Evolution vs Creationism: an introduction

Kirjoittanut Eugenie C. Scott.

Kirjakokoelmani on jälleen kasvanut yhdellä kirjalla. Toisin kuin Kenneth Millerin kerrontatyyliltään melkein fiktiotyylinen, mutta asiallinen, Finding Darwin'g God, Eugenie Scottin Evolution vs Creationism (tästä lähtien EvC) on akateemista luettavaa. Kirja keskittyy evoluution ja kreationismin välisen kinastelun historiaan, merkittäviin kamppailuihin ja siihen miten kreationismi on mukautunut sitä kohdanneisiin tappioihin. EvC on myös ajankohtainen, sillä se on vain kolme vuotta vanha. EvC on tarkoitettu ensisijaisesti opiskelijoille ja opettajille, mutta tietenkin evoluutioväittelyihin aikaansa tuhlaavat ihmiset saavat tästä irti runsaasti informaatiota. Minulla selvisi paljon Yhdysvalloissa käytyjen ”apinaoikeudenkäyntien” taustoista ja seuraamuksista. EvC:ssä on suoria lainauksia tuomareiden päätöksistä, mutta ei tietenkään mitään Doverin oikeudenkäynnistä, sillä sitä ei oltu vielä käyty.
Scott ottaa käsittelyyn monipuolisia aiheita: historia, lakiasiat, opetukselliset asiat, politiikka, sekä kiistan uskonnollinen ja tieteellinen näkökulma. Kaikki tämä samassa kirjassa!
Ensimmäisessä osiossa esitellään evoluutioteorian alkeet, sekä tieteellisen maailman käsitykset siitä miten tiedettä tehdään. Samoin esitellään kreationismin eri sävyt. Kun viivalle asetetaan eri raamatuntulkinnat, niin saadaan tällainen linjaus:

Litteä Maa
Maakeskeisyys
NuorenMaailmanKreationismi
Aukko-kreationismi
Päivä-Aikakausi-kreationismi
Progressiivinen kreationismi
Evolutiivinen kreationismi
Teistinen kreationismi
Agnostinen evolutionismi
Materialistinen evolutionismi

Vanhan maailman kreationismi sisältää useamman version tuolta listalta, Nuoren maailman kreationismin alapuolelta.

Älykäs suunnittelu taas voi kattaa kaikki tulkinnat.

Aukko-kreationismi on perua 1800-luvun raamatuntulkinnoista. Se sallii pitkän ajanjakson ennen Aatamia, oman luomisjakson, jolloin Jumala loi ja tuhosi ennen kuin alkoi taas harrastamaan Aatamin ja Eevan parissa.

Päivä-aikakausi-kreationismi (Day-Age-Creationism) on yritys sovittaa tieteellisiä faktoja Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan. Tämä on ollut suositumpi tulkinta kuin Aukko-kreationismi. Jokainen Genesiksessä mainittu luomispäivä ei ollut kirjaimellisesti 24 tuntia kestävä päivä, vaan pitkä ajanjakso; jopa tuhansia ellei miljoonia vuosia. Tämä sallii vanhan maapallon sovittamisen yhteen uskonnon kanssa. Monet tulkitsijat saavat myös lohtua siitä, että luomispäivien tapahtumat melkein sopivat oikeaan fossiilistoon. Kasvit ilmestyvät ennen eläimiä, ja ihmiset ilmestyvät viimeisenä. Poikkeamista, kuten lintujen ilmaantuminen ennen maaeläimiä, ei vaivata päätä.

Progressiivinen kreationismi. Enemmistö moderneista Vanhan maailman kreationisteistä on jonkin sortin progresssiivia kreationistejä (PK). PK hyväksyy vielä enemmän tieteellisiä faktoja raamatuntulkintaan. Progressiivinen kreationisti ei kiistä Big Bang-teoriaa, maapallon ikää tai sen geologisen historian laajuutta. Jotkut jopa siteeraavat Big Bangiä osoituksena Genesiksen tarkkuudesta. Vaikka monet fysiikan realiteetit hyväksytään PK:ssä, niin biologiasta jätetään ulkopuolella paljon, mutta ei niin paljon kuin NuorenMaailmanKreationistit. PK hyväksyy fossiilien jakaantumisen kerrostumiin. Sitä ei yritetä selittää millään tulvamekanismilla, vaan fossiilit ovat osoitus oikeasta historiasta. Jumala loi erilaisia eläimiä eri aikakausina. Ensin yksisoluisia, sitten monimutkaisempia olentoja. PK:lle ei ole ongelma, että siemenkasvit ilmestyvät saniaiskasvien jälkeen: Jumala loi ”edistyneemmät” kasvit jälkeenpäin. He eivät kuitenkaan hyväksy, että ”perusryhmät” kehittyivät toisista ”perusryhmistä.” He eivät myöskään ole sen tarkempia siitä mitä ”perusryhmä” tarkoittaa.

Evolutiivinen kreationismi. Nimestään huolimatta tämä on eräs evoluution muoto. Luoja on käyttänyt evoluutiota tuottaakseen universumin juuri niin kuin Hän haluaa. Tätä on vaikea erottaa Teistisestä evoluutiosta, sillä ero ei tule teologiasta, vaan siitä, kuinka aktiivisena Jumala nähdään. Konservatiiviset eli evankeliset kristityt näkevät Jumalan vaikuttavan useammin kuin Teistisen evoluution kannattajat ajattelevat.

Teistinen evolutionismi onkin miedompi tulkinta. Jumala loi nykyisen maailmankaikkeuden tehdessään luonnonlait ja vaikuttaa niiden kautta. TE hyväksyy kaikki modernin tieteen paljastukset, mutta sallii Jumalan työntävän toispuoleisen sormensa muiden asioihin, jos Hän niin haluaa. TE:stä on eri variaatioita, mutta sitä kannattaa enemmistö protestanttien ja katolisen kirkon jäsenistä.

Kirjan toisessa osiossa käsitellään kreationismin historiaa.

Scott kertaa miten uskonto on käsitellyt ympäröivää maailmaa, ja miten Charles Darwinin ideat muovasivat uskontojen tulkintoja. Perussettiä, jonka pitäisi olla tuttua kaikille.
Olennaisinta on oppia miksi nykyinen fundamentalistinen kristinusko on ajamassa muutoksia koulujen opetussuunnitelmiin. Nykyiset evoluution vastaiset kampanjat eivät ole uusi asia, mutta eivät vuosisatoja vanhojakaan. Alkusyy löytyy siitä miten Yhdysvaltojen koulut opettivat evoluutiota 1900-luvun alussa.
Kolme trendia yhdistyi tuottamaan ensimmäisen suuren antievoluution aallon: toisen asteen koulutuksen lisääntyminen, protestanttifundamentalismin ilmaantuminen, evoluution assosioituminen sosiaali-darwinismin sosiaalisiin ja poliittisiin seuraamuksiin, jotka olivat epäsuosittuja ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Oppikirjoissa kyllä mainittiin evoluutio vuosisadan vaihteessa, mutta harvat oppilaat ”altistuivat” sille. High school-tason opetus keskittyi suurempiin kaupunkeihin ja eliitille. Oppilaiden määrät kuitenkin tuplaantuivat jokaisella vuosikymmenellä. 1920-luvulla n. 2 miljoonaa kävi high schoolia. Käytännössä yhä useampi oppi jotain evoluutiosta. Oppilaiden vanhemmat eivät olleet mielissään tästä uskonnollisten ja poliittisten syiden takia.
Poliitikko Williams Jennings Bryanin ympärille keskittyi fundamentalismin ensimmäinen iskuryhmä. Opetuksen sisältöä alettiin kontrolloimaan erityislakien avulla.

”It shall be unlawful for any teacher to teach any theory that denies the Story of Divine Creation of man as taught in the Bible, and to teach instead that man has descended from a lower order of animal”

Näin sanoi Tennessee osavaltion Butler-laki. Tiedemiehet ja liberaalit uskovaiset vastustivat sitä, mutta senaattorit äänestivät lain voimaan. Seuraamuksena oli kuuluisa Scopes-oikeudenkäynti, eli ensimmäinen apinaoikeudenkäynti. Vuonna 1925 John T. Scopes suostui olemaan ennakkotapaus, ja ilmoitti opettaneensa evoluutio oppilaille. Häntä vastaan nostettiin syyte Butler-lain rikkomisesta. Oikeudenkäynti päätettiin pitää Daytonissa. Vastakkain oli Clarence Darrow, ateisti ja syyttäjän puolella itse Williams Jennings Bryan. Kiistasta yritettiin tehdä selvitys siitä, onko evoluutio totta vai ei. Puolustuksella oli valmiina jonossa tiedemiehiä ja teologeja kertomaan miten asiat ovat. Syyttäjä ymmärsi ettei siitä hyvä seuraa, ja he päättivät keskittyä siihen rikkoiko Scopes lakia vai ei. Tämä olikin hyvä taktiikka, sillä puolustus ei voinut tuoda asiantuntijoitaan todistaja-aitioon.

Inherit the Wind-elokuva on ehkä se kuuluisin kertaus tapahtumista, mutta tarkkuudeltaan sitä ei voi kehua. Elokuva perustuu samaan broadway-näytelmään, joten hahmot ovat tarkoituksella ääripäitä. Bryan kuvataan uskonnollisen vaahtoamisen esikuvana, ja Scopes joutuu linnaan, vaikka ei koskaan sinne joutunut. Hän sai sakot.

Oikeudenkäynti päättyi puolustuksen tappioon. Vaikka mediasota päättyi evoluution kannalle, niin voitto kuului uskonnolliselle rintamalle. Evoluution opettaminen säilyi rangaistavana tekona. Evoluutio katosi etelän oppikirjoista, ja samalla koko maan kattavista oppikirjoista (muuten kirjoja ei saatu myytyä). Ja kun oppikirjat eivät maininneet sitä, se katosi opetussuunnitelmista. Tämän takia fundamentalistien kampanjointi katosi otsikoista. Sitä ei enää tarvittu. Vuonna 1930 noin 70% amerikan koululuokista jätti mainitsematta evoluution, ja määrä lisääntyi vuosi vuodelta. Vasta evoluutio-opetuksen palatessa palasi takaisin myös uusi antievoluution aalto.
Sputkin muutti kaiken. Amerikkalaiset heräsivät tajuamaan, ettei heilä ollutkaan teknistä etulyöntiasemaa. Koulutuksen taso tuli tärkeämmäksi. Hallitus määräsi, että koulujen oppikirjat vedettäisiin uusiksi. Parannuksia tekevät tasot olivat järkyttyneitä huomatessaan kuinka surkeita koulujen oppikirjat olivat. Mukaan otettiin uusin pedagogiikka ja college-tason tekstiä. Biologiassa päivitysten mukana palasi evoluutio kuten sitä kuvailtiin tiedemaailmassa: olennaisena osana biologiaa. Kun uudet oppikirjat julkaistiin 1963, oli kyseessä vallankumous. Uutukaiset olivat niin paljon parempia kuin edelliset oppikirjat, joten harva koulu jätti tilaamatta niitä. Kun uudet kirjat myivät hyvin, niin kilpailevat kaupalliset oppikirjayhtiöt alkoivat päivittämään omia kirjoja samalla tavalla. Tämä siitäkin huolimatta, että samalla kouluihin palasi seksivalistus ja evoluutio. 60-luku tarkoitti samalla kreationismin ilmestymistä.

Kreationistit vaativat, että jos lapsille opetetaan evoluutiota, niin tasapainon vuoksi heille pitäisi opettaa samalla kreationismia. Kun kreationismi todettiin perustuslain vastaiseksi (eli uskonnolliseksi, joten sitä ei voi opettaa valtion kouluissa), alettiin vaatia kreationismitieteen opettamista tasapainottamaan tilannetta. Kun kreationismitiede todettiin perustuslain vastaiseksi, mutta tuomari totesi, että tieteellisten vaihtoehtojen opettaminen voisi mennä läpi, alettiin ehdottamaan ”äkkinäisen ilmestymisen” teoriaa. Tämä äkkinäisen ilmestymisen teoria oli lakimies Wendell Birdin (Institute for Creation Researchin neuvonantaja) kehittämä keino kiertää kreationismia haittaavat lakiesteet. Siinä sovellettiin ensimmäistä kertaa uskonnollisten termien korvaamista tyhjyydellä. Bird julkaisi teoksen The Origin of Species Revisited, jossa hän kuvaili teoriaansa näin: äkillisen ilmestymisen teoria sisältää tieteellistä evidenssiä siitä, että kasvien ja eläinten luonnolliset ryhmät ilmestyivät äkisti ja ja ilman jatkuvuutta monimutkaisessa muodossa, ja samoin, että ensimmäinen elämä ja universumi ilmestyi äkisti ja ilman jatkuvuutta monimutkaisessa muodossa.
Birdin nerokas teoria jäi kuitenkin unholaan, sillä toinen ”tieteellinen vaihtoehto” kyti kreationistien syvissä riveissä.

Scott kuvailee älykkään suunnittelun historian ja liikkeen merkittävimmät vaikuttajat. Samalla hän esittelee liikeen merkittävimmät (ja ainoat) argumentit: palauttamaton monimutkaisuus ja selityssuodatin. Niiden toimimattomuus osoitetaan ymmärrettävällä tavalla.
Kirjan viimeinen osuus käsittelee monipuolisesti kaikkea antievoluution esittämää. Kosmologiaan, geologiaan ja opettamiseen keskittyvät argumentit ovat pitkien lainauksien muodossa. Kreationistien tekstit sai julkaista kokonaisuudessaan, mutta Discovery Instituten teksteihin ei saatu julkaisulupaa. Phillip Johnson oli ainoa poikkeus, sillä hän ei vastustanut suoria lainauksia.

Evolution vs. Creationism on pakollista luettavaa niin moraalittomalla evolutionistille kuin jalolle kreationistille. Kun lukeminen on saatettu loppuun, on lukija perillä kiistan taustoista paremmin kuin minkään dokumentin katsomisella voisi koskaan olla.