Fog of War

Fog of War: Eleven Lessons from the Life of Robert S. McNamara, ohjannut Errol Morris.

Yhdysvaltojen entisen puolustusministerin haastatteluista koottu dokumenttielokuva. Ei kuulosta lupaavalta, mutta uhkarohkea katsoja palkitaan. Robert Strange [sic] McNamaraa on kutsuttu/haukuttu moneksi, mutta tyhmäksi häntä ei voi kutsua. Hänellä on kokemusta tilanteista joihin vain kourallinen ihmisiä on joutunut ihmiskunnan historian aikana. Kuuban ohjuskriisi ja Vietnamin politiikasta selvää ottaminen eivät olleet helppoja pähkinöitä.

Toisen maailmansodan aikana nuori McNamara värvättiin ilmavoimien tiedustelupalveluun. Hänen ja muiden fiksujen Ivy League-nuorten tehtävänä oli selvittää sotatoimien logistiikkaa. Dataa keräämällä selvisi paljon siitä miten sotaa soditaan. Pommikoneiden lentäjät jättivät tehtäviä kesken ja ilmoittivat syiksi yhdentekeviä asioita. Jopa 20 % koneista kääntyi takaisin liian aikaisin. Heitä pelotti. Pommilentuetta johtanut Curtis "Bombs Away with Curt LeMay" LeMay näytti mitä johtajuus tarkoittaa. Hän otti paikan johtokoneessa ja ilmoitti, että tehtävän keskeyttäneet olivat pahemmassa kuin pulassa jos heillä ei ollut oikeaa syytä. Kukaan ei enää karannut muodostelmasta.

Japania vastaan sodittaessa pommitusten tuhot laskettiin tarkasti. McNamara ymmärsi pian mikä oli pielessä. Tavalliset pommit eivät tehneet tarpeeksi vahinkoa. Japanilaiset kaupungit koostuivat enimmäkseen puisista taloista. Tuhoa saataisiin aikaan enemmän jos pommikoneet ladataan palopommeilla. LeMay hyväksyi ajatuksen ja samalla pommitustarkkuuden parantamisen laskemalla pommituskorkeutta. Tuloksena oli mm. Tokion palaminen poroksi, kuten kävi yli 60 muulle kaupungille. N. 100 000 siviiliä kuoli yhdessä yössä Tokion pommituksen aikana, ennen atomipommeja. Jos Yhdysvallat eivät olisi voittaneet Japania, niin McNamara ja LeMay olisi teloitettu sotarikollisina. McNamara sanoo tämän itse.

Kylmiä väreitä tulee siinä vaiheessa kun kuulemme miten lähellä ydinsota oli oikeasti Kuuban ohjuskriisin aikana. Castro sanoi jälkeenpäin McNamaralle, että olisi ollut valmis Kuuban tuhoutumiseen. Molemmat osapuolet halusivat välttää sodan, mutta olosuhteet vetivät toiseen suuntaan. Sopu Venäjän kanssa saatiin, kun joku alkoi miettiä minkälainen ajatusmaailma presidentti Nikita Hrutsevilla oikein oli. Hrutsev tarvitsi jotain jolla todistaa ettei Venäjä ole nöyrtynyt jenkkien edessä.

Samanlainen vastustajan ymmärtämine olisi auttanut Vietnamissa, sillä vasta 90-luvulla McNamara jutteli vietnamilaisten johtajan kanssa. Vietkong ei taistellut puolustaakseen kommunismia. He taistelivat maansa itsenäisyyden puolesta.

Ohjaajana Morris antaa McNamaran olla keskellä ja äänessä melkein koko elokuvan ajan. Näin miehen kasvoilla näkyvät tunteet tekevät suurimman vaikutuksen. Hän katsoo suoraa katsojan silmiin.
Alunperin Morrisin piti tehdä elokuvaa Vietnamin sodasta, mutta yhteensä 20 tuntiseksi venyneet haastattelutuokiot McNamaran kanssa antoivat ohjaajalle toisen idean.
Lukemattomat kokemukset ovat jättäneet jälkensä McNamaraan. Hän tiesi, että virheitä tehtiin. Hän halusi oppia niistä ja tehdä asioita oikein. Miehen tehtävänä oli palvella presidenttiä. Vanhoilla nauhoilla John F. Kennedy ja Lyndon B. Johnson ovat äänessä, kun miehet pohtivat mitä helvettiä heidän pitäisi tehdä Vietnamissa. McNamara yritti ajaa varovaista kurssia ja välttää sotatoimien laajentamista. Nyt hän ymmärtää, että sota korruptoi kaikki.
McNamara oli niitä ihmisiä, jotka ehdottivat ydinasevarustelun hillitsemistä. Kun hän sanoi, että ydinaseiden testaamisesta pitäisi tehdä yhteinen sopimus Venäjän kanssa, niin kenraalit selittivä, että ryssät huijaisivat. Miten? Tekemällä ydinkokeita Kuun pimeällä puolella.

Katselukokemuksen kruunaa Philip Glassin ja John Kusiakin säveltämä minimalistinen musiikki. Fog of War voitti parhaan dokumenttielokuvan Oscarin. Jos haluat saada harvinaisen opettavan näkemyksen lähihistoriaan, niin katso tämä dokumentti.