Vielä kerran surkastumista

Minä en ollut tippaakaan yllättynyt, kun luin miten Bwana joella blogataan surkastumista. Oli täysin ennakoitavissa, ettei surkastumia osata tarkastella evoluutioteorian näkökulmasta.

Miten evolutionisti suhtautuu elimeen, jonka funktiota hän ei ymmärrä? Hän pitää sitä surkastumana. Ja jos hän sattuu olemaan kirurgi, hän on valmis leikkaamaan sen pois.

Tietenkin on vaarallista ajatella, että toimimaton elin on poistettavissa ilman haittavaikutuksia. Puurot ja vellit menevät helposti sekaisin, sillä myös National Geographic puhuu surkastumista oudolla tavalla. Jokin elin tai toimintoa on aito surkastuma vain jos emme tiedä sen funktiota. Sinällään outoa evoluutioteorian kannalta, sillä miten jonkin toimimattomuus kertoo meille mitään yhteisestä polveutumisesta? Surkastuman määritelmä on hyödytön (no pun intended) jos sitä ei aseteta evoluutioteorian kontekstiin. Jos määritelmä olisi pelkästään toimimattomuutta käsittelevä, niin surkastuma olisi käsitteenä yhdentekevä yhteisen polveutumisen kannalta.

Lyhyesti: Surkastumilla voi olla toimintoja, mutta ne ovat menettäneet alkuperäisen toiminnan. Esim. valaiden lantioluut (plus satunnaiset reisiluut) toimivat lihasten kiinnityspisteinä, mutta ne ovat jäänne takajaloista.

Lisäksi: Surkastumia, komisario Palmu!