Puolan fossiilijäljet ongelma evoluutiolle, tai sitten ei

Kreationistien maailmankuvassa tiedeuutisia tulkitaan tietyllä tavalla. Elämän kehittymisestä kertovat fossiilit tai fossiilijäljet ovat aina evidenssiä evoluutioteorian romahtamisesta, aikaisempien fossiilien kumoamisesta tai siitä että Jeesus rakastaa sinua. Darwinismin arkkuun on kreationistien julkaisuissa lyöty niin monta "viimeistä naulaa" ettei arkkua enää pitäisi näkyä.

Näin pääsi tietenkin käymään Puolan fossiilijälkien kanssa.

Tutkijat ovat löytäneet Keski-Puolasta liki neljäsataa miljoonaa vuotta vanhoja, ensimmäisen maalla kävelleen selkärankaisen jalanjälkiä.

Puolalaisen paleontologin Grzegorz Niedzwiedzkin johdolla löytyneet kivettyneet jäljet varhaistavat arviota evoluution kulusta. Krokotiilia ja kalaa mahdollisesti muistuttanut nelijalkainen peto, tetrapodi, kömpi maihin noin 18–20 miljoonaa vuotta oletettua aiemmin.

Fossiililöydökset julkistettiin arvovaltaisen Nature-tiedelehden kansijuttuna torstaina. Ranskalaistieteilijät Gael Clement ja Philippe Janvier luonnehtivat tuoreeltaan lehdessä Puolan jälkiä "henkeäsalpaaviksi". Heidän mukaansa käsitys ensimmäisistä maalla liikkuneista nelijalkaisista muuttuu "dramaattisesti".

Miten kreationisti tulkitsee uutisen? Tarkistetaan vaikkapa Bwana joelta.

Nature julkaisi vastikään tutkimuksen, joka haastaa Tiktaalikin aseman. Varsovan yliopiston fossiilisten jalanjälkien asiantuntija Grzegorz Niedźwiedzki, Uppsalan yliopiston paleontologi Per Ahlberg ja kollegat raportoivat Puolasta löytyneistä neliraajaisen eläimen fossiloituneista jalanjäljistä, jotka on ajoitettu 395 miljoonan vuoden ikäisiksi.

Ne eivät ole kalan jalanjäljet.

Löytö horjuttaa Tiktaalikin asemaa. Jokin eläin on toisin sanoen kävellyt maalla ennen kuin varhaisin kala nousi maihin.

Lopussa varmistellaan Tiktaalikin kuolemaan.

Kun Ardipithecus ramidus eli Ardi julkaistiin viime vuonna, Vesa Vanhalakka kirjoitti Aamulehteen kokosivun jutun löydöstä. Hän on mainostanut myös Tiktaalikia, mutta voi käydä niin, ettei hän nyt tohdi käsitellä tämän kalavanhuksen maineen himmenemistä.

Viime vuosina evokeskustelua ravistellut välimuotofossiili Tiktaalik ei siis olisikaan niin merkittävä, kuin evosatuilijat ovat halunneet uskotella. Tämä päätellään Tiktaalikia vanhemmista jalanjäljistä. Kreationistien murina oli arvattavissa, joten PandasThumbissa käsitellään asiaa. He ottavat esimerkikseen Discovery Instituten lakimies Casey Luskinin vastaavat protestit Tiktaalikin merkitykselle.

Luskinin ja Bwanan perusvirhe on olettaa, että evoluutio etenisi viivamaisen suorasti. Tiktaalik olisi yksi askel, jota edeltävät elämänmuodot ovat ilmestyneet ja kadonneet vuorotellen. Samoin Tiktaalikia seuranneet eliöt ovat ilmestyneet ja kadonneet vuorotellen. Vain tällaisella ajattelulla saadaan aikaan kreationistien vasta-argumentti. Se on myös virheellistä ajattelua, sillä evoluutio ei etene tuolla tavalla. Sukupuut haarautuvat. Ne eivät ole sukutikkaita tai sukukiskoja. Eliöt voivat elää samanaikaisesti. Niinhän ne elävät parhaillaan. Lajiutuminen on nykyisen tiedon valossa haarautuva tapahtuma kehityslinjojen suhteen. Ihmisillä ja apinoilla on yhteinen esi-isä. Siksi molempia voi olla tallustelemassa samassa eläintarhassa.

Tietenkään fossiilit eivät saa olla aivan kaikkialla, jotta evoluutioteoria pysyy kasassa. Falsifioinnin kannalta paras esimerkki olisi tietyn lapsen löytäminen historiasta ennen hänen isovanhempien syntymää. Satojen vuosimiljoonien skaalassa parin kymmenen vuoden heittelyt ovat siinä ja siinä voiko ateistin maailmankatsomusta pelastaa. Jos devonikauden kerroksesta löytyisi Homo sapiensin fossiili, niin selittelijät olisivat pahemmassa kuin pulassa.

Julkaistussa paperissa ei tietenkään olla meuhkaamassa siitä, että Tiktaalik tai muut "merestä maalle" fossiilit ovat menettäneet merkityksensä. Löydetyt fossiilijäljet muuttavat kehityksen ajanjaksoa. Ennen löytöä tetrapodien kehitykselle veikkailtiin lyhyempää aikaväliä. Löydön jälkeen tuo kehitykselle varattu aikaväli on kasvanut. Tiktaalik on jatkanut elämäänsä sille kuuluvissa ekologisissa lokeroissa. Samaan aikaan sitä edeltävät ja seuranneet eliöt ovat eläneet omaa elämäänsä. Evoluutioteoria ei vaadi, että jonkun tietyn lajin on kuoltava sukupuuttoon.

Löydetyt fossiilijäljet osoittavat, että miljoonia vuosia sitten kalat, nelijalkaiset kalat ja maalla elävät tetrapodit elivät samaan aikaan. Fossiili antaa viimeisen tunnetun jäljen muinoin eläneestä Tiktaalikista.

Muuttunut käsitys ajanjaksosta tarkoittaa oikeastaan sitä, ettei fossiilistossa ole äkkinäistä ilmestymistä. Tässä vaiheessa ei voida tarkalleen tietää missä järjestyksessä tetrapodien kehitys lähti haarautumaan sukupuun juurella. Siihen mahtuu monta aukkoa, joissa Jumala voi piileksiä. Toistaiseksi.