Avioliittolain yllättävä heikkous
Jostain syystä Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia -ryhmä heräsi henkiin. Päätin seurata sen keskusteluja, joskus jopa osallistua hienovaraisella trollauksella. Mukana oli kirjoituksia, joissa väitettiin mm. avioliiton olevan kristillinen käsite. Kristillisen opiskelijalehti VIP'n päätoimittaja Soili Haverinen ilmaantui puolustamaan perinteisiä arvoja. Hän on aikaisemminkin ilmaissut huolensa avioliiton katoavaisuudesta. Noh, tällä kertaa hän linkkasi ryhmään uutisen paavin puheista. Soili on pähkäillyt tulevaisuuden tapahtumia. Jos homomafian kaavailema sukupuolineutraali avioliittolaki astuisi voimaan Suomessa, niin seuraamukset olisivat katastrofaaliset. Ne saavat jopa minut hämmästyneeksi.
"Jos homoseksuaalisen suhteen katsotaan täyttävän sen yhteiskunnallisen tehtävän, joka avioliitolla on, katoaa pohja koko avioliittoinstituution perusteilta. Sen jälkeen siis ei ole järjellisiä perusteita sille, että yhteiskunnassa tulisi olla minkäänlainen avioliittolaki."
- Soili Haverinen, Kristillisdemokraatti, vuonna 2012
Jos tulkitsen Soilin huolestumista oikein, hän on väittämässä, että homoseksuaalit haluavat avioliittoon nauttimaan avioliiton tuomista lakisääteisistä eduista, jotta avioliitto katoaisi. En osaa hahmottaa uhkakuvan logiikkaa. Ehkä se aukenee minulle vielä tämän vuoden aikana.
Samaisessa ryhmässä on esitetty ultimaatumeja sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksista. Yksi nainen ilmoittaa vaihtavansa luterilaisen kirkon katoliseen. Toinen sanoi, että ottaa avioeron miehestään jos homot pääsevät naimisiin. Periaate taitaa olla sama kuin niillä, jotka jättivät bussimatkat väliin Rosa Parksin laittomuuksien jälkeen.
Mä olen miettinyt ihan vakavissani erota, jos avioliitosta tehdään sukupuolineutraali. En minä halua olla sellaisen kanssa missään tekemisissä! Suo siellä, vetelä täällä.
15 comments:
Toivon mukaan nainen toteuttaa uhkauksensa ja eroaa. Hän on kuitenkin sen verran siveydensipuli, että avioliiton ulkopuolinen seksi ei tule kysymykseen ja kenties maailma säästyy hänen lapsiltaan.
Hyvä kriittinen kirjoitus.
Ymmärrän myös toista näkökantaa, jos ylilyönnit jätetään pois. Perinteisen avioliiton merkitys muuttuu, jos parisuhteen rekisteröimistä aletaan kutsua avioliitoksi. Itse olen sitä mieltä, että kaikilla pitää olla samat juridiset oikeudet, on kyse homo- tai heteropareista. Jos nämä oikeudet toteutuvat, niin miksi avioliittolakia pitäisi muuttaa sukupuolineutraaliksi? Minun mielestäni samaa taikinajuurta kuin "kansakoulun" joulujuhlien muuttaminen "uskomusneutraaleiksi".
Ei perinteitä pitäisi heittää pesuveden mukana, jos asian juridinen puoli voidaan hoitaa muuten.
Darwin Awards!
Perinne. Kuulin siitä jossain. Eikö perinteisiin vetoamista tarvita aina silloin kun pitää pönöttää ja kun on tylsää? Muissa tilanteissa pysyvät tavat ollaan "omimassa".
Tulee vaan mieleen monet jouluperinteet ja pääsiäisperinteet jotka ovat nyt voimassa, jotka ovat ajalta eikristilliseltä mutta on napattu uusiokäyttöön.
Kulttuuri elää, ja elävää kulttuuria ei voi institutionalisoida. Ymmärtääköhän Anonyymi "myös sitä ensimmäistä" näkökulmaa, jää viestistä avoimeksi. Sen verran kovasti hän kiirehtii "on hyvä" -lausunnosta kertomaan sitä miksi ei ole hyvä.
Mutta ehkä tämäkin logiikka selviää meille tämän vuoden aikana.
Lisäksi perinteissä on hyvä huomata, että on ero kauniin perinteenkunnioittamisen ja yhtenäiskulttuurillisen pakottamisen välillä.
Jos pakottaa perinnettä joksikin kaikkien malliksi jota joka ikisen on toteltava, kuten avioliittolain kohdalla uskikset tekee, ja viitataan pelkkiin juridisiin pykäliin, on hyvä huomata - jotain muutakin kuin se, että se juridiikka ei mene tasan samalla tavalla eri nimillä.
Toki tässä vähätellään avioliiton symbolista arvoa. Että "lillukanvarsia". Symbolina avioliitto onkin totaalisen turha. Ja esimerkiksi kirkkohäärituaali on toimintona naurettava pikku rituaali for idiots (which is OK because they love each other).
Mutta tosiasiassa avioliittoon liittyy juridiikan lisäksi ja symbolisen uskonnollisen rituaalitason lisäksi myös yhteiskunnan tasapuolisen jäsenen symbolinen taso. Uskikset luokittelee mielellään avioliittoja. On uskonnollisia avioliittoja, ja maistraattihäät ilman kirkkoa on jokin vähäarvoisempi, jokin jota ei ole Pyhitetty, sanotaan suoraan "melkein avioliitto". Homoseksuaaleja arvostetaan ja avioliittonimikkeen erilaisuus on symbolinen oikeutus tälle. Näin ollen väitänkin että homokeskustelussa puhutaankin pääasiassa juuri tästä sosiaalisen arvostuksen tasosta. Perinteellä toisin sanoen oikeutetaan sorsiminen.
Toki tässä käydään minustakin ohi. Ei hyökätä asiaa, vaan symbolia kohtaan. Ongelmana ei ole avioliittolaki. Ongelmana ovat uskovaiset ihmiset. Ihmiset jotka ovat syrjiviä, yhdellenapille tehtyjä, kaikki asiat vain itsensä, oman maailmankuvansa kautta jäsentäviä ja joista muutkaan eivät muuta jäsennystä voi käyttää. He ovat ongelma, ja heihin liittyen mikä tahansa avioliittolainmuutos olisi vaan innostava provokaatio, joka nostaisi heidän itseriittoista intoaan.
Tai sitten tästä joku rohkaistuu ja tekee jonkun ihan rationaalisen ajatuksen. Sen tunnistaa siitä että se ei ole tässä viestissä.
Paljon vielä näyttää olevan mutkia matkassa ennen kuin päästään lukumääräneutraalin avioliittolain toteuttamiseen.
Vapaa kirjoittaja ja tiede-kolumnisti Marko Hamilo on tässä asiassa VIP-toimittajan linjoilla: http://www.tiede.fi/blog/2012/01/05/palautetta-avioliittojutusta
T Hämälaiselle:
"Ymmärtääköhän Anonyymi "myös sitä ensimmäistä" näkökulmaa, jää viestistä avoimeksi. Sen verran kovasti hän kiirehtii "on hyvä" -lausunnosta kertomaan sitä miksi ei ole hyvä."
Jo todetun asian toistaminen ei vie keskustelua eteenpäin.
Toisaalta myönnän kyllä olevani arvokonservatiivi. Sekin lienee nykyisenä moniarvoisuuden aikana sallittua?
Mitä perinteisiin tulee, niin vanhempana olen oppinut arvostamaan niitäkin. Joihinkin tilanteisiin vaan kuuluu se pönötys. Koulun päättäjäiset, avioliittoon vihkiminen, sotilasvala, väitöstilaisuus, joulurauhan julistus, pressan uudenvuoden puhe jne... En minä ainakaan olisi heittämässä näitä pönötyksiä yli laidan, vaikka ne perustuvatkin vanhaan ja nyky-yhteiskunnan kannalta melko vähämerkityksiseen traditioon. Voi olla, että kun vuosikymmenten kuluessa samuraimiekkasi vaihtuu ensin kävelysauvoihin ja sitten rollaattoriin, niin sinunkin mielipiteesi on saattanut jäykistyä enemmin peristeitä säilyttävään suuntaan:D
"Lisäksi perinteissä on hyvä huomata, että on ero kauniin perinteenkunnioittamisen ja yhtenäiskulttuurillisen pakottamisen välillä."
Esimerkiksi koulun joulujuhlissa ei ole kyse yhtenäiskulttuuriin pakottamisesta. Ovathan mm. Jehovan todistajat saaneet aina olla poissa. Sen sijaan vanhojen traditioiden riisuminen kyseisestä juhlasta mukamas muiden uskontojen huomioimisen tähden menee mielestäni jo tekopyhäksi näennäishumanismiksi.
Lain edessä pitää toki olla samanarvoisuus. Uskonnot ja muut ideaalistiset liikkeet eivät kuitenkaan ole koskaan kohdelleet kaikkia käsityksiä samanarvoisina. Tämä koskee myös "kukkahattuhumanismia" ja jopa poliittisia puoloeita. Pitääkö tällainen idealismi kieltää?
Suvaitsemattomuuden suvaitseminen on nykyään homofoobikkojen iskulause, olisin siksi hyvin varovainen käyttämään "Lain edessä pitää toki olla samanarvoisuus. Uskonnot ja muut ideaalistiset liikkeet eivät kuitenkaan ole koskaan kohdelleet kaikkia käsityksiä samanarvoisina. Tämä koskee myös "kukkahattuhumanismia" ja jopa poliittisia puoloeita. Pitääkö tällainen idealismi kieltää." Ilmeisesti kukkahattuhumanismi pitäisi kieltää, kun näitä arvokonservatiiveja kuuntelee.
Pönötys oli lähinnä muuhun kuin arvokkuuteen viittaamista. Toki ymmärrän jos lausuntoni tulkitaan näin, mutta se ei (sinun kannaltasi ehkä) valitettavasti ollut tarkoitukseni : Uudenvuodenpuhetta pidetään arvokkaana symbolina vaikka se on kuiva. Mielestäni tämä arvokkuus ei ole pönötystä juuri sen vuoksi. Usein perinteisiin vetoamalla puolustetaan nimenomaan sellaisia perinteitä joiden arvokkuus on yleisessti ottaen vahvasti kyseenalaistunut. Niitä ei luonnollisesti saa vetoaviin esimerkkeihin, niissä on argumentin kannalta oleellinen epäanalogisuus.
Samoin minun liittäminen "samuraimiekkoihin" on kornia. En ole katanafanboy, tai Cool -Japan -heebo. Vastaavan vääristävän pilkan saisi aikaan kutsumalla leppoistohössöistä liberaaliteologia fundamentalistiksi. Näistä asioista olen myös lähes yhtä tarkka. Uskon että ei ollut tarkoituys, mutta tämänlaiset lausunnot ns. vituttavat, toivon mukaan ymmärrettävästi.
Muuten on hauskaa kuinka viittaat ageismiin viitaten näkemysteni konservoitumiseen. Siinä on taustalla selvä tematiikka siitä että "olet liian nuori ymmärtääksesi". Näihin sanon "haista itte". Koska sitä voisi aina viitata yhtä loukkaavaan "kalkkisdiskurssiin".
On hauskaa miten Jehovan Todistajille annetaan oikeuksia jotka tosiaan viittaavat siihen että yhtenäiskulttuuriin ei ajeta. Kenties syynä on Jehovan Todistajien oma aktiivisuus, ilman tätä "militanttiutta" he joutuisivat pönöttämään suvivirttä. Tämä viittaa siihen että kannattaa olla aktiivinen.
Kenties rakentavampaa olisi järjestää erillisiä tilaisuuksia? Nyt uskonnoton joutuu tekemään ja osallistumaan uskonnolliseen keskusteluun. Tämä nähdään jopa velvollisuutena. Jostain syystä moni muu merkittävä aihe ei ole samanlaisen velvollisuuden alla.
Idealismin kieltäminen ja toisen idealismiin pakottaminen on aikamoisen eri asia. Ihan oikeasti. Jos et tätä ymmärrä, on kenties kaikkien kannalta parempi lopettaa keskustelu. Kokonaan. Kaikkialta.
Homoseksuaalien avioliittosymboli on eriarvoistuksen oikeutuksen symboli. Se on poliittinen, ei henkilökohtaisen vakaumuksen, asia. Elämme demokratiassa, emme perinteiden pakkojunttaamisyhteiskunnassa. Emme teokratiassa. Yhteiskuntamme ei myöskään elä menneisyydessä.
Mutta tämälaiset asiat voivat tietysti olla arvokonservatiiveille aivan vieraita. Heillehän suvaitsevaisuus määrittyy ekvivokaationa; Kun omaa kannattamaa asiaa vastustetaan, on sitä suojeltava viitaten mielipiteenvapauteen. Ja kun omaa kannattamaa asiaa vastustavia halutaan sensudoida, puhutaan suojelusta.
Kätevää kuin poni. Sääli vain, että tämä tekee koko jutusta aikalailla turhan. Suvaitsevaisuus ja etiikka määrittyy tilanteen mukaan määritelmää lennosta vaihtaen. Tämänlainen idealismi on juridisesti ihmisen oikeus. Mutta en ymmärrä miten siitä voisi keskustella mitenkään. Poliittiseen tai yleistämiseen siinä ei ole minkäänlaista voimaa, ainakaan manipulaation ja saivartelukikkailuvaltapelin ulkopuolella.
Esimerkiski vakaumuksellisen virsilaulantabileen kohdalla uskonnottomat PAKOTETAAN osallistumaan. Perinteisiin vetoamalla tämä pakottaminen yritetään oikeuttaa viittaamalla sen takana olevan joku arvo, joka katsotaan kyseisen alakulttuurin yksinoikeudeksi.
Kun tässä kontekstissa vedotaan perinteisiin, itse asiassa pakosti väheksytään ja nollataan niiden mielipiteitä jotka nostavat halun irtautua esiin. On turha leikkiä kunnioittavaa ja vaatia itselleen kunnioitusta jos oma kunnioitus on mitä on.
Keinona yhtä paljon uskonnon ja arvokonservativismin puolustusta, kuin mitä olisi homoutta suvaitsemisen hakeminen sillä, että jokainen suomen kansalainen pakko -osallistuttaisiin miehiseen persepanoon. Osallistuttamisen jälkeen ei ole taatusti suvaitsevaisempi olo.
Lisäksi on vaarana, että jos vedotaan perinteisiin, katoaa koko "perinteiden" merkitys. Väitän että esimerkiksi sanat kuten "perhe" tai "kansallistunne" on saastutettu tällä keinoin. Kunnioitettavia elementtejä sisältävät perinteet on tahrattu juuri sillä että näiden termien sisällöllinen oikeus on "institutionalisoitu" tietyille ihmisryhmille jotka katsovat oikeudekseen määrittää kyseisten sanojen sisällöt. Ja kun muut uskovat heitä ja päättelevät konsistentisti tämän määritelmän ja oman arvomaailmansa mukaan että tämä asia on kammottavaa ja irvokasta, valittavat nämä määrittelijät että "arvokas asia unohdetaan". Kenties olisikin parempi että asiat uudelleenmääritettäisiin niin että ihmisiä ei sidottaisi siihen velvoitteilla vaan omalla arvokkaaksi kokemisella. Sisäistä kokemusta kun ei voi kovin hevin ulkoistaa.
Ongelmana onkin se, että esimerkiksi minullahan on konservatiivinen ajatusmaailma, jonka konsistentti sovalteminen johtaa liberaaleiksi nähtyihin mielipiteisiin. Tässä mielessä minä olen jo nyt siinä rollaattorivaiheessa, joka taas huomiona vie analogiasta sen viimeisenkin järjen joka siinä oli.
Ramen!
Valituissa Paloissa lapsille annettiin mallia. Ihastuneet koirat (toinen oli naapurin kait) meni tai laitettiin (leikki)naimisiin. Heille/niille pidettiin juhlat ja heillä oli hääkakku.
Onko heteroihmisten avioliiton instituutiota näin heikennetty ja pilattu ? Vai peräti vahvennettu?
Koska tuo ei koskaan herättänyt suuttumusta tai raivoa yleisönosastolla (artikkeli ilmestyi ehkä jo 10 v sitten), niin voisi sosiologi päätellä että jopa koiratkin saa avioitua, mutta homot ei..
Vuosi 2020. Eduskunta hyväksyy uuden sukupuolineutraalin avioliittolain. Hätääntyneet heterot yrittävät välttyä näkemästä homobaarien juhlintaa pysymällä kotona ja polttamalla Hesarin.
Facebookiin perustetaan "Kieltäydymme sukupuolineutraalista avioliitosta" -ryhmä, johon liittyy välittömästi yli 9000 henkeä. Ryhmän jäsenet vannovat eroavansa tai kieltäytyvänsä avioliitosta niin kauan kuin eivät voi olla varmoja kumppanin sukupuolesta. Rohkeimmat parit käyvät useita kertoja Pattayalla menemässä naimisiin ja eroavat välillä Suomessa rumentaen näin tasavallan perhetilasttoja. Homomafian hit-bestmanit yrittävät turhaan pakottaa eri sukupuolta olevia pareja naimisiin keskenään jotteivat päiviräsäset pääsisi viisastelemaan ennustamallaan perheinstituution rappeutumisella. Vihreät kansanedustajat ehdottavat erillistä parisuhteen rekisteröintimahdollisuutta niille pareille, jotka eivät voi vakaumuksellisen heterouden vuoksi solmia avioliittoa.
Evankelis-Luterilainen kirkko, joka on juuri päässyt sopuun siitä, että papit voivat juoda homoparien tarjoamaa kahvia, repeytyy kahtia kun kirkon imagokonsulentit pakottavat piispa kädessä papit vihkimään homopareja. Tuhannet eronneet radikaalit heteroparit siirtyvät katoliseen kirkkoon ja joutuvat saman tien ekskommunikoiduksi avioeronsa takia, yhdessä eduskunnan äijäpuhemies Timo Soinin kanssa.
Kompromissin vuoksi, kun rituaalit nähdään liian hienoina ja ne voivat saastua vääräopillisista ainakin joidenkin mielestä, kirkko tekee ratkaisun jossa rituaalin arvokkuutta vähennetään; Häitä aletaan pitämään esimerkiksi kauppakeskusten autoparkeissa (mitä oikeasti tehdään). Tämän jälkeen arjessaläsnäolevan autoparkkiavioliiton hedelmä kastetaan arjessaläheisesti pisuaarissa (mikä kyllä on itsekin tullut koettua) ja lopulta kaikki haudataan arjessaläheisesti kaatopaikalle.
Post a Comment