Draganin piiloleikki

Radovan Karadzicin pakoilu ja naamioituminen henkiparantajaksi on ollut pinnalla skeptikoiden parissa. Dragan-nimellä eläminen piilossa oli tietenkin kiinnostava asia, mutta en heti nähnyt asiassa oikein mitään kommentoimisen arvoista. Orac onnistui sanomaan sen olennaisen hyvin täsmällisesti:

As fun as it may be to engage in some fun at the expense of purveyors of alternative medicine (a.k.a. quackery, for the most part) using Karadzic as an example, it's completely irrelevant to the question of whether any "alternative" remedy or treatment has any scientific basis to support the contention that it works. Mentioning Karadzic as being an alt-med practitioner, while good for some schadenfreude, is really not much more than a weaker form of argumentum ad Nazium (weaker, because Karadzic, although a genocidal leader, was not Hitler and did not manage to kill nearly as many people).

Monet ovat kuitenkin käyttämässä tilaisuutta hyväksi. Rose Shapiro on kirjoittanut Guardian Online-artikkelin, jossa mietitään kuinka huono viikko on ollut puoskareille (en enää käytä vaihtoehtohoitoja-sanaa). Yksi asia paistaa kuitenkin Shapiron tekstistä. Puoskareista ei pidetä rekisteriä, tutkinnot eivät ole pakollisia. Kuka tahansa voi alkaa myymään kykyjään ja aloittaa kansanparantajan maineen, mitä hämmästyttävimmällä keinoilla. Varsinkin jossain sodanruntelemassa Itä-eurooppalaisessa maassa voi byrokratian välttäminen olle helpompaa kuin Suomessa.

Joten ei ihme, että sotarikollinen haki turvaa puoskaroinnin maailmasta. Rahaa saa elämiseen, kunhan kuulostaa vakuuttavalta.