Polio poliorokotteesta

Helen Branswell kirjoitti Scientific American lehdessä poliorokkotteen historiasta ja nykyisistä ongelmista. Poliorokotteiden vaihtoehdot voidaan yleistää kahteen vaihtoehtoon: heikennetystä polioviruksesta valmistettuun ja tapetusta polioviruksesta valmistettuun versioon. Jonas Salk kehitti kuolleeseen virukseen perustuvan rokotteen. Albert Sabinin vaihtoehto valmistetaan heikennetystä viruksesta. Salkin rokote on piikitettävä ihmisiin. Sabinin rokote voidaan antaa sokeripalassa tai ruiskeena suuhun. Heikennetty elävä virus leviää sillä rokotetuista lapsista rokottamattomiin lapsiin, jolloin nämä voivat saada immuniteettin tartuntana rokotetuilta lapsilta.

Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti halvempi ja helpompi toteuttaa. Suun kautta annosteltuna hinnaksi tulee n. 15 senttiä per rokote. Piikitettynä hinta on n. 3 dollaria. Juuri näiden ominaisuuksien takia Sabinin versio on ollut ratkaiseva polion vastaisessa taistelussa maailmalla.

Siihen sisältyy kuitenkin riskinsä, kuten kaikkiin lääketieteellisiin asioihin. Heikennettyyn virukseen perustuva poliorokote voi levittää itse poliosairautta eteenpäin. 60-luvulta lähtien tiedettiin, että sokeripalan niellyt lapsi voi saada siitä polion. Rokotehaitta on selkeä, mutta sen vastapainona on vahva immuniteetti miljoonille ihmisille.

Maailmanlaajuinen strategia polion kukistamiseksi on edennyt loppusuoralle. Tarkoituksena on ollut käyttää Sabinin rokotetta sellaisissa maissa joilla ei ole varaa piikkeihin. Kun maailmanlaajuisesti on huomattu, että polio on julistettavissa kukistetuksi taudiksi. Eurooppa, Amerikan manner, Kiina, Australia ja moni muu alue ovat käytännössä poliovapaata elinympäristöä. Jäljellä on Nigeria, Pakistan ja Afganistan, sekä tietyt alueet Intiassa. Tietenkin moderni nopea matkustaminen levittää poliota rajojen yli, mutta pääpiirteittäin endeemiset paikat ovat selvillä. Kun nämäkin alueet ovat julistettu poliovapaiksi, on vuorossa strategian viimeinen kohta. Kaikki valtiot lopettavat suun kautta otettavan poliorokotteen käytön.

Varakkaat maat jatkaisivat piikitetyn rokotteen antamista, varmuuden vuoksi. Sitten seurataan ilmaantuisiko polio takaisin jossakin maassa. Kertaheitolla tapahtuva poliorokotekampanjointi on saanut kritiikkiä. Ongelmana ovat erilaiset polioviruksen tyypit. Rokotteissa käytetään kolmen variaation polioviruksia. Trivalentti poliorokote sisältää tyyppejä 1, 2 ja 3. Tyyppi 2 on kaikkein herkin palautumaan aktiiviseksi. Tarkoituksena olisi lopettaa trivalentin rokotteen käyttö. Villin polion aiheuttamat halvaantumiset ovat vähentymässä. Sen vastapainoksi rokotteessa olevan tyyppi 2:sen aiheuttaman halvaantumiset ovat nousussa. Suun kautta annettu rokote aiheuttaa polion n. kahdesta neljään ihmiseen miljoonasta rokotetusta. Näistä tapauksista n. 40 % johtuu rokotteen tyyppi 2 komponentista. Vuosittain yli 120 lasta saa polion rokotteesta. Tuokin määrä on alakanttiin, sillä kaikki tapaukset eivät kirjaudu monimutkaisen ja kansainvälisen rokotuskampanjan takia.

Toinen tyyppi 2:sen aiheuttama ongelma on rokotetuista lapsista rokottamattomiin lapsiin leviävä polio. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuollainen tartuntatapa on aiheuttanut polion vähintään 538 lapsessa. Vuonna 2005 Nigeriassa todettiin laajin rokoteperäinen polioepidemia. Se jatkuu vieläkin. On kohtalon ivaa, että rokotteen sisältämän tyyppi 2 viruskannan takia joudutaan jatkaaman kyseisen kannan käyttöä. Sen paras paras tapa tehostaa polioimmuniteettia väestön parissa. Tyyppi 1 ja 3 poliovirusta sisältävä bivalentti rokote ei taas ole kannattava vaihtoehto, niin kauan kun tyyppi 2 poliota on liikenteessä. Tyyppi 2:sta ei leviä enää villinä, vaan sen tartunnat johtuvat rokotteesta.

Polion vastainen taistelu vaatii jatkuvaa valppautta ja sopeutuvaisia rokotteita. Trivalentti rokote vaihdetaan bivalenttiin todennäköisesti vuonna 2013 tai 2014. Kunhan kaikki rokotevalmistajat saavat kehitettyä samantasoiset rokotteet.


Polio's Last Act - Scientific American April 2012