Surkastumia, komisario Palmu!

Lukaisin pitkästä aikaa Evoluutio - Kriittinen analyysi-kirjaa. Siinä käsitellään evoluutioteoriaa kriittisessä valossa, ja tekijöinä on eurooppalaiset IDeistit. Olen aikaisemmin blogannut perusryhmäbiologiasta. On korkea aika katsoa mitä E-KA:ssa sanotaan surkastumista.

"Surkastuneiksi sanotaan elimiä, joilla ei ole mitään funktioita tai joilla on rakeenteeseen nähden liian vähäinen funktio."

s. 169

Kirjassa keskitytään funktioiden olemattomuuteen. Jos surkastumalle voidaan todeta jokin funktio, niin se ei enää olekaan surkastuma, joka taas tarkoittaa, ettei se ole evidenssiä evoluutiolle.

E-KA nostaa esiin kuuluisia surkastumia, ja selittää niiden funktion. Esim. ihmisen umpilisäke osallistuukin taudinaiheuttajien torjuntaan. Valaan lantion sisällä olevilla luilla on funtio; ne estävät suolen sisällön pursuamisen suurissa paineissa, ja luut toimivat lihasten kiinnitysalustana.

"Ei voida puhua kyseisten luiden toimintakyvyttömyydestä, koska valaat eivät ilman niitä voisi sukeltaa eivät edes lisääntyä."

Juuri ennen tätä kohtaa kirja kuitenkin harhautuu melkein evoluutioteorian mukaiseen käsitykseen surkastumista. E-KA:n mukaan surkastumat voidaan tulkita taantuvana mikroevoluutiona, eli perusryhmän sisäisenä rappeutumisena. Ihmisten viisaudenhampaat ovat tällainen asia. Sen jälkeen tulee mielenkiintoinen otsikko.

"Surkastuneet elimet, joita ei voi tulkita mikroevoluution perusteella"

Valaan lantio- ja reisiluut eivät sellaisenaan sovi mikroevoluution sisäiseen rappeutumiseen. Ne viittaavat esi-isään joka juoksenteli maalla.

"Evoluutioteoreettisen perustelun mukaan siirtyminen veteen merkitsi samalla raajojen ja lantion luiden taantumaa. Tästä seurasi muun ruumiin perusteellinen rakennemuutos. Tällainen rakennemuutos olisi epäilemättä luokiteltava makroevolutiiviseksi, joten taantuminen ja aito uuden muodostuminen olisivat tässä tapauksessa kulkeneet käsi kädessä."

Evoluutioteoria esittää kaksi perustelua:

1) Toimimattomuuden todistus: toimintakyvyttömän elimen on täytynyt aikaisemmin olla toimintakykyinen. Tällöin liitetään toimintakyvyttömyyteen kehitystaantuma.

2) Erilaisten muotojen homologiavertailu: sellaisten, joilla on ja sellaisten, joilla ei ole tiettyä surkastumaa. Tällöin argumentoidaan, että jotakin elintä on kohdannut asteittainen toiminnan menetys. Elimellä oli aikaisemmin useampia toimintoja, joista on jäänyt jäljelle vain jäännös toimintaa.

E-KA lupaa "syventyä perustelujen lähempään arviointiin." Valitettavasti näin ei tapahdu. E-KA syventyy oman määritelmänsä arviointiin. Ensinnäkin, toimimattomuutta on vaikea todistaa. Voimme vain todeta, että toimintaa ei ole vielä keksitty, ei sitä etteikö sellaista ole olemassa. Jos valaan lantioluilla on jokin funktio, ne eivät olekaan surkastumia. Eli valas ei ole kehittynyt maalla elävästä eläimestä.

Aivan lopussa pohditaan vielä jäännöstoimintoja.

”Tässä yhteydessä esitetään myös väite, että surkastuneet elimet olisivat tunnistettavissa siten, että niillä olisi vielä aikaisempiin täysin muodostuneisiin elimiin nähden jonkinlainen jäännöstoiminta.”

Tietenkin evoluutioteoreettinen olettamus valaan luista ei voi toimia minkäänlaisena todisteena valaan kehittymiselle maalla eläneestä oliosta, sillä se "ei perustu millekään havaitulle tosiasialle, vaan evoluutionäkemyksen ennakko-oletukselle." Pelkistä lantioluista kun ei voi päätellä niiden joskus kuuluneen maalla eläneelle lajille. Vastapainona tällaiselle evoluutionäkemykselle on luomisopin tulkinta:

"Yhtä hyvin voidaan olettaa, että abdominaaliluut luotiin alunperin siinä täysin kehittyneessä muodossaan, jossa ne tänäänkin esiintyvät. Tämä muoto sopii valaalle ominaiseen elintapaan ja sen voi ymmärtää nykyisen elintavan perusteella."

E-KA nostaa vain yhdessä kohtaa esiin sen asian jota he eivät suostu käsittelemään. Kuvateksti 9.19 kertoo: "Ylhäällä: kaskelotin, seitivalaan ja sillivalaan surkastunut lantio. Sillivalaalla on lisäksi reisisurkastuma."

Kuvassa näkyvä reisiluu on vain yksinkertainen luutappi. Olemme kuitenkin löytäneet hieman vaikuttavampia reisiluita valaista. Kyseessä on jäänne takajaloista. Ymmärrettävästi tämä on pienoinen ongelma, jos valaat eivät ole kehittyneet maalla eläneistä olennoista. Luut eivät ole ylimääräisen räpylän luita, vaan takajalan luita.

Lisäksi, koko surkastuma on määritelty oudolla tavalla E-KA:ssa. Pelkkä "olematon funktio" kun ei ole evoluutioteorian kannalta kovin hyödyllinen määritelmä. Ei siis ole ihme, että teorian kannalta olennaisessa määritelmässä on jotain muutakin.

Surkastumalla ei tarkoiteta jotain millä ei ole mitään toimintoa, sillä määritelmään kuuluu jotain olennaisempaa. Surkastumat ovat enimmäkseen tai kokonaan hyödyttömiä elimiä niiden alkuperäisen toiminnan suhteen- joten niillä voi olla uusia toimintoja.

Kun E-KA paljastaa, että valaan abdominaaliluilla on jokin toiminto ja julistaa ettei niitä voi käyttää makroevoluution todisteina, niin voimme haistaa palaneen olkimiehen käryä.