Vaihtoehtohoitojen tutkimista Britanniassa

New Scientist-lehdessä on artikkeli jossa Michael Bond haastattelee Edzard Ernstiä. Hän on Britannian ensimmäinen täydentävästä lääketieteestä professuurin saanut professori. Heti uran alussa Ernst joutui vaihtoehtoterapioita tarjoavien JA perinteisten lääkäreiden hyökkäysten kohteeksi. Sittemmin lääkärit ovat tajunneet mitä mies tekee urallaan, mutta vaihtoehtohoitoihin luottavat ovat joutuneet toteamaan ettei Ernst ole kovin mukavaa seuraa. Edzard Ernstin perhelääkäri oli homeopaatti ja hän onkin tutkinut samaista vaihtoehtohoitoa. Akupuntiota hän opiskeli ollessaan Saksassa. Hän myös työskenteli maan ainoassa homeopaattisessa sairaalassa. Myöhempien tuloksien perusteella Ernst sanoo, että homeopatia ei toimi. Saman tuomion ovat saaneet kristalliterapia ja henkiparantaminen. Akupunktiolla voi vaikuttaa joihinkin vaivoihin ja mäkikuisma hoitaa lievää masennusta. Näin voidaan todeta, ettei kansanterveyslaitoksen pidä sijoittaa puntia hoitoihin jotka eivät toimi.

Ernst osaa selittää miksi niin monet kuitenkin tuntevat saavansa hyötyä vaihtoehtohoidosta. Potilas saa hyötyä kohdatessaan hoitajan eikä hoidon. Monilla vaihtoehtohoitoja antavilla henkilöillä on erinomaiset suhteet potilaisiin ja näin placebosta saadaan kaikki irti. Ernst ei kuitenkaan suosi rutiinimaista placebon syöttämistä potilaille. Se olisi potilaalle valehtelemista.

Vaihtoehtojen laaja suosio taas selittyy osittain lääketieteen kokemista ongelmista. Lääkärit eivät välitä potilaasta. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia jotka ajavat potilaan "myrkyttömien" hoitojen pariin. Perimmäiseksi syyksi Ernst kuitenkin nimittää ihmisille valehtelun. Täydentävien- ja vaihtoehtohoitojen harrastajat eivät aina kerro mitä tieteellinen näyttö oikeasti näyttää tai ei näytä. Mainonta ylittää rationaalisuuden. Perinteinen lääketiede ei aina ole läpinäkyvää, mutta vaihtoehdot ovat vielä utuisempia. Kun homeopaatti tietää kykenevänsä hoitamaan vaivan kuin vaivan, mutta lääketieteellisessä kokeessa homeopatia ei toimi, niin vika on kokeessa. Tällainen ajattelu pitää negatiiviset tulokset pöydän alla.

Ernst vietti aikaa myös Itävallassa, jossa hän oli paikka arvostetussa lääketieteellisessä laitoksessa. Laitoksessa oli kuitenkin liikaa kinastelua ja selkään puukottelua. Ernst kun sattui olemaan mukana tutkimuksessa jossa otettiin selvää mihin tekoihin itävaltalaiset syyllistyivät natsihallinnon aikana. Kaikki eivät halunneet muistella asioita.
Kun Ernst halusi tietää uuden työpaikkansa historiaa, niin hän huomasi, että jostain syystä arkistot loppuivat vuoteen 1938. Hän yritti ottaa selvää miksi näin on, mutta sai ohjeen olla ottamatta selvää. Sellainen vain ruokkii uteliaan himoa kaivaa esiin totuus. Tutkimuksen tulos toi Ernstille huonon maineen laitoksella.

Onneksi muutto Britanniaan ja pesti Exeterin yliopistolla sai miehen kiinnostumaan vaihtoehtohoitojen kriittisestä tutkimisesta. Noin tuhat julkaistua artikkelia hoitojen turvallisuudesta ja tehosta varmistaa sen, että Ernst on jonkinlainen auktoriteetti kentällään.

New Scientist (26 April, 08)