15.4.11

Menetettyä mainetta ei saa takaisin

Koulupoikana temmeltäessäni olin kiltin pojan maineessa. Hyllyssäni komeilee Hymypoika-palkinto. Tupakkaa en polttanut. Alkoholia en juonut. Kannabista en hengittänyt. Enkä tee vieläkään mitään noista. En ollut koulukiusaaja, vaan koulukiusattu. Vasta viime vuosina olen päättänyt karistaa tämän kiltin pojan stigman harteiltani. Se ei ole helppoa. Vaikka kasvatin pitkät hiukset, niin mummo kehuu miten kutrit sopivat minulle. Panostin nahkatakkeihin, mutta ne ovat niin úberhienoja, että pahuuden sijaan minusta uhkuu tyyliä. Kaikkein pahin takaisku tapahtui tänään, kun paikallinen Akaan seutu -lehti julkaisi mielipidetekstin jossa tuhotaan projektini viimeisetkin rippeet. Siinä paljastetaan karmea totuus siitä miten ja missä työskentelen Toijalassa.





Tämä on niin väärin! Kirottu kiltteys!

8 comments:

Tomi said...

Kyllä tuo vie kaiken uskottavuuden.
Häpeä!

Sanna said...

Voi kuinka suloista! :D

Paholaisen Asianajaja said...

Argh!

Zepa said...

Pusi-pusi!

Susanna said...

Heeeeheheheheee, loistavaa. Oot vaan niin lutunen, ei sille maha mitään.

Sakarias said...

Vitun nynny. Ainoa toivosi on etsiä nopeasti käsiisi mummo ja potkaista. Potkaista ja lujaa. Hätätapauksessa myös oma mummo käynee.

Sähis said...

Ei tuommonen sovi änkyrä skeptikoille. Häpeä.

Insolitus said...

Helppokos tuollainen mainos on väärällä nimellä lehden yleisönosastopalstalle jättää, jos on tarpeeksi kiero ja häikäilemätön. Yritit lopussa vielä Nordeaakin kehumalla eksyttää epäilijöitä, mutta minä ainakin näen lävitsesi, Paholaisen Sinikka!