Dawkinsin moraali evoluutiosta?

Teologian professori James P. Mackey pääsi kirjoittamaan ateismia ja evoluutiota kritisoivan mielipidetekstin Irish Times -lehteen. Mackey huomioi, että Vanhan testamentin Jumala oli kuin olikin julma olento. Kansanmurhat ovat karmein esimerkki tästä. Kaikkien onneksi kristikunta on siirtynyt leppoisamman Jumalan palvomiseen.

A divinity who imposes our moral and religious duties upon us by threats of horrible punishment, both in this life and the next; and who, according to Christians at least, requires the sacrifice of the life of an innocent, stainless human being, as in the most primitive times, to satisfy divine anger. Such religious beliefs and practices are the very nemesis of true morality.

Julmien jumaluuksien taakka saa monet toteamaan, että tämän julman jumaluuden moraalioppi on välttämisen arvoinen asia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi olemassa jonkinlaista suopeampaa Jumalaa. Mutta mitä sen tilalle? Mackey keskittyy Richard Dawkinsin moraaliperusteluihin. Tai ainakin hänen kuvittelemaansa versioon Dawkinsin perusteluista. Mackey kuvailee moraalia, joka on johdettu luonnonvalinnasta.

Second, the creator of the cosmos according to Dawkins is “evolution” and, according to Dawkins’s darling, Darwin, “evolution” creates our world by mutations, some of which mindlessly confer an advantage in the struggle for existence and life.

The favoured ones propagate and survive, while the unfavoured and weaker go to the wall; giving the natural rule for limitless success in life as that of the survival of the fittest.

That is then the rule that human beings should adopt as their moral principle; with a codicil to the effect that helping the weak ones is wrong, since such senseless bonhomie serves only to dilute the fitness of the race by helping the unfit.

Darwinistien pitäisi siis elää vahvimman raa'an voiman perusteella. Heikkojen auttaminen on syntiä. Ihmislajia pitää jalostaa vahvemmaksi. Jne. Mackey vielä viimeistelee pointtinsa.

Dawkins’s Darwinism has a god alright; and a morality that fits its nature. The blind god is “evolution” and its ruling moral principle is: whether by enterprise or chance mutation you gain monetary advantage in the struggle of all against all for life ever more abundant, use this superior fitness entirely for yourself, for helping the weak will only hold you back.

Näin Mackey perusteli kirjoituksensa otsikkoa: Dawkins's survival of fittest theory unfit to serve as moral code for human race.

Kylläpä Dawkinsilla ja kumppaneilla on karmea moraali. Yhtä karmea kuin Vanhan testamentin jumalolennolla. Tai sitten Dawkins on kirjoittanut jotain aivan muuta siitä miten evoluutiosta vedetään moraalia. Itsekäs geeni kirjassa lukee aivan selvästi, ettei Dawkins halua vetää moraalia evoluutiosta. Evoluutio selittää mistä moraali on ilmestynyt, mutta ei sitä mikä on oikein tai väärin.

I am not advocating a morality based on evolution. I am saying how things have evolved. I am not saying how we humans morally ought to behave. ... If you wish to extract a moral from it, read it as a warning. Be warned that if you wish, as I do, to build a society in which individuals cooperate generously and unselfishly towards a common good, you can expect little help from biological nature. Let us try to teach generosity and altruism, because we are born selfish. Let us understand what our own selfish genes are up to, because we may then at least have a chance to upset their designs, something that no other species has ever aspired to do.

Muistaakseni sama sanoma toistuu Jumalharha -kirjassa.