Kreationismi solvaa Jumalaa

Hieman yllättävä otsikko. Taidan selittää mistä se johtuu. Luin Kenneth Millerin Finding Darwin's God-kirjan loppuun eilen illalla. Sen lopussa on tällainen kohta:

"In obvious ways, the various objections to evolution take a narrow view of the capabilities of life - but they take an even narrower view of the capabilities of the Creator. They hobble His genius by demanding that the material of His creation ought not to be capable of generating complexity. They demean the breath of His vision by ridiculing the notion that the materials of His world could have evolved into beings with intelligence and self-awareness. And they compel Him to descend from heaven onto the factory floor by cinscripting His labor into the design of each detail of each organism that graces the surface of our living planet."

Joitain vuosia sitten tajusin tämän vertauksen. Kreationistit määrittelevät Jumalan kellosepäksi jolla on enemmän hommia kuin kaikilla maailman työläisillä. Sen lisäksi tuo kelloseppien kelloseppä osaa rakentaa vain kellopelejä, jotka rappeutuvat ajan myötä. Kumpi kertoo taidosta: rappeutuva koneisto vai koneisto joka osaa hienosäätää ja parannella itseään? Kun teisti hyväksyy evoluution ja sen mukana yhteisen polveutumisen, niin hän voi palvoa tietynlaista Luojaa. Sellaista Luojaa joka ei luonut jotain natisevaa aparaattia, joka tarvitsee jatkuvaa huomiota. Tarjolla on Luoja, joka loi aidosti itsenäisen ja riippumattoman maailman. Tällä tavalla loudut älykkäät olennot voivat olla oikeasti vapaan tahdon "orjia." Tällä tavalla ihmisellä on aitoja valintoja hyvän ja pahan välillä. Maailman itsenäisyys tai pahan olemassaolo ei tarkoita, että Jumalaa ei ole. Näinhän teistit ovat sanoneet jo vuosisatoja.