Yhteys tökkii, ei pätki

Kirjoitin aikaisemmin kirkon Yhteys pätkii-strategiasta. Tänään Akaan seutu-lehdessä on kirjoitus tällaiselta kirkon haluamalta nuorelta aikuiselta. Kirjoitan tekstin kokonaisuudessaan.

"Yhteys pätkii. - Toden totta!"

Pastori Hanna-Leena Kevätsalo nosti Akaan seurakuntaviestissä esille ajankohtaisen kysymyksen siitä, mitä "nuoret aikuiset" haluavat evankelisluterilaiselta kirkolta. Kun 26-vuotiaana kuulun tuohon mainittuun joukkoon, ajattelin kirjoittaa ajatuksiani asiasta, kun niitä kerran pyydettiin tuomaan julki.

On selvää, että minulle ja ikätovereilleni on vaikeata keksiä sellaista toimintaa, joka innostaisi meitä lähtemään kirkon tilaisuuksiin. Itse käyn jumanlanpalveluksessa muutaman kerran vuodessa, ja se riittää minulle. Syynä ei ole se, että tilaisuuksien pitäisi olla nykyistä "selkokielisempiä". Ikäiseni osaavat kyllä suomea siinä, missä toisetkin kirkossa kävijät. Tekemistä riittää kuitenkin muutenkin, ja kuoleme tuntuu sikseen kaukaiselta asialta, ettei uskonnollisten kysymysten laajamittainen pohtiminen ole yksinkertaisesti mielenkiintoista.
On kuitenkin olemassa asioita, joita minä seurakunnan jäsenenä ja "nuorena aikuisena" kaipaan kirkolta. Haluaisin kirkon olevan toimintatavoiltaan demokraattinen ja oikeudenmukainen. En voi ymmärtää, että esimerkiksi Kylmäkosken seurakunnan taannoisessa pappijupakassa jouduttiin noin vuoden päivät odottamaan ratkaisua mielestäni rutiininomaisessa asiassa. En voi myöskään ymmärtää, että Kylmäkosken ja Viialan seurakunnat lakkautettiin seurakuntalaisten selvästä vastustuksesta huolimatta kirkkohallituksen päätöksellä.

Mielestäni on naurettavaa, että samoihin aikoihin mainittujen tapahtumien kanssa meitä "nuoria aikuisia" yritettiin houkutella asettumaan kirkkovaltuuston vaaliin ehdokkaiksi päästäksemme muka päättämään meitä koskevista asioista. Pirunkurisesti ajatellen voisi luuulla, että kirkko pitää minua ja kaltaisiani tyhminä. Ryhmämme aliarvioinnista on kysymys ainakin silloin, jos luullaan papin kanssa tehtyjen sauvakävelyretkien voivan pitää meidät tyytyväisinä seurakunnan jäsenina.

Uskon, että niin me "nuoret aikuiset" kuin muutkin seurakuntalaiset kaipaamme kirkolta ennen kaikka pysyvyyttä ja luotettavuutta. Pysyvyydellä en tarkoita jämähtämistä menneitten aikojen toimintamuotoihin, vaan kristillisten arvojen säilyttämistä jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Niin kauan kuin kirkon hallintatapa on lähempänä pohjoiskorealaista kuin pohjoismaista demokratiaa, on minun ja ikäisteni vaikea tuntea kirkkoa itsellemmme kovin läheiseksi instituutioksi."

Sakari Seppälä
Kylmäkoski