3.3.10

Uusateismin puuttuva sisältö

Helsingin sanomien vieraskynässä pohditaan uunituoreen ateismin puuttuvaa sisältöä. Ilse Paakkinen kommentoi raivoisan uskontokriittisyyden nousua. Ensiksi huomioidaan, että viime vuosina avoin ateismi on myynyt hyvin.

Monet kirjailijat, kuten Richard Dawkins, Daniel Dennet ja Sam Harris, ovat paitsi rikastuneet myös haalineet koko joukon opetuslapsia.


Christopher Hitchens unohtui listalta, mutta se on aivan ymmärrettävää. Hitchens enemmänkin nauttii työkseen konjakkia ja röökiä. Uskonnon kritisoiminen on vain harrastus. Anyways, takaisin Hesariin.

Mitä tämä uusateismi on?

Modernin uusateismin kantava voima on viha uskontoja kohtaan. Uusateististen kirjoittajien tarkoitus on kannustaa ihmisiä luopumaan uskonnosta, joka heidän mukaansa on syynä lukuisiin kauheuksiin ja hirmuvaltaan.

Uusateistit pyrkivät käännyttämään uskonnon sokaisemat ihmiset ja saattamaan heidät nykyaikaan, jossa uskonnoista on tullut tarpeettomia; uusateismi onkin eräänlaista reformaatiota äärimmilleen vietynä.


En keksisi parempaa kuvausta uusateismista. En kuitenkaan käyttäisi "viha" sanaa. Ero perinteiseen ateismiin on uskonnon avoimessa ja lähes koordinoidussa kritiikissä. Laajemmin kuin koskaan aikaisemmin. Jopa käännytystyötä netin kautta. Ateistit ovat siis astuneet teistien varpaille. Vihdoinkin.

Entäs se sisältö?

Uskontokriittisyyden vastapainoksi uusateistinen lukija saattaisi kaivata ateistiselle uskolleen myös jotakin muuta sisältöä.


Menin heti sekaisin. "Ateistinen usko"?

Asiansa tosissaan ottava uusateisti kyseenalaistaa uskontojen sivutuotteena kaikki uskontoihin liittyvät juhlat, pyhät ja siirtymäriitit, kuten kasteen, avioliiton ja hautaan siunaamisen. Tästä näkökulmasta uusateistille jää kovin vähän hänet muihin ateisteihin tai uskovaisiin yhdistäviä perinteitä. Ateismia vaivaa juurettomuus.


Uskonnoilla ei ole yksinoikeutta rituaaleihin. Kyllä uskonnoton ihminen haluaa samanlaista tapahtumaa elämän merkkipaalujen kohdalla. Joulua juhlitaan kodissani aivan omalla tavalla. Ehkä Paakkinen on yleistänyt liian laajalle yhdestä ateistien elämän peruspilarista. Universumilla ei ole mielessä lopullista tarkoitusta ihmisen elämälle. Ei yliluonnollista auktoriteettia antamassa ihmiselle Elämän Tarkoitusta [tm]. Teistien joukossa tästä päätellään, ettei ihmisen elämällä ole mitään tarkoitusta. Mikä on tietenkin väärä päättely. Jos haluaa elämälleen tarkoituksen, niin sen saa ihan vapaasti valita ja keksiä itse. Valinnalla on seuraamuksia tässä elämässä, joten kannattaa miettiä tarkkaan.

Paakkinen näyttää olevan niitä ihmisiä joiden mielestä elämän merkitys, rituaalit, avioliitot ja hautajaiset voivat olla perusteltuja vain uskonnollisen perustelun kautta. Ateismi on vain sitä, että ei usko jumaliin ja/tai väittää ettei jumalia ole. Tästä ei pidäkään rakentaa elämän tarkoitusta tai valtioon sidottua instituutiota joka määrittelee muiden ihmisten moraalit. Eikä siitä voikaan. Etiikka ja elämän sisältö pitää etsiä jostain muualta kuin "en usko jumaliin" toteamuksen sisltä. Niin minä ateistina teen. En oleta, että voisin laatia toisille ihmisille säännöt siitä miten ateistiksi pääsee, mitä ateistina tehdään ja miten ateistin täytyy elää.

Elän elämääni ilman jatkuvaa pohtimista siitä "miksi olen täällä." Jos joskus harvoin asia tulee vaivaamaan mieltäni, niin johtopäätös vai aivan hyvin vaihdella vuosikymmenestä toiseen. Aivan kuten uskontojen välillä on erilaisia merkityksiä moraalille, jumalille ja tarkoituksille.

Paakkinen jatkaa. Uusateistien kritiikki kuulemma edes osu oikeaan kohteeseen. Vastalause on perinteinen. Ateisti ei ymmärrä oikean uskon oikeaa ydintä.

Kritisoidessaan uskontoja uusateistit eivät ole ymmärtäneet niiden filosofista traditiota, dogmihistoriaa ja ydinkysymyksiä. Sen sijaan uusateistinen kritiikki perustuu pääasiassa erilaisilla tapahtumien, tekojen ja henkilöiden kauheuksilla mässäilyyn.


Muistaakseni niissä kirjoissa on myös uskonnollisten oppien ihmettelyä. Tapakristitty ja kevyt kristitty ei ole tutustunut Raamatun eksegetiikkaan, dogmien välisiin eroihin & perusteluihin tai muihin maailman uskontoihin. Kuitenkin hän on Suomessa se sivistynyt uskovainen, verrattuna Jenkkilän perus fundamentalisteihin. Paakkinen on tässä kuitenkin oikeassa. Ateistit eivät millään ymmärrä mistä uskossa on kyse. Piispa Huovinen selitti asian parhaiten:

"Kristillinen usko ei ole filosofioiden kaltainen aate, joka omaksutaan rationaalisten argumenttien pakottamana. Usko on luottamussuhde Jumalaan, joka on lähellä ihmistä ja osoittaa rakkauttaan. Sen keskuksessa on mysteeri ja järjelle selittymättömiä asioita."


Uskontoa ei pidä käsitellä logiikkahanskat kädessä. Uskon (no pun intended) piispa Huovisen olevan minua paremmin perillä uskonnon merkityksestä.

Loppuun Paakkisen tekstissä laitetaan toteamus uusateismin ja uskonnollisen fanatismin samanlaisuudesta. Odotan kauhulla sitä päivää kun ateistit alkavat tekemään itsemurhaiskuja kristillisiin kirjakauppoihin.

Koska uusateistisessa uskontokritiikissä on kyse vihasta ja uskonnollisten traditioiden tahallisesta tai tahattomasta väärin ymmärtämisestä, se ei kykene tuomaan sanomaansa julki muutoin kuin suhteessa vihansa kohteeseen.


Koska uusateismista ei pidäkään vetää johtopäätöksiä elämisestä, niin jäljelle todellakin jää vain se mihin uusateismia käytetään, eli uskonnon kritisoiminen. Siksi uskonnot ja uusateismi ovat suhteessa vastakkain.

Voisin todeta, että vihan sijasta tunnen lähes aina huvittuneisuutta lukiessani uskontotekstejä. Eihän tätä muuten jaksaisi. Pinnalle pääse pulpahtamaan joskus huolestuneisuus. Vihan tunteen varaan niille asioilla, joissa lapsia altistetaan henkiselle tai fyysiselle kidutukselle. Ei siis niitä asioita joissa uskova ihminen tekee jotain, vaan joissa uskonnon takia tehdään pahaa lapsille.

16 comments:

Deriv said...

Luin tuon jutun lehdestä tänään odotellessani hammaslääkäriä. Tuhahteluni ja face palmaukseni varmaan herättivät kummastusta odotushuoneessa. Niin perus "ateismi on tyhjä uskonto"- saissea. Siis niin tuubaa koko juttu. Ja vielä autiopaikalla hesarissa. Voi että.

Jutun kulminaatio:
"Uusateismin voima mutta samalla sen vääjäämätön tappio piileekin kyvyttömyydessä rakentaa omaa positiivista historiaa. Yhteiskunnat ja ideologiat, jotka perustuvat vihaan ja aggressioon, eivät lopulta kohtele omiaankaan hyvin, kuten kuka tahansa 1900-luvun Euroopan sotahistoriaa tunteva tietää. "

Natsikortti! Booyeah in ya face! Ovelahkosti piilotettu vertaus pointsit siitä.

Jos joskus tosiaan fundispäissäni lennän jumbojetillä toimistorakennukseen tai vastaavaa niin se johtuu tuollaisten artikkelien yliannostuksesta.

Hreathemus said...

No, toivon mukaan joku suomalaisen ateismin kirjailijoista tekee vastineen tälle. Toivon mukaan myös se saa paraatipaikan. (Vrt. Tapio Puolimatkan teksti Hesarissa pari vuotta sitten).

Sähis said...

PA:
Uskonnoilla ei ole yksinoikeutta rituaaleihin. Kyllä uskonnoton ihminen haluaa samanlaista tapahtumaa elämän merkkipaalujen kohdalla. Joulua juhlitaan kodissani aivan omalla tavalla. Ehkä Paakkinen on yleistänyt liian laajalle yhdestä ateistien elämän peruspilarista.

Samaa mieltä ja tämän lisäksi on hyvä muistaa ateismi ei vaadi mitään puolesta tai vastaan näiden juhlien suhteen. Meidän ateistinen perhe pystyy viettämään hyvin perinteisen tapaisen joulun muiden uskovien perheen jäsenten kanssa. Kukin arvostaa juhlassa omia asioitaan omalla tavallaan. Uskallan jopa väittää, ettei kovin iso osa tapakristityistäkään korosta paljoa kristuksen synttäreitä jouluna (taitaa pukki/kinkku voittaa tärkeydessä).

Toisekseen eikö joulukin nykyisellä paikallaan ollut alunperin pakanoiden juhla...eikö sitä saa edes osittain pyytää takaisin?

Sähis said...

PA:
Loppuun Paakkisen tekstissä laitetaan toteamus uusateismin ja uskonnollisen fanatismin samanlaisuudesta. Odotan kauhulla sitä päivää kun ateistit alkavat tekemään itsemurhaiskuja kristillisiin kirjakauppoihin.


Jep...Jokainen marttyyri saa hautaansa 72 avaamatonta biologian kirjaa...

Ihmebantu said...

Asianajajalle tutustumisvinkki.

Tutustuppa Timo Eskolan näkemyksiin ateismista, löytyy mm. kirja ateismin sietämätön keveys.

Aika löyhällä pohjalla on ja kyseinen teos oli vielä voittaa vuoden kristillinen kirja palkinnon.

Kyseisessä kirjassa revitetään myös uusateismista väliaikaisena muoti-ilmiönä.

Paholaisen Asianajaja said...

Sähis, juuri tuon takia ateismin itsemurhapommi-iskut eivät houkuta minua. En usko, että pääsen koskaan lukemaan niitä palkkiokirjoja.

Ihmebantu, Laitan kirjan tutkalleni. Ehkä löydän sen huomenna Tampereelta.

Anonymous said...

Olin hyvin monesta seikasta Paakkilan kanssa samaa mieltä. Olen kohdannut useita (uus)ateismiin itsensä liittäviä ihmisiä jotka eivät käytökseltään ja käännytykseltään juurikaan eroa uskonnollisista veljistään.

Jos joku tulee tohkeissaan selittämään minulle miten taivaalla asioitani valvoo näkymätön pastamonsteri niin minä kysyn, missä todisteet ja miksi minun pitäisi asiasta välittää?

Jos joku tulee tohkeissaan selittämään minulle miten taivaalla asioitani ei valvo näkymätön pastamonsteri niin minä kysyn, missä todisteet ja miksi minun pitäisi asiasta välittää?

Todistustaakka olkoon väitteen esittäjällä. Niin kauan kuin henkilö ei pysty väitettään perustelemaan minua ei kiinnosta koskeeko väite objektin X olemassaoloa vai -olemattomuutta.

Tällaiset ihmisparat jotka luulevat voivansa tietää varmasti jonkin objektiivisen luonnontieteen havaintomenetelmien ulottumattomissa olevan kohteen olemassaolosta jotakin herättävät lähinnä huvittuneisuutta.

Ihmebantu said...

Anonyymille.

Mielestäni taas Paakkinen toistaa kuin papukaija Timo Eskolan ajatuksia, jotka nekin lienee kopioituja jostain muualta.

Kritiikki koostuu kahdesta osata, toinen osa luo olkinukkea ateisteista ja toinen osa vetoaa tietämättömyyteen ja luo aukkojen Jumalaa.

Harva ateisti sanoo tietävänsä tai todistavansa ettei Jumalaa ole, pitää vain sitä ylimääräisenä selityksenä ja sitä kautta epätodennäköisenä.

Jos sattumoisin on kuullut muumipeikosta, Jumalasta tai keijukaisista, niin joutuu ottamaan kantaa niihin. Mitään näistä et voi todistaa vääräksi, siispä hyvin usein kanta niihin on, että ei uskota niihin tai uskotaan ettei niitä ole.

Kuitenkin, jos tuollainen olisi uskontoa, niin ihmisellä olisi ääretön määrä uskontoja, kaikki asiat joihin hän ei usko tai uskoo ettei ole.

Ateismi siis on joko uskon puutetta tai uskoa siihen ettei ole samaan aikaan. Uskon puutetta se on silloin, jos henkilö ei ole koskaan kuullutkaan Jumalasta eikä hänellä ole tietoa koko asiasta, silloin puuttuu kanta johon uskoa.

Masinoija said...

Vaikka fanaattiset ateistit ovat mielestäni samanlaista roskasakkia kuin uskonnolliset fundamentalistit, ja olen itse uskonnollinen henkilö, tuo pääkirjoitus kyllä vihloi hampaita logiikkavirheineen jotta rutisi.

Olen jäänyt siihen käsitykseen, että toimitus olisi lyhentänyt tuota tekstiä puoleen alkuperäisestä ja tiivistänyt sen riidanhaluisemmaksi, mutta se ei silti oikein selitä miten ihmeessä esimerkiksi perhejuhlilla on merkitystä vain jos ne ovat uskonnollisia, tai millä perusteella 99 prosenttia kristityistä muka tuntisivat uskontonsa dogmia yhtään paremmin kuin nämä "pinnalliset" uusateistit.

http://masinoija.wordpress.com/2010/03/03/uskonto-ateismi-ja-tieteellinen-maailmankuva/

Anonymous said...

"Uusateismin voima mutta samalla sen vääjäämätön tappio piileekin kyvyttömyydessä rakentaa omaa positiivista historiaa."

Ja mitäs tyyppejä vankilat on sitten täynnä, ettei vaan kristittyjä. Noin 2000 vuotta on ollut aikaa tehdä maailmasta parempi paikka, mutta missä on tulokset? Kristinusko ei ole pystynyt poistamaan sotia, nälänhätää, köyhyyttä tai rikollisuutta. Olisikohan jo aika katsoa peiliin ja myöntää että reisille meni. Laiha lohtu on se, että osa ihmisistä saa hengellistä sisältöä elämäänsä, kun taas joku toinen voi kokea uskonnon ahdistavaksi (esim. homoseksuaalisuuden häpeä).

Paholaisen Asianajaja said...

Kyllä ateisteissakin on rikollisia, homofoobikkoja ja rasisteja. Jotkut jopa äänestävät kepua.

Ihmebantu. said...

Mielestäni on juurikin epäoleellista, että kumman joukoissa seisoo tyhmempiä rikollisia tai asiastaa tietämättömiä kannattajia.

Relevanttia on, että kumpi lopulta on heikoilla jäillä, teismi vai ateismi, jos niiä verrataan syvällisesti toisiinsa.

Positiivinen ateismi tuskin pärjää, mutta agnostinen ateismi pesee sitten jo lattiia oikein kunnolla teismillä.

Tällä hetkellä Eskolat ja kumppanit rakentelevat olkinukkeja ja aukkojen Jumalia sen sijaan, että oikeasti laittaisivat teisminsä alttiiksi tai selittäisi ateistien esittämät todella Jumalauskon kannalta hankalat kysymykset.

Ihmebantu said...

Sen verran pitää puolustaa Asianajajan "ja taas" -sarjaa, että teistit implikoivat hyvin usein, että usko on ainoa moraalin lähde ja todellinen uskovainen on puhdas...

Kyseessä siis on tuon väitteen kumoaminen.

Paholaisen Asianajaja said...

Aateismin sietämätön keveys löytyi Toijalan kirjakaupasta. Halvempi kuin Puolimatkan järkäle, mutta kuitenkin siinä kipurajalla. Päätin kuitenkin hemmotella itseäni. Saan luettua sen ensi viikon aikana.

pdf said...

HS voisi tsekata vieraskynäilijöiden taustat hieman tarkemmin. Taannoin palstalla esiintyi lounaissuomalainen ympäristötarkastaja Petri Huovila eturivin Itämeriasiantuntijana:

http://www.paraistenvapaasrk.com/kannaotot/Ilmaston%20lampeneminen.rtf

Yritin osallistua keskusteluun, mutta ilmeisesti PH:n tausta ei ollut relevantti keskustelun aihe.

Anonymous said...

"Odotan kauhulla sitä päivää kun ateistit alkavat tekemään itsemurhaiskuja kristillisiin kirjakauppoihin."

Ei varmaan tässä muodossa, mutta Sam Harris näyttää kuitenkin kirjoituksissaan johdattavan lukijaansa siihen johtopäätökseen, että väärän (uskonnollisen)mielipiteen omaava ihminen voitaisiin tarvittessa tappaa! En haluaisi elää Harrisin hallinnoimassa yhteiskunnassa.

Mielestäni uusateistien (Dawkins henkiset) fanaattisuus ja kyvyttömyys itsekritiikkin tekee heistä yhtä "vaarallisia" kuin äärimuslimit tai muut uskonnolliset fundamentalistit.

Fundamentalistien tapaan uusateisteilta puuttuu täysin kyky rakentavaan dialogiin toisinajattelevien kanssa.

Käytännössähän uusteistit sahaavat ateismin agendan omaa oksaa kritiikittömällä tyylillään. Moni periteisen ateismin edustaja onkin sanoutunut irti tai kritisoinut esim. Harrisin tai Dawkinssin päättömyyksistä.