone else gave up.

'I studied what happened around me as if it were a tiny piece of world drama, the bizarre peculiarities of the other patients in the common room, the entry of the doctors into my room, the gossip of the nurses who were not embarrassed to speak about their boyfriends in front of "the extinct one".

'That made me an expert on relationships.'

Tämä on niin hyvä ja kaunis tarina.

Siksi tuntuu pahalta, kun tietää mitä skeptikot sanovat/kirjoittavat ilmiöstä.

Itse lukaisin vain pikaisesti asiasta Ilta-sanomista. Luulin heti, että kyseessä oli vain väärä diagnoosi. Oikealla aivomittauksella havaittiin, että Houbenilla on ymmärrys aivoissa, eikä vain minimalistiset reaktiot. En miettinyt miten kommunikaatio hoidettiin. Oli hienoa ajatella, että ihmisen aivot selviävät ja toipuvat äärimmäisistä onnettomuuksista.

Sitten katsoin videon BBC:n sivuilta. Käy katsomassa. Ja vielä CNN:n video.

Houbenin kommunikaatio on tuettua komminikointia, eli fasilitoitua kommunikointia. Mies istuu tuolissa, mutta ei aina edes katso kirjoitusruutua. Kirjoitus tapahtuu yhdellä sormella, joka on tukijan kädessä. Tämä fasilisoija katsoo kirjoitusruutua ja hän naputtelee tekstiä Houbenin sormella.

Fasilitointia on tutkittu enimmäkseen autistien avulla. Koomapotilaiden käyttämä fasilitointi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tiukoissa testeissä on paljastunut, että fasilitoitu kommunikaatio on tiedonvälitystä avustajan aivoista paperille, eikä potilaan aivoista. Tämä tietenkin riippuu potilaan tietoisuuden tilasta. Lievästi autistiset ja aivovammautuneet ihmiset voivat itse ohjata kirjoittavaa kättä. Vakavissa tapauksissa eivät voi.

Houben voi olla tietoinen ympäristöstään. Kommunikoinnin luotettavuus on helposti testattavissa. Mutta kuka sellaista uskaltaa ja kehtaa ehdottaa?

MSNBC:llä uskalletaan olla epäileväisiä.