Colbert Report

--- Stephen Colbert ---

Tämä mies on Colbert Report-ohjelman keskipiste, tarkoitus ja sielu. Colbert Report on teennäinen uutis- ja keskusteluohjelma, jossa Stephen Colbert esittää ja elää tosiasioille sokeata, bill o'reillymaista egomaania, nimeltään Stephen Colbert. Ohjelman parissa työskentelee 86 henkilöä. Maanantaista torstaihin, kello 23:30, Colbert Reportia esitetään Comedy Central-kaapelikanavalla. Studion penkeille mahtuu hurraamaan 110 uskollista Colbertkansalaista.

Colbert pukeutuu jokaista ohjelmaa varten Brooks Brotherin kauluspaitaan, solmioon ja tummaan pukuun. Hänellä on vahva kulmikas leuka, runsaat mustat hiukset, ja hän pitää muodikkaita hengettömiä kehyksiä. Asusteet ja asenne saavat hänet näyttämään Clark Kentiltä, joka käyttäytyisi enemmän kuin Teräsmies.
Ohjelman lavasteet vahvistavat käsitystä Colbertista kaiken keskustana: pöydän takana tähtien kehä koristaa Colbertin päätä, sivustalla on maalaus jossa Colbert poseeraa maalauksen edessä (ja maalauksessa on itse Colbert), lattiassa olevat koristeviivat johtavat Colbertin pöytään, joka näyttää maailmankaikkeuden keskipisteeltä. Pöytä on valtavan C-kirjaimen muotoinen, ja ohjelman nimi koristaa yli tusinaa paikkaa studiossa.

Report (joka äännetään ilman t:tä, kuten Colbert) alkoi sivistämään kansaa syksyllä 2005 Comedy Centralin Daily Show-ohjelman spinoffina. Daily Show on kriitikoiden ja katsojien ylistämä ”valeuutisohjelma”, jota juontaa Jon Stewart. Toisin kuin Colbert, Stewart näyttelee ohjelmassa ihan itseään – viisas, nokkela, liberaali-juutalainen joka on vuorotellen nauramassa tai raivoissaan politiikan realiteeteille. Suuri osa Daily Shown suosiosta tulee hänen persoonan vetovoimasta.

Colbertin hahmo, joka kasvoi hänen roolistaan Daily Shown kaikkein eniten pahoinvointia aiheuttavasta ja väärin informoidusta kirjeenvaihtajasta, ei todellakaan ole sellainen mies jonka kanssa haluaisi jakaa tuopin töiden jälkeen. Jotta Colbertin ohjelma voisi menestyä se tarvitsisi faneja, jotka osaisivat arvostaa tällaista tarkoituksella ärsyttävää besserwisseriä.

”Tämä ohjelma ei kerro minusta,” Colbert selittää ensimmäisessä jaksossa. ”Ei, tämä ohjelma on omistettu teille, sankareille... Tässä ohjelmassa äänenne kuullaan, minun ääneni muodossa.” Colbert alkoi määritellä ohjelmansa filosofiaa; ”truthiness, eli jotain totuusmaista.” Se saatiin presidentti Bushin uskosta niitä kohtaa, jotka ”tietävät sydämellään” toisin kuin ne, jotka ”ajattelevat päällään.” Colbert on osoittanut useaan otteeseen, ilta illan jälkeen, että oma halu on lopulta määräävämpi kuin toisten faktat.

Tämä esitystapa osoittautui toimivan paremmin kuin kukaan osasi odottaa. Ohjelmalle taattiin vain kahdeksan viikon elinkaari. Colbert Report sai lähes välittömästi yli miljoona katsojaa. Nykyään ohjelmalla on 1,3 miljoonaa katsojaa ja houkuttelee enemmän nuoria miehiä kuin Letterman, Leno tai Conan. Siis katsojina. Pyörittyään kymmenen kuukautta jotain muutakin ilmaantui, jotain joka oli vahvempaa ja monimutkaisempaa kuin tavallinen kaapelikanavan myöhäisillan ohjelma. Colbert ei vain saanut ihmisiä katsomaan ohjelmaansa, hän sai heidät osallistumaan totuusmaiseen maailmaan. Neuvottuaan fanejaan osallistumaan unkarin hallituksen pitämään kilpailuun, jossa haluttiin nimetä uusi Danube-joen yli menevä silta, hän sai 14 miljoonaa ääntä nettiäänestyksessä. Unkarin lähettiläs tuli ohjelmaan kertomaan, että silta voidaan nimetä vain kuolleen henkilön mukaan.
Colbert on myöhemmin luonut toisenkin sanan truthiness-sanan tilalle: ”Wikiality,” jonka hän määritteli todellisuudeksi joka tulee todeksi, jos tarpeeksi moni hyväksyy sen määritelmän. Demonstraatio tehtiin ohjelmassa näin: Colbert ilmoitti hiljentävänsä eläinsuojelulobbaajat väittämällä, että Afrikan norsujen populaatio oli kolminkertaistunut viimeisen puolen vuoden aikana. Tuntien kuluttua niin monta muutosta ilmaantui Wikipediaan, että sen adminien täytyi lukita ”norsujen” ja ”Stephen Colbert” termien määritelmät.

Lopulta politiikan ja kulttuurin vaikuttajat liittyivät hauskanpitoon. ”Kunnianosoituksessa naisille” Jane Fonda ja Gloria Steinem näyttivät Colbertille kuinka omenapiirakka tehdään. Richard Holbrooke sovelsi kokemuksiaan Bosnian diplomaattisena neuvottelijana sopiessaan aselevon Colbertin ja Willie Nelsonin välille. Kiistana oli se kummalla oli parempi Ben&Jerry-jäätelö (Colbertin maku on nimeltään AmeriCone Dream, mutta sitä ei saa vieläkään Helsingin Kampissa olevasta Ben&Jerry-jäätelömyymälästä). Tämän vuoden keväällä Yhdysvaltojen tunnetuimpia runoilijoita oleva Robert Pinsky toimi tuomarina Meta-free-for-all kilpailussa, jossa Colbert taisteli verisesti Sean Penniä vastaan. Sean Penn voitti (10 miljoonaa – yksi). Multimiljönääri Richard Branson on nimennyt yhden lentoyhtiönsä matkustajakoneen ”Air Colbertiksi”.
Kaikkein yllättävintä on se, että yli kolmetusinaa kansanedustajaa kongresista on suostunut alistamaan itsensä Colbertin absurdeille, ja usein kiusallisille, kysymyksille. Tästä lisää myöhemmin. Colbert saa kaiken kuitenkin toimimaan. Täysin epäsovinnaiset yhdistelmät vaikuttavat järkeviltä hänen ohjelmassaan. Se onnistuu vain vääristyneessä maailmassa.

Colbert Report on saanut useita Emmy-ehdokkuuksia. Tänä vuonna ehdokkuuksia tuli neljä, mutta ei pokaalia. Daily Show on napannut ne Colbertin nenän edestä. Ohjelmassaan Colbert usein vihjailee hänen ja Stewartin välisestä kilpailusta. Hän on soittanut nauhan, jossa puhui häpäistyin yksityisetsivä Anthony Pellicanon puhelinvastaajaan, ja vaati häntä ottamaan Stewartin ”pykälän alemmaksi. Pysyvästi! Ymmärräthän?”
Eräässä vaiheessa Colbert vaati Stewartia pyytämään anteeksi Fox Newsin Geraldo Riveralta, sillä Rivera oli pahoittanut mielensä Daily Shown sarkasmin takia. Stewart joutui pitämään Riveran viiksiä Colbert Reportissa, samalla pahoitellen sanomisiaan.

Tässä kuussa ilmestyy Colbertin ensimmäinen kirja: I am America (And So Can You!). Kirjassa selitetään hahmon elämään liittyvät ajatukset – siis tunteet. Näytteet kappaleiden otsikoista: ”Hollywood: Lights! Camera! Treason!” ja ”Sports: When It's Okay to Shower with Men.”
Samaan aikaan tulee myyntiin myös ensimmäinen Colbert Report-kokoelma DVD.

Reportin toisessa jaksossa esitettiin ensimmäinen ”Parempi Tuntea Vaalipiiri!”-osio. Siinä Colbert osoitti kuinka pitkälle hän voi viedä poliitikkojen pilkkaamisen improvisaatiotaitonsa avulla. Neljän minuutin aikana, kuultuaan että Georgia osavaltion republikaani Jack Kingston oli elänyt Etiopiassa, Colbert pyysi silmälasipäistä, valkoista kongressiedustajaa puhumaan ”afrikan-amerikkalaisesta kokemuksesta” ja vihjasi, että Kingston oli raiskattu collegessa. ”En tiedä millainen fuksiaisviikkosi oli, mutta se oli karmeampaa kuin itse tiedät.”
Myöhemmissä jaksoissa hän kampasi New Yorkin demokraatti Eliot Engelin viiksiä, ja ilmaistuaan yllätyksensä kuultuaan, että Kalifornian demokraatti Brad Sherman oli nähnyt alastoman naisen, Colbert pyysi Shermania näyttelemään pornoelokuvassa. Shermannin vaalipiiriä San Fernandossa pidetään pornoteollisuuden Hollywoodina. Colbert sai suostuteltua Floridan demokraatti Robert Wexlerin, joka pyrki kongressiin ilman vastaehdokasta ”eikä voi täten millään hävitä”, sanomaan että hän ”nauttii huorista ja kokaiinista koska ne ovat hauskoja asioita.” Colbert päätti osion sanomalla, että haastattelu kannattaa lopettaa nopeasti, vielä kun Sherman on kongressissa.

Mutta kaikkein tunnetuin haastattelu tapahtui Georgian republikaani Lynn Westmorelandin kanssa. Se meni näin:

Stephen Colbert: Te olitte mukana lakiesityksessä, jossa vaadittiin kymmenen käskyn esillepanoa edustajien talossa ja senaatissa.
Lynn Westmoreland: M-hmm.
S.C.: Miksi se oli tärkeää teille?
L.W.: No, kymmenen käskyä ei ole paha asia ymmärtää ja kunnioittaa.
S.C.: Olen samaa mieltä.
l.W.: Mikä olisikaan parempi paikka sellaiselle kuin lainsäädännöllinen rakennus tai oikeustupa?
S.C.: Tuo on hyvä kysymys. Keksittekö parempaa rakennusta kymmenelle käskylle kuin joku julkinen rakennus?
L.W.: En. Uskon, että jos meillä ei olisi niitä, niin me voisimme menettää tunteen ohjauksestamme.
S.C.: Mitä ovat kymmenen käskyä?
L.W.: Mitä ne kaikki ovat? [Colbert nyökkää]
L.W.: Haluat, että luettelen ne kaikki?
S.C.: Kyllä, kiitos.
L.W.: Mmmm. [Colbert nostaa ylös kaksi nyrkkiä, odottaen Westmorelandin luettelevan ne]
L.W.: Älä murhaa. Älä valehtele. Älä varasta. Öööö... En voi sanoa niitä kaikkia.
[Colbertilla on kolme sormea pystyssä]
S.C.: Kongerssiedustaja, kiitokset että otitte aikaa pois lepopäivän pyhittämistä ja puhuitte kanssani.

Vuosi myöhemmin Colbert kysyy VanityFairin journalistilta, olisiko Westmorelandin pitänyt muistaa kaikki kymmenen käskyä. Vastaus ei ole niin yksinkertainen kuin voisi luulla. Ennen kuin Westmoreland oli tullut Colbert Reportiin hän ei ollut koskaan kohdannut toimittajaa, jolla olisi ollut rohkeutta - tai kuten Colbert sanoo ”munaa” - esittää sellainen itsestäänselvä kysymys. Kuitenkin, Westmorelandin ei olisi pitänyt yllättyä. Colbert oli jo osoittanut, ettei hän pelkää tehdä pilaa poliitikkojen kustannuksella, vaikka nämä istuisivat hänen vieressä. Vuonna 2006 hän piti puheen Washingtonin kirjeenvaihtajien illallisella, jossa presidentti Bush istui aivan Colbertin vieressä, kun hän viittasi presidenttiin näin:

”Seison tämän miehen rinnalla. Seison tämän miehen rinnalla siksi, että hän seisoo edustamiensa asioiden edessä. Eikä pelkästään edustamiensa asioiden edessä, vaan myös yleensäkin asioiden päällä. Asioiden kuten lentotukialukset, rauniot, ja äskettäin tulvineet kaupunkikorttelit. Ja se lähettää vahvan viestin: vaikka Amerikalle tapahtuu mitä tahansa, niin se ponnahtaa takaisin – maailman voimakkaimmin lavastettujen valokuvasessioiden kera.”

Vaikka presidentti ja Washingtonin lehdistö eivät olleet mukana nauramassa, niin puhe teki Colbertista vasemmiston kansallissankarin.

Huolimatta Westmorelandin katastrofimaisesta kokemuksesta, monet kongressiedustajat ovat innokkaita pääsemään mukaan ohjelmaan. Robert Wexler ilmaantui toisenkin kerran, mutta ei suostunut puhumaan enempää laittomista harrastuksista. Vaikka Virginian demokraatti Jim Morania kutsuttiin ”köyhän miehen Ted Kennedyksi” ja ”edustajahuoneen Mike Tysoniksi”, niin hän kuvailee Report-vierailua positiiviseksi kokemukseksi. Hän vertasi sitä myös yksimieliseen raiskaukseen. Kongressinedustajat ymmärtävät, että Report tavoittaa sellaisia äänestäjiä joihin heidän oma vaalikampanja ei ulotu.

Ja paljastuukin, että kohdeyleisö on huomattavan hyvin informoitu. Uutisyleisöjä tutkinut Pew Center ilmoitti raportissaan, että Daily Shown ja Colbert Reportin katsojat olivat samalla tasolla suurimpien sanomalehtien verkkolehtiä säännöllisesti lukevan yleisön kanssa. Tämä taso oli kaikkein parhaiten perillä ajankohtaisista asioista, korkeammalla kuin päivälehtien tilaajat, iltauutisten katsojat ja National Public Radion kuuntelijat. Totuusmaisuus taitaa toimia?

Canal+ näytti Daily Showta, mutta ei enää. Colbert Report ei taida koskaan ilmestyä Suomalaisilla kanavilla, ilman huippuaktiivista ruinaamista, sillä se käsittelee enimmäkseen Yhdysvaltojen sisäistä politiikkaa. Onneksi internet, tuo sarja putkia, on mahdollistanut ohjelman katselun Comedy Centralin omilta sivuilta.


Lähde: VanityFair, Lokakuu 2007, Nro 566: