Viimeinkin netti toimii

Pääsen ahertamaan pari päivää mielessä olleen jutun parissa.

Matti Leisola valitteli blogissaan sitä miten Yliopisto-lehdessä käsiteltiin kreationismia ja älykästä suunnittelua.

Otsikolla ”Ei huolta luomisopista” Aki Petteri Lehtinen maalaa kuvan tiedettä ja biologian opetusta uhkaavasta kreationismista ja ”älykkäästä suunnittelusta”, jotka todelliset tutkijat hylkäävät. Tällä tavalla määritellen tutkijoita ovat vain ne, jotka hyväksyvät naturalistisen tiedekäsityksen ja siihen läheisesti liittyvän suuren evoluutiomyytin (molekyylistä Matiksi ilman ulkopuolista ohjausta). Artikkeli ei varsinaisesti esitä mitään tieteellisiä argumentteja vaan manipuloi lukijaa pelkoa ja ennakkoluuloja lietsovilla termeillä, kuten huoli, biologian opetuksen vastustus, uhka demokratialle, rationaaliseen ajatteluun kohdistuva uhka, huuhaa-tieto… Kirjoitus antaa kovin ihanteellisen eli irrationaalisen kuvan kokeellisesta tieteestä unohtaen tiedettä tekevän ja tulkitsevan ihmisen rajallisuuden ja hänen ajatteluaan ohjaavien maailmankatsomusten vaikutuksen.

Leisola tivaa tieteellistä keskustelua, mutta koko pointti onkin siinä, ettei tämä ole tieteellinen kiista. Aki Petteri Lehtisen artikkeli keskittyi siihen miten tavallinen kansa suhtautuu evoluutioteoriaan ja miten evoluutiota voisi "markkinoida" Matti Meikäläiselle.

Meillä on ennakkotapauksia ID-liikkeen tavoitteista. Yhdysvalloissa on yritetään jatkuvasti päästä muuttamaan sitä mitä kouluissa opetetaan. Koska ID:llä ei toistaiseksi ole tieteellistä tutkimusta tukenaan, niin oikoteitä haetaan koululautakuntien ja lakien kautta. Vastaavaa kampanjaa on alettu käymään Englannissa, kun Truth in Science-järjestö meni lähettämään Discovery Instituten tuottamaa materiaalia kouluihin.
Turkin "Kent Hovind" Adnan Oktar lähettelee Atlas of Creation-kreationismikirjaa kouluihin ja tiedemiehille Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Kaikella todennäköisyydellä tällaiset yritykset tulevat vain lisääntymään tulevina vuosina, ellei jotain tehdä.

Toisaalta Juha Silvolan mukaan Amerikassa ”emotionaalinen ja irrationaalinen uskonnollisuus pyrkii luonnontieteen oppikirjoihin”. Emotionaalisuuteen ja irrationaalisuuteenkin olemme kaikki taipuvaisia, mutta en ole tilannetta lähes 40 vuotta seuranneena havainnut tällaista pyrkimystä Amerikassa.

Dover vuonna 2004? Kitzmiller? Minulla on vaikeuksia uskoa ettei Leisola ole tietoinen tapauksesta. Koululautakunta yritti saada kreationismia "tasapainottamaan" koulukirjoissa olevaa evoluutiota (jota opettajat jo valmiiksi karttivat ja opettivat vain lukukauden lopulla, kun oppilaita ei enää koulu kiinnostanut). Discovery Institute ja Thomas More Law Center kuitenkin opastivat syvästi uskonnollista koululautakuntaa kreationismin historiasta ja niistä ennakkotapauksista joiden perusteella korkein oikeus määräsi, ettei kreationismiä saa opettaa julkisissa kouluissa. Koululautakunta alkoi tuputtamaan älykästä suunnittelua. Kuinkas sitten kävikään?
ID-liikkeen yritykset eivät ole loppuneet Doverin jälkeen. Nyt he tietävät ettei älykäs suunnittelu pääse oppikirjoihin, joten jäljelle on jäänyt "evoluutiokritiikin" sujauttaminen osaksi oppimateriaaleja.

Matti Sintosen mielestä ”kreationismin käsitteleminen rinnakkain ja näennäisen tasapuolisesti evoluutioteorian kanssa antaisi sen harhaisen kuvan, että kreationismi on vakavasti otettava vaihtoehto”. Keskustelua ”evoluution yksityiskohdista” hän pitää suotavana. Keskustelu on siis ainoastaan sallittua, jos evoluutioteoriaa pidetään lähtökohtana. Teoriaa pidetään näin keinotekoisesti immuunina falsifikaatiolle. Modernin tiedekäsityksen mukaan tällainen lähestymistapa on itsessään epätieteellinen.

Koulujen oppikirjoihin pääsevät tieteelliset teoriat joutuvat käymään läpi monta askelta. Ensin on saatava aikaan vähintään laineita tiedemaailmassa: tieteelliset julkaisut ja kiivas debaatti teoriasta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että teorialla saadaan aikaan uutta tietoa ja pystytään edistämään tiedettä. Vasta sen jälkeen uusi teoria voi alkaa saamaan mainontoja myös oppikirjojen sisällä.
Tuskin Leisolakaan on sanomassa, että kreationismi kuuluisi koulujen oppikirjoihin tieteellisen teorian rinnalle? Eikä hän kyllä väitä missään vastineessaan, että älykäs suunnittelu olisi tieteellinen teoria. Se olisikin aika outo väite kun tarkastelemme mitä kaikkea IDeistit eivät ole tehneet omassa julkaisussaan.

Jos evoluuteoria on pulassa, niin siitä vaan laittamaan kriittistä paperia kaikkiin olennaisiin julkaisuihin.

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenialla oli runsas kolme vuotta sitten vakava yritys tuoda tämä laajaa huomiota herättävä keskustelu asiallisella tavalla myös yliopistoyhteisöön. Rehtori Niiniluoto kuitenkin peruutti evoluutiota ja älykästä suunnittelua koskevan luentosarjan. Selittäessään peruuttamisen syitä kirjeessään puhujaksi kutsutulle biologian filosofi Paul Nelsonille hän totesi keskustelun sopivan paremmin filosofian laitokselle. Vuotta myöhemmin soitin filosofian laitokselle professori Sintoselle ja ehdotin, että Nelson pitäisi sovitun seminaarin. Ajatus torjuttiin kohteliaasti. Paul Nelsonin esiintyminen TKK:lla yritettiin myös torjua ”emotionaalisin ja irrationaalisin” perustein.

Minä olin mukana siellä huuhaa-palkitulla luentosarjalla. Tunnelman voi parhaiten kiteyttää siihen Paul Nelsonin "Can Intelligent Design Illuminate Homology?" luentoon. Nimi lupasi, että Nelson kertoisi meille miten ID selittää jonkin asian biologiassa. Olin oikeasti kiinnostunut ja jopa hieman innoissani. Mutta... Koko luento olikin sitä samaa mitä olemme kuulleet aikaisemmin kreationisteiltä: Evoluutiolla on ongelmia selittää homologioita. Aikarajan uhkaavasti lähestyessä olin aivan varma, että pian Nelson pamauttaa pöytään sen mitä yleisö on odotellut. Jouduin pettymään. Hän tarjosi vain evoluution kritisoimista, eikä tippakaan selitystä siitä miten älykäs suunnittelu selittäisi asian. Siis muuten kuin "se on suunniteltu".

Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, etten ole koskaan käynyt tieteellisissä kokouksissa, joten en osaa sanoa kuinka suuri ero tuolla Leisolan mainostamalla luentosarjalla on ns. perinteisiin luentosarjoihin.

Jotta tulevat evoluutiota käsittelevät tieteen päivät olisivat tieteen ihanteiden ja vapauden mukaiset, tulisi paikalle kutsua myös evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvia tutkijoita. Muuten tieteen päivät uhkaavat muodostua tieteisuskon ja naturalismin päiviksi ja sivuuttaa kokonaan ajankohtaisen ja suurta yleisöä kiinnostavan keskustelun. Ei tieteen arvovalta romahda siitä, että yhteen sen teorioista suhtaudutaan kriittisesti.

Niin. Miksi vain yhteen teoriaan? Evoluutioteorian osa-alueita on kritisoitu jatkuvasti sen alusta lähtien. Kritiikki ei ole sille mitään uutta. Tiede elää kritiikillä ja evoluutioteoria pelaa samoilla säännöillä kuin muut tieteelliset teoriat. Ongelmia ilmenee kun pseudotiede yrittää puskea samalle areenalle.

Sopivia kriitikoita voisivat olla esimerkiksi matemaatikot David Berlinski ja Oxfordin John Lennox sekä filosofi Alvin Plantinga. Biotieteitä voisivat edustaa professori Siegfried Scherer, professori Michael Behe tai vaikkapa systeemibiologi Richard von Sternberg. Professori Tapio Puolimatka olisi sopiva kotimainen kriittinen ääni kertomaan miten tieteenfilosofiassa ei ole onnistuttu selkeästi määrittelemään mitä tiede on ja mikä sen erottaa ei-tieteestä. Toki olen itsekin käytettävissä.

Kunhan kiistat ovat ihan oikeasti tieteeseen liittyviä, eikä sitä mitä Jonathan Wells on yrittänyt tarjota, niin kaikki ovat varmasti tyytyväisiä.