Katolisen kirkon pedofiiliskandaali ratkaistu

Katolinen liiga iskee jälleen. Bill Donohuen höyryä nyrkki heiluu tällä kertaa homoseksuaalien suuntaan. Katolista kirkkoa puolustava Katolinen liiga laittoi mainoksen New York Timesin sivuille. Mainoksessa paljastettiin mistä kirkkoa ravistelleessa pedofiliiliskandaalissa oikeasti on ollut kyse. Liperikauluksiset miehet eivät olleetkaan pedofiilejä, vaan... HOMOJA! Totuus on päässyt unohtumaan tiedostusvälineiltä ja kirkkoa kritisoivilta ihmisiltä. Donohue selittää:

A common belief, fostered by the media, is that there is a widespread sexual abuse problem in the Catholic Church today. The evidence is to the contrary: In 2004, the John Jay College of Criminal Justice issued its landmark study and found that most of the abuse occurred during the heyday of the sexual revolution, from the mid-1960s to the mid-1980s. What we are hearing about today are almost all old cases. To wit: from 2005 to 2009, the average number of new credible accusations made against over 40,000 priests was 8.6. This is a tribute to the reform efforts that have taken place: 5 million children and 2 million adults have gone through a safe environment program. Indeed, there is no religious, or secular, institution that can match this record, either in terms of the low rate of abuse or the extensiveness of a training program.

Katolisen kirkon riveissä on todella, todella vähän lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäviä lapsia, Donohue toteaa. Vain yksi 750 papista on syyllistynyt johonkin pervoiluun lasten parissa. Todella harvat papit palkkaavat palkkamurhaajia. Eikä mediassa oteta huomioon lieventäviä asianhaaroa. Haaroja, mmmm.

The refrain that child rape is a reality in the Church is twice wrong: let’s get it straight—they weren’t children and they weren’t raped. We know from the John Jay study that most of the victims have been adolescents, and that the most common abuse has been inappropriate touching (inexcusable though this is, it is not rape). The Boston Globe correctly said of the John Jay report that “more than three-quarters of the victims were post pubescent, meaning the abuse did not meet the clinical definition of pedophilia.” In other words, the issue is homosexuality, not pedophilia.

Suomeksi:

A) Lasten raiskaamiset ovat todella harvinaisempia. Yleisempää on ollut kouria lapsia. Se ei ole raiskaamista.

B) Eivätkö hyväksikäytön kohteena olleet lapset olleet varsinaisesti lapsia vaan nuoria. 3/4 heistä oli teinejä, eli ei voida puhua pedofiliasta. Donohue päättelee loogisesti, että hyväksikäyttäjät olivat siis homoseksuaaleja.

Kaiken lisäksi Donohue ihmettelee miksi katolisen kirkon pappeja syyllistetään mediassa. Seksuaalinen hyväksikäyttö on yleisempää toisissa laitoksissa.

Why are priests being singled out when the sexual abuse of minors among other segments of the population is on-going today?

Donohue ei pysähdy miettimään, olisiko kirkon tekemillä peittelyoperaatioilla ja hyväksykäyttöön syyllistyneiden pappien uudelleensijoitteluruliansseilla asian kanssa mitään tekemistä. Hän huomauttaa, että nykyään kirkko valvoo ja ilmoittaa hyväksikäytöistä viranomaisille. Eikö siis voitaisi unohtaa menneet?

What accounts for the relentless attacks on the Church? Let’s face it: if its teachings were pro-abortion, pro-gay marriage and pro-women clergy, the dogs would have been called off years ago.

Eli heti kun katolinen kirkko alkaa saarnaamaan abortin, homoseksuaalisuuden ja naispappeuden puolesta, unohtuvat myös lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä johtuvat protestit.

Donohuen prostesti tuli kuin tilauksesta oikealla hetkellä. Äskettäin julkaistiin raportti katolisesta kirkosta Yhdysvalloissa, jonka mukaan hyväksikäyttöepäilyjä on ilmoitettu entistä enemmän. Useimmat tapaukset ovat vuosikymmeniä vanhoja.