Naapurusto paremmaksi evoluutiolla

Biologian professori David Sloan Wilson on tarkkaillut miten ihmiset käyttäytyvät kotiseuduillaan. New Yorkin osavaltion Binghamtonin kaupungissa pidetään kirjaa siitä miten erilaisia sen lähiöt ovat. Tiedot auttoivat Wilsonia altruismin tutkimisessa. Hänen tutkimusryhmänsä mittasi prososiaalisuudeksi nimettyä mittaa. Prososiaalisuus tarkoittaa käyttäytymistä joka edistää yhteiskunnan toimintaa toisten hoivaamisella. Wilson halusi tietää miten tuota käyttäytymistä saisi lisättyä kaupungissa. Mittauksissa käytettiin erilaisia keinoja: koeluontoisia pelejä, ovelta ovelle kyselyjä ja koululaisille suunnattuja kyselyjä. Eräässä kokeessa tarkasteltiin kuinka usein ihmiset postittavat postilaatikon viereen jätetyn kirjatun kirjeen. Eräässä mittauksessa laskettiin kuinka paljon ihmiset koristelevat kotejaan jouluna tai halloweenin aikana. Tiedot aseteltiin kaupungin kartalle. Topografinen kartta kertoi millä alueilla oli eniten prososiaalisuutta.

Prososiaalisen käyttäytymisen keskittymät olivat selkeitä. Oli alueita joissa ei välitetty juuri ollenkaan toisista ihmisistä. Toisaalla oltiin aina valmiita auttamaan toisia tuntemattomia ihmisiä. Miksi ihmiset ovat keskittyneet elämään näin?

Kun erittäin sosiaaliset yksilöt voivat olla vuoruovaikutuksessa keskenään, ja pystyvät välttämään itsekkäitä yksilöitä, muodostuu prososiaalisuuden linnakkeita. Ne jotka antavat saavat myös takaisin. Juuri näin oli käynyt Binghamtonissa. Ne jotka välittävät toisista ja ovat eniten altruistisia saavat eniten tukea perheeltään, naapureilta, kouluista, uskonnosta ja harrastuksista. Nämä ryhmät kukoistavat yhteisönä.

Se ei kuitenkaan selitä miksi prososiaalisuus on yleisempää joillakin alueilla verrattuna toisiin alueisiin. Ovatko geneettisesti altruismiin alttiin yksilöt myös taipuvaisia muuttamaan lähelle toisiaan? Muuttuvatko ihmiset altruistisimmiksi ollessaan yhteydessä sellaiseen käytökseen? Vaikuttavatko ympäristötekijät eniten käytökseen? Wilsonin mukaan kaikki kolme vaikuttavat yhdessä.

Binghamtonin prososiaalisuutta oli mitattu monen vuoden ajan. Tutkijaryhmä vertaili miten perheet olivat muuttuneet muuttaessaan korkean prososiaalisuuden alueilta matalammille, ja vastaavasti toiseen suuntaan muuttaneidein perheiden tietoja. Kaikissa tapauksissa perheen prososiaalisuus muuttui vastaamaan ympäristön arvoja. Eristäytyneet ihmiset eivät antaneet tukea, joten uudet naapurit muuttuivat samanlaisiksi. Tit for tat strategia on varmasti tuttu kaikille.

Wilson päätti testata miten ryhmiä saisi muuttamaan tapojaan. Erään matalan prososiaalisuuden alueella järjestettiin Suunnittele oma puistosi -kilpailu. Naapurustossa olevat laiminlyödyt alueet muutettaisiin puistoksi, kunhan ihmiset ottaisivat yhteyttä naapureihinsa ja suunnittelisivat puistoja. Testi on vielä kesken, mutta useat perheet tekevät aktiivisesti yhteistyötä.

Tekeillä on myös toinen projekti, jossa lukiolaisten huonoa menestystä pyritään korjaamaan lisäkoulutuksella. Yhteisö suunnittelee miten lukiolaiset saavat tuota apua. Lukiolaisten auttamiseen keskittynyt ryhmä näittäisi toimivan. Yksikään ns. ongelmatapauksista ei keskeyttänyt opintojaan. Lisäksi nämä lukiolaiset pärjäsivät tasokokeissa yhtä hyvin kuin muut lukiolaiset.

Toimintaperiaatteet tulevat Nobel-voittaja Elinor Ostromin työstä. Ihmisryhmittymät pystyvät hallinnoimaan yhteisiä resursseja, kunhan tietyt ehdot täyttyvät. Tavoitteen on oltava selkeä, kustannukset ja hyödyt on jaettava tasapuolisesti, päätökset perustuvat yksimielisyyteen, väärinkäytöksiä valvotaan, rangaistukset alkavat mietoina ja kovenevat tarpeen mukaan, ryhmän yhteistyön täytyy jäsentyä sopivalla tavalla.

Wilson työskentelee Evolution Institute-työryhmässä. He pyrkivät selvittämään miten sosiaalisia ongelmia ratkaistaan darwinismin näkökulmasta. Eikä vastaus ole aina eugeniikka tai rasismi, sorry IDeistit. Yksilöiden ja ryhmien välisiä vuorovaikutuksia aiotaan ohjata yhteistyötä suosivan suuntaan. Koulutus, ongelmanuorten auttaminen, ja hallintoelimien parantamista kaikissa mittasuhteissa. Silloin tiedemiesten työ on tutkimusta, joka ei tapahdu laboratorion seinien sisällä tai sademetsissä simpanssien parissa.

Voit seurata Wilsonin ja kumppanien työn edistymistä Evolution for Everyone -blogin välityksellä.


New Scientist (27 August 2011)