Kirkko & Kaupunki & elämästä nauttiminen
Kirkko & Kaupunki lehdessä oli Ville Rannan piirtämä humoristinen kuva uskonnottomien bussikampanjasta. Humoristinen siinä mielessä etten heti onnistu näkemään itseäni sen määrittelemänä uskonnottomana ihmisenä.
Teenkö kaikkea mitä mieli tekee?
En. Mieli tekisi kyllä.
Seuraanko Big Brothellia?
No en helvetissä! Se ohjelma pitäisi poistaa televisiosta.
Katsonko pornoa?
*tarkistaa pulssin* Löytyi!Plus olen mies, eli joudun vastaamaan kyllä. (yksi oikein) Paitsi jos äiti lukee tätä. Siinä tapauksessa minä en katso pornoa.
Irtosuhteita teinityttöihin?
Ei missään nimessä. Teinit ovat niin ärsyttäviä.
Roskaruokaa?
Ehkä kaksi kertaa kuukaudessa.
Viinaa?
Ei tippaakaan. Kuten ei tupakkaa tai muita huumeita.
Juuri tässä kuvan huumori varmaan piileekiin. Uskovaiset eivät tee mitään noista luetteloiduista asioista. Eiväthän?
12 comments:
Espoon seurakuntien Esse-lehden pilakuvat ovat myös yleensä sellaisia, että niiden irvailu ateisteille kuvastaa lähinnä piirtäjän tietämättömyyttä ateistien elämästä.
Oiskohan enemmän mahdollista, että pilapiirtäjä on ihan tietämätön ihmisten enemmistön elämästä? Olivatpa ne uskossa tai eivät.
Näin se muuten onkin.
Uskonnottomien bussikampanjassa homman pointtina tuntui kovasti olevan, että uskovaisen elämä on murehtivaa ja rajoittunutta verrattuna keskivertoateistin elämään. Jos olet samaa mieltä kampanjan kanssa, voit varmaankin kertoa mitkä osa-alueet uskovaisen elämässä tarkalleen ottaen ovat niin murehtivia ja rajoittuneita? Jos et ole samaa mieltä kampanjan kanssa, voit varmaan myöntää asiallisesti, että tuo pilakuva osuu maaliinsa, eli irvailee juuri tuon kampanjan kustannuksella. Vaiko?
anonyymille:
oliko bussikampanjan kärki suunnattu uskovaisten oletettuun rajoittuneeseen elämään, vai olisiko siinä viitattu uskovaisten (ainakin "tosiuskovaisten") huoleen omasta ja läheisten sielunpelastuksesta?
Olen entinen fundamentalistikristitty, nykyinen ateisti, ja ainakin minulla elämänlaatu on parantuntut todella paljon, kun ei tarvitse enää kanta huolta siitä, missä minä tai vaimo tai naapuri tai joku muu viettää iäisyytensä.
Olen kampanjasta innostuneena puhuttanut muutamia tuttavia, jotka kuuluvat tähän kuuluisaan "uskon jumalaan mutten kuten kirkko opettaa" -kansanryhmään. Usko ei siis näy heidän arkielämässään mitenkään, mutta jonkinlainen usko heillä omien sanojensa mukaan on. 100% otoksestani tunsi ainakin toisinaan huolta Helvettiin joutumisesta.
Kampanjoinnin vaikeus on siinä, että ihmisiä on niin erilaisia. Äärilaidat löytyvät kaikilta osapuolilta. Joku uskovainen yrittää käännyttää puhelinpylvästä kristityksi. Toisella laidalla vapaa-ajattelija kampanjoi puhelinpylväiden uskonnonvapauden puolesta; "Pylväät ovat valmistuessaan ateisteja" Jne.
Tunnen ateisteja jotka ryyppäävät, rellestävät ja muutenkin "nauttivat elämästä." Ehkä olen vähemmistössä.
Kannattaa lukea Laurence R. Iannacconen "Why Strict Churches are Strong".
Karkeasti voidaan sanoa, että mitä tiukkapipoisempia käskyjä uskonto antaa, se on samanaikaisesti keskimäärin sekä ahdistavampi. Mutta yksilö sitoutuu lujemmin tähän yhteisöön. Paitsi jos on tosi tiukkoja ne uskonnot, kun mennään "liian pitkälle", niistä lähdetään.
Uskallan kuitenkin sanoa että ateistien kampanja ei osu normaaliin kirkossakävijään. Joita on suurin osa uskovaisista. NS. "Tosi Uskoviin" se sitten sopiikin. Esiin nousee olemassaoleva ääripää, ja tämä ikään kuin esitetään koko kuvana.
Sitä en ymmärrä, että miten tuo sarjakuva, jonka kävin mullistamassa, itse asiassa iskee siihen ateistien bussikampanjaan.
Siinähän implisiittisesti esitetään että ne ateistin elämästä nauttimiset tarkoittaisivat juuri noita asioita.
Kuitenkaan kirkkokaan ei noihin kovin paljoa puutu, eli ei ollut kovin osuva erotteleva tekijä.
Jumalaan uskominen on laajempi kuin vain "pahat uskonnot". Suurin osa kristityistäkin varmasti sanoisi "eroa lahkoista", tai "irti kulteista".
Eli sekä ateistit että uskovat esitetään väärin. Uskonto ei suojaa noilta, eikä ateismi kannusta noihin. Molemmissa "sallitaan".
Tosin itselle ei nyt tule mitään mieleen, joka erottaisi ateismin ja kirkon. Paitsi kirkollisvero. Toki rahalla jotain kivaa tekee. Karkeasti voisi sanoa että uskonto parhaimmillaan kykenee "suunnilleen samaan".
Tai ainakin ihan oikeita eroja on vaikea keksiä, kun uskonnot vain määritellään koko laajuudessaan, eikä pelkkiä kultteja ja lahkoja.
PS: Onnettomuus voi toki johtua siitä että vielä ihan pikkuisen uskoo siihen tuonpuoleiseen rankaisijaan. Jos tämän siis näkee sellaisena.
"Jos et ole samaa mieltä kampanjan kanssa, voit varmaan myöntää asiallisesti, että tuo pilakuva osuu maaliinsa, eli irvailee juuri tuon kampanjan kustannuksella. Vaiko?"
Irvailua on monenlaista. Osuva irvailu ei luo olkiukkoa. En ole kampanjan kanssa oikeastaan yhtään samaa mieltä, mutta en näe että tuo sarjakuva toisi hupia irti siitä. Ainut mikä yhdistää sen on "mainoslause". Joka ei tunnu liittyvän mitenkään siihen muuhun.
Käsittääkseni hymööriä tarkastellessa tehdään sillä lailla että pelkästään se että on tiettyä mieltä vaikkapa lautakasaskandaalissa, ei tee tätä kantaa mukailevista hauskoja.
Vaikka dissaisit Vanhasta kuinka, ei "vanhanen on pöö" ole osuvaa irvailua ja sarkasmia. Koska se ei nosta esiin olennaisia asioita.
Eli tietenkin sitä miten lautakasan seuraavaa romaania odotetaan. Hän syyttää esineellistämisestä ja kertoo että "Ikeassa mitään kohdattu - Internetdeitin kautta kohdattiin." (Joka tapauksessa odotettavissa Ruusuista tulevaisuutta.)
Toki yksinkertaisimmat varmaan pitää hauskana kaikkea, mihin on piirretty suuri nenä tai karrikatyyrimäinen hahmo.
Mielestäni tässä vaadit aika julmaa kahtiajakoa. Dissaan ateistien bussikampanjaa, ja käärin jokaiseen lappumainokseen sätkän. Samoin kuin teen kaikille uskovaisten tarjoamille tupakankääretarpeille. (Muistan tietenkin sanoa "Kiitos!" Olenhan niin kohtelias!)
Tälle sitten suorana seurauksena pitäisi pitää tuota sarjakuvaa osuvana, tai edes sarkasmina.
Onko kolmatta vaihtoehtoa? Ai, seppuku tylsällä voiveitsellä? Kyllä, valitsen sen vaihtoehdon ennemmin kuin suostun tuohon vaihtoehtoavaruuteen.
Minä ymmärsin piirroksen niin että piirtäjä kykenee nauttimaan näistä kaikista kiitos jumalan.
Niin, eikös esim. nuo suhteet teinityttöihin olekin juuri näitten paimentolaisuskontojen juttu.
Anonymous: "voit varmaankin kertoa mitkä osa-alueet uskovaisen elämässä tarkalleen ottaen ovat niin murehtivia ja rajoittuneita? "
Masentuneet eivät usein itsekään tiedä osata sanoa mikä heissä on vikana.
MrrKAT
Post a Comment