Luut, kivet ja tähdet

Luut, kivet ja tähdet - iänmäärityksen tiede, Chris Turney, suom. Arja Hokkanen

Chris Turney on mies joka tekee ihan oikeaa tiedettä radiohiiliajoituksen kanssa. Hän osallistui Floresin ihmisen ajoitukseen. Kirja on sullottu täyteen helposti ymmärrettävää tiedettä. Turney sanookin tieteen ymmärrettäväksi tekemisen olevan tärkeää. Jopa kaikkien tieteen saavutusten jälkeen löytyy ihmisiä jotka ovat sanomassa ettei tiede toimi. Tiede on liian vaikeaa ymmärtää. Kreationismi pääsee kukoistamaan tällaisessa ajatusmaailmassa. Turney huomasi kreationistien innon poimia vain tietyt palat tieteellisistä julkaisuista, tyrkyttää luomisoppia takaisin luonnontieteisiin kouluissa ja muut tieteen vastaiset keinot. Hän haluaa paljastaa, ettei tiedettä tarvitse pelätä.

Turney osaa selittää melkein kaikki tiedemiesten käyttämät iänmäärityskeinot ymmärrettävässä muodossa. Metodien soveltamista havainnollistetaan mielenkiintoisilla esimerkeillä. Mm. Kuningas Arthurin legendalla ja egyptiläisillä kuninkailla esitetään miten historiallisen tekstit sopivat ajanjaksojen määrittelemiseen. Turney kirjoittaa siitä miten muuttuva Minolainen kulttuuri kulttuuri mahdollistaa ajanjaksojen määrittelyn.
Puulustojen laskeminen, isotooppeihin perustuva iänmääritys, sukupuutot, geologian historia ja moni muu asia tulevat selkeiksi käsitteiksi kun on saanut luettua kirjan.

Nostan esiin vain yhden esimerkin, joka on hyödyllinen kreationistin kanssa vitsai- tarkoitan, keskustellessa.

Astrokronologian astronominen teoria käsittelee Maan kiertoradan muutoksia. Laskelmien mukaan kolme tekijää vaikuttaa mm. napa-alueille tulevaan auringonvaloon. Prekessio, eli Maan "vaappuminen" pyöriessään muuttuu 26 000 vuoden jaksossa. Eksentrisyys, eli Maan radan soikeus muuttuu 100 000 vuoden jaksossa. Maan akselin kaltevuus muuttuu 41 000 vuoden jaksossa. Kaikki tämä on laskettavissa tähtien avulla. Laskelmiin ei tarvita heikkoja oletuksia, sillä ne voidaan tarkastaa vuodesta toiseen. Näillä kiertoradan muutoksilla on selitetty jääkausien ilmestymisiä. Kaikkein otollinen yhdistelmä jääkauden syntymiselle muodostuu noin 100 000 vuoden välein.

Mutta mitä tästä seuraa? Jos nämä tähtitieteelliset jaksot ovat toistuneet pitkälle muinaiseen historiaan, niin niiden olisi pitänyt jättää tietynlaiset jäljet. Lämpötilan muutokset vaikuttavat happi-isotooppien vaihteluun ilmakehässä, josta pitäisi seurata isotooppisuhteiden tallentuminen sedimentteihin. Jos ilmasto on muuttunut vuosituhansien aikana, niin sedimenteissä pitäisi olla kirjattuna isotooppien vaihtelua ennaltalaskettavalla tavalla.

Astronomiset jaksot vaikuttavat moniin asioihin, mutta pelkästään merenpohjasta kairatut näytteet osoittavat kuinka astronomiset jaksot ovat muuttuneet. Jos sedimentin muodostuminen on ollut nopeaa (todetaan magneettikentän muutoksista ja näytteiden huokoseläimistä otetuista radiohiiliajoituksista), niin sedimenteistä voidaan laskea 41 000, 26 000 ja 100 000 vuoden vaihtelut. Tämä tarkoittaa, että sedimentit ovat vanhempia kuin 4300 vuotta, joka on kreationistien tulvageologian kannalta olennainen vuosi. Globaali vedenpaisumus kun tapahtui heidän mukaan alle 5000 vuotta sitten. Faktat väittävät jyrkästi vastaan. Eikä vasta-argumenteilla voi tehdä paljon mitään, sillä astronomiset jaksot ovat laskettavissa napajäiden lustoista (eripuolilta planteettaa), merisedimenteistä ja huokoseläimistä. Kaikki ovat mekaniikaltaan toisistaan riippumattomia. Yhtenevien aikajaksojen selittäminen yhdellä katastrofilla vaatii yliluonnollista verbaliikka. Ja sitähän kreationismi on.