Kävin kirkossa

Kävin kirkossa, enkä syttynyt palamaan. Kaikki on mahdollista. Kulutin kesälomaani ajamalla Hämeen Pyhän Ristin kirkolle. Kyseessä on Hämeen vanhin kirkko. Kirkko ei ole ulkopuolelta kovin vaikuttava, mutta kaikki muuttuu kunhan uskaltaa astua läpi portista ja ihan sisään asti.



Seinät eivät ole pelkkää tylsää valkoista. Pyhän Ristin kirkko on ainoa suomalainen kirkko, jossa uskonpuhdistusta edeltävät seinämaalaukset ovat säilyneet. Ja hyvä niin, sillä maalaukset kertovat jotain kirkon elämästä katolisessa uskossa.



Maalaajien identiteetti on hämärän peitossa, mutta se mitä seinillä näkyy ja missä järjestyksessä, antaa vihjeen. Maalaajat olisivat voineet olla nunnia. Alttarin läheisyydessä - eli kunniapaikalla - on paljon naispuolisia pyhimyksiä. Miespyhimykset on saaneet paikkansa kirkon perältä.



Pylväitä koristavat puiset patsaat. Tässä esim. Pyhä Olavi, joka talloo lohikäärmettä jolla on samat kasvot kuin Olavilla. Hämeen linnassa on nähtävillä puupatsassa, jossa Olavi istuu tuolilla. Hänen jalkojen alla on kyyryssä kasvoton pieni mies. Luulin ensin, että Olavi alistaa jotain lasta, mutta merkitys on toinen. Linnassa oleva patsas on menettänyt pään, sillä alistettu hahmo viittaa joko Olavin veljeen, joka yritti anastaa vallan. Toinen selitys alistetulle hahmolle on vertauskuva Olavin väkivaltaisesta luonteesta. Olavi yritti käyttäytyä paremmin.



Jeesus matkalla ristille, seuranaan roomalainen sotilas ja varmaankin joku fani.