Magneettimedian vastaisku

Skepsis ry jakoi viime vuonna Huuhaa -palkinnon J. Kärkkäiselle Magneettimedian kustantamisesta. Magneettimedian sivuilla on ollut monipuolisesti politiikasta, rahamaailmasta, lääketeollisuudesta, vaihtoehtohoidoista ja -energioista. Huuhaa -palkinto aiheutta reaktioita Magneettimediassa. Sen sivuille ilmestyi useampi kolumni, joissa ihmeteltiin mikä Skepsistä oikein vaivaa.

Hermeetikko -lehden entinen päätoimittaja ja rajatietokirjallisuudella kunnostautunut Jukka Nieminen tarkastelee Magneettimediassa Skepsis ry'tä. Mikä on Skepsis ry?

Ennen niin kirkas ja hyvää tarkoittava yhdistys on muuttunut Nils Mustelinin ajoista.

Kun puhutaan skeptikoista, puhutaan valitettavan usein myös tönköstä, aggressiivisesta ja ylimielisestä lähestymistavasta asioihin ja ihmisiin. Huuhaa-palkinto noudattaa tässä kaavaa, sillä sen tarkoitushan on yksinomaan nöyryyttää palkinnonsaajaa.

Toki suosittelen lempeää asennetta, kun kerromme ihmisille ettei heidän edistämälle asialle ole toistaiseksi kertynyt vakuuttavaa tieteellistä näyttöä. Skepsiksen asennetta kuvaillaan mm. tieteeseen vetoavaksi fundamentalismiksi, kun asiaa kysytään edelliseltä Huuhaa -palkinnon saaneelta Rokotusinfolta. Rokotusinfon Jyrki Kuoppala kommentoi:

"-Huolestuttavaa on, että kriittisyyttä halveksiva ja keskustelua tukahduttava fundamentalistisuus on levinnyt myös sellaisiin osiin yhteiskunnasta kuin tiedotusvälineet, Kuoppala jatkaa pohtimalla median roolia tarkemminkin."

Rokotusinfo nousi tutkalleni alunperin sen "rokotteet aiheuttavat autismia" ja ex-tohtori Andrew "MPR" Wakefieldin puolustuskirjoitusten takia. Siinä mielessä Pandemrix rokotteen ja narkolepsian yhteys on ollut taivaanlahja Rokotusinfolle. THL'n ja rokotevalmistajien yhteyksien ja valuuttavirtojen osoittelu on kohdallaan. Lääketeollisuuden ja terveydenhuollon päättäjien välillä pitäisi olla mahdollisimman vähän taloudellisia kytkentöjä.

Mitään erikoista tai ihmeellistä ei toki ole siinä, että viranomaiset, yritykset ja yritysten alihankkijat toimivat omia tarkoitusperiään edistäen. Sen sijaan tiedotusvälineiden rooli on mielenkiintoisempi kysymys – miksi tiedotusvälineet niin harvoin syventyvät asioihin ja perehtyvät vaikeisiin kysymyksiin? Syitä tähän on varmasti monia.

Ihmettely on aivan aiheellista, sillä minäkin olen pohtinut miksi lehdistössä vain raapaistaan pintaa pseudotieteellisiä asioita käsitellessä, ja tasapuolisuuden nimessä vastakkain asetellaan vaikkapa evoluution kohdalla terveyskeskuslääkäri ja biologian professori. Tuoreita tutkimuksia uutisoidaan hieman oudolla tavalla, jne.

Vahvemman kannan skeptikoiden tekosiin otti astrologi Raimo Nikula. Joulukuussa hän kirjoitti Magneettimediassa CSICOPista.

Skeptikoiden jäsenistöstä USA:ssa tiedetään, että se koostuu lähinnä akateemisista, puoliakateemisista, valkoisista, protestanttisista ja melko iäkkäistä miehistä. Suomen järjestön koostumus lienee suunnilleen sama.

Tunnustan, etten ole tietoinen Skepsisläisten keski-iästä, koulutuksesta tai muistakaan atribuuteista. Pienen otantani perusteella ei voi tehdä yleistyksiä, mutta enemmistö on ollut uskonnottomia, valkoisia (epäterveellisen kalpeita, kuten minä), 20 - 40 v, miehiä neljä kertaa enemmän kuin naisia. Aboutish.

Nikula tekee suuren paljastuksen skeptikoista:

CSICOP, kuten eivät myöskään Suomen skeptikot, tee tieteellisiä tutkimuksia, sillä ei ole empiiristä olemusta eikä tarkoitusta. CSICOP teki yhden ainoan kokeen astrologiasta, ja siinäkin tehtiin käsiteltävänä olevan tutkimusaineiston vaihdos, jotta saatiin haluttu lopputulos. Tämäkään huijaus, josta tuli julkinen salaisuus, ei mitenkään vaikuttanut eikä vaikuta skeptisen liikkeen toimintaan tai arvostukseen.

Syytös tutkimuksen puutteesta on aivan totta, sillä Skepsis ry'llä ei ole laboratorioita tai valkotakkisia tohtoreita päivystämässä taskulaskimet valmiina. Skepsis ry on kuitenkin valmis tekemään haasteensa testejä. Kunhan jostakin löytyy paranormaalein kyvyin varustettuja kokeilta.

Massimo Pigliuccin Nonsense on Stilts -kirjassa (tästä lisää myöhemmin) käydään läpi paranormaalin tutkimuksen ongelmia. Hyvänä esimerkkinä on vuonna 2007 suljettu PEAR. Princeton Engineering Anomalies Research suoritti monen monta koetta 28 vuoden aikana. Ne keskittyivät telekinesian löytämiseen. Ihmismieli kykenisi vaikuttamaan satunnaisiin tuloksiin. Tämän ilmiön havaitseminen edellyttäisi tieteellisiä kokeita. Ja niinhän PEAR lopulta raportoi. Elektroniset laitteet arpovat satunnaisia lukuja. Laitetta operoiva ihminen muuttaa satunnaislukujen ilmestymistä tilastollisesti merkittävällä tavalla. Pigliuccin mielestä PEAR'in kokeet lukeutuvat tieteelliseksi työksi, ei pseudotieteeksi.

Mutta...

Oikeaa tiedettä voi tehdä hyvin, keskinkertaisesti tai huonosti. PEAR'in julkaisemissa papereissa on ollut todella valtava otanta. Miljoonien kokeiden aikana sekaan mahtuu myös tuloksia, jotka nousevat tilastollisesti merkittävälle kohdalle. Kaiken lisäksi Stanley Jeffers kävi läpi PEAR'sin tutkimusmetodeja. Hän havaitsi, että testien vertailukohdat, perustasot, eivät olleet aivan kohdallaan. Eli laitteiden satunnaisuuden satunnaisuutta mitatessa ei oltu aivan tarkkoja. Kontrollit eivät olleet niin hyviä kuin voisi luulla. Sen takia lopulliset mittaukset p-arvoista satunnaisgeneraattoreilla osoittaisivat/osoittivat ylimääräistä vaihtelua. Asia varmistui viimeistään silloin, kun PEAR teki yhteistyötä eri tutkijoiden kanssa eri laboratorioissa Saksassa. He eivät onnistuneet toistamaan PEAR'in havaintoja.

J.P. Rhinen johti Zener -korteilla tehtyjä tutkimuksia. Niissä oli PEAR'ia suurempia ongelmia, sillä koehenkilöiden vaikutus oli lopulta kaikkea muuta kuin paranormaalia. Ongelmat olivat erilaisia. Kun korttipakkojen sekoittamista valvoi temput tunnistava taikuri jäivät tulokset satunnaisiksi. Kun korttipakan sekoitti itse kortteja tulkitseva henkilö, tulivat tulokset merkittäviksi. Toisaalla oli puutteita korttipakkojen käytössä itse kokeessa. Läpikäytäviä kortteja ei aina korvattu, joten testin edetessä koehenkilö pystyi päättelemään mitä kortteja oli jäljellä, joten oli helpompaa arvata mikä oli todennäköisin vaihtoehto. 40- ja 50-luvulla tehdyissä kokeissa oli mukana myös joitakin epärehellisiä tutkijoita. Rhine tiedosti ongelman, mutta ei koskaan paljastanut kyseisten tutkijoiden nimiä. Joten alan tutkimuskirjallisuudessa on mukana julkaistuja papereita, jotka perustuvat vilunkipeliin. Emme vain tiedä mitkä paperit.

Rhinen kokeita toistettiin yhdysvaltalaisissa yliopistoissa, mutta ilman vastaavia positiivisia tuloksia.

Dogmaattinen tieteen puolustaminen bunkkereista jatkuu vuodesta toiseen. Nikulan tekstissä skeptikot rajoittavat todellisuutta ahtaalla maailmankuvallaan. Yliluonnollista ei ole olemassa, karjuvat skeptikot.

Eikä siinäkään kaikki. Suomen skeptikot hallitsevat Wikipediaa!

Suomenkieliset Wikiartikkelit ovat peräisin lähestulkoon parista skeptikkojen julkaisemasta kirjasta. Voi sanoa, että niin Suomessa kuin muuallakin Wikipedian ovat röyhkeästi vallanneet skeptikot, ja he vartioivat Wikipedian artikkeleita niin, että niihin ei hevin voi lisätä mitään eikä vähentää siellä esiintyviä typeryyksiä. Me emme saa tietää mitään vapaasti: Wikipedia onkin suljettu systeemi, sen perusidea vapaan tiedon levittämisestä on tuhoutunut saman tien.

Hitto vie. Minun täytyy joskus liittyä Wikipediaan.

Nikula on kirjoittanut enemmänkin skeptikoiden menneisyydestä.

Kaikesta huolimatta aion pysyä Skepsis ry'n sisällä. Aion myös olla umpimielisen sitkeästi epäileväinen mm. sellaisista väitteistä joiden mukaan USA'n presidentti Obama kävi 80-luvulla toisella planeetalla teleportaatiolaitteen avulla.