Kerettiläisyys ja alkukirkko

Ennen kuin tuntemamme kristinusko muovautui nykyiseen muotoonsa, oli olemassa useita eri tulkintoja siitä, mitä Jeesus oli oikeasti opettanut. Yksi näistä suuntauksista oli omana aikanaan (alkoi 100-luvun aikana ja kesti 300 vuotta) erittäin suosittu. Marcion of Sinope, siinä nimi joka kannattaa pitää muistissa. Marcion oli edennyt peräti piispaksi ja ajatteli, että vain Paavali oli ymmärtänyt oikein Jeesuksen sanoman. Juutalaisilla oli oma jumala, joka ei ollut se Ainoa Oikea Jumala. Jeesuksen opetukset olivat olemassa jotta ihmiset voisivat vapautua juutalaisten laeista ja velvollisuuksista. Vanhan Testamentin (eli silloin vielä vain herpealaisten pyhä teksti) Jumala oli täysin erilainen kuin Jeesuksen Jumala.

Marcionin opit tulivat suosituksi ehkä juuri sen takia, että hänen mukaansa ei tarvinnut tehdä ympärileikkauksia, sapattia ei ole, eikä mitään muutakaan juutalaista perintöä. Se missä hän poikkesi valtavirta kristinuskosta oli vaatimus jättää Vanhan Testamentin tekstit pois Raamatusta (tai vähintään tulkita niitä marcionismin kontekstissa) ja ettei Kristus ollut juutalaisten Messias eikä noussut kuolleista, vaan oli tämän Hyvän Jumalan luoma henkiolento joka pystyi opastamaan ihmiset pois pahasta maailmasta. Hän muovasi oman kokoelman evankeliumia ja Paavalin kirjeitä.

Marcion opetti radikaalia oppia, mutta hänellä oli paljon seuraajia ja seurakuntia. Tämän takia monet kristityt apologit suunnattiin häntä vastaan, ja näiden kriitikoiden kautta voimme vieläkin lukea mitä Marcion on opettanut. Kaikki alkuperäiset Marcionin tekstit kun ovat jostain syystä kadonneet (lue: poltettu) vuosien varrella.