Elokuvien ärsyttävät temput
M. Night. Shamayaladamamanmolon Signs elokuva tuotti minulle kylmää hikeä ja vääntelyä. Ei pelon takia, vaan katastrofaalisen epäloogisuuden takia. Avaruusolennot saapuvat valloittamaan planeettaa. Ihmiset ovat paniikissa. Mutta voih! Muukalaisilla on heikkous: vesi. Jostain käsittämättömästä syystä avaruusoliot eivät osaa käyttää suojapukuja, vaikka varmasti tietävät planeetalla vallitsevasta ilmiöstä nimeltään sade. Onhan eräs selitys muukalaisten kameleonttimainen iho, mutta varmasti he osaisivat tuottaa ihonohuita ja läpinäkyviä suojapukuja.
Toinen raivostuttava ilmiö tapahtui Independence Day-elokuvassa. Tiedemies pääsee muukalaisten emoalukseen, käynnistää läppärinsä ja asentaa xenoteknologiaan viruksen. Avaruusolentojen ruuduille ilmestyy virusohjelman pilkkaava kuva, joten muukalaiset käyttävät samaa ohjelmointikieltä kuin ihmiset. Mikä yhteensattuma! Ehkä he käyttivät Nortonia?
Tai Tähtiportin kulttuurit. Kaikki muinaiset kulttuurit ympäri galaksia puhuvat englantia. Ehkä en nähnyt sitä jaksoa jossa tämä selitetään, tai sitten käsikirjoittajat ovat vain laiskoja ja luottavat ettei yleisössä ole liikaa minun kaltaisia niuhottajia.
Ikivanhan turvakameran tallentamasta kuvasta saadaan zoomattua ja tarkennettua ihmisen pärstäkuva, vaikka sen informaation ei olisi pitänyt edes tallentua nauhalle. Poliiseilla/FBI:llä/CIA:lla on kuitenkin ohjelma joka luo kasvot ja kirkkaan rekisterilaatan tyhjästä.
Melkein kaikissa elokuvissa päädytään jonkinsortin rakasteluun sängyssä. Seuraavana päivänä kömmitään ylös ja häpeillään alastomuutta, eli kriittiset paikat peitellään lakanoilla. Aivan kuin se toinen ei jo olisi nähnyt ja hiplannut kaikkea. Onneksi nykyajan moraalittomuus on ajanut tätä kliseetä historiaan. Eikä elokuvien patjoille koskaan ilmesty sitä märkää kohtaa. Se vasta onkin elokuvien taikaa.
Rakastelusta onkin lyhyt matka miekkatappeluihin. Aseeton sankari kohtaa useita miekalla varustettuja sotilaita. Onneksi sotilaat eivät ymmärrä miten miekkaa pitäisi käyttää, vaan rynnivät rystysetäisyydelle sankarista, joka voi sitten vetää heiltä tajun kankaalle.
Lopuksi sellainen realismin rikkoja, joka on valitettavan yleinen. Elokuvan stara on sinkku & opettaja/kituva taiteilija/poliisi, mutta hänellä on kuitenkin varaa asua miljoonakaupungissa asunnossa johon mahtuu kaksi kaksiota, ja sieltä on maisemat johonkin muualle kuin tiiliseinään. Juonen mukaan hänen ei pitäisi olla miljonääri.
17 comments:
Ja muistanet, kuinka tähtienväliseen matkailuun kykenevät avaruusmiehet eivät saaneet auki yksinkertaista puista ovea :D. Puhun nyt äärikristillisen lipunheiluttajan tähdittämästä trillerifiaskosta, Signsista.
Asiasta toiseen, itseäni huvitti suunnattomasti Serenity-elokuvan (onhan tuttu? Varsin käypä tekele Firefly-sarjan pohjalta.) reaverit. Otukset olivat villieläimen tasolle taantuneita raivotautisia ja mielipuolisia kannibaaleja, jotka kuitenkin kykenivät tähtienväliseen matkusteluun avaruusaluksillaan. Istuskelivatkohan he siellä ohjaamossa viintä siemaillen ja korkealentoisesti artikuloiden kunnes saapuivat sivistyksen pariin ja raivokohtaukset sekä ihmislihanhimo iskivät päälle :D.
Jeps, tällaiset elokuvantekijöiden aivopierut voivat joskus käydä neuroottisten niuhottajien hermoille. Onneksi hyviä poikkeuksiakin löytyy, etsippäs nipottamista esimerkiksi Vincenco Natalin elokuvasta Cube. Varsin minimalistinen tekele, kuvattiinkin vain yhdessä ainoassa kopperossa.
Kootut rutinat aiheesta:
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?f=14&t=30658
Tähtiportissa vieraas sivilisaatiot eivät aluksi puhuneet englantia, vaan Daniel oli paljon tulkkina. Mutta jo kesken ensimmäisen kauden siirryttiin universaaliin kieleen - englantiin. Lisäksi häiritsi kovasti se, että mm. keskiaikaiseen tms. kaupunkiin mennessä ihmisillä oli modernien ihmisten iho, puhtaus, terveys ja meikit. Eteenkin hampaat olivat aina loistavassa kunnossa.
Signs on kyllä älyttömän huono elokuva.
Toisin kuin iki-ihana, nyt jo telakalle laitettu Stargate SG-1 -sarja.
Muistaakseni kuitenkin sarjan ihan alkuajaksoissa poppoo törmäsi välillä ihmisiin jotka eivät puhuneet englantia. Tuolloin Daniel Jackson (Michael Shanks) joutui toimimaan tulkkina. Loppupään jaksoissa en muista tällaiseen enää törmänneeni.
Vielä oudompaa on että myös Pegasus-galaksiin sijoittuvassa sisarsarjassa (Stargate Atlantis) kaikki puhuvat englantia.
Hölmö oli myös juuri televisiosta tullut Maailmojen Sota. Jotta ölliäiset olivat tarkkailleet maapalloa jo pitkään, mutta eivät sitten ole älynneet, että täällä on bakteerejakin.
Kyllä ölliäisten maapallontutkimuksen terveysosastolla nyt varmasti joku erotettiin.
Ehkä avaruusolennot luottivat homeopaattisiin suojiin?
Itse asiassa miksi ihmeessä bakteereiden tulisi toimia lainkaan avaruusolentoihin? Käsittääkseni taudit ovat kehittyneet nimen omaan maassa oleviin eliöihin, ja näillä on jopa kilpavarustelua asiasta, joka on johtanut spesifisyyteen. Itse asiassa maailmassa taitaa olla aika lauma tauteja, jotka ovat tauteja esim. ihmisillä, mutta jotka eivät sitten olekaan tauteja kaikilla eläimillä.
Luulisi että marsilaiset eroaisivat geneettisesti enemmän ihmisistä, kuin esimerkiksi ankat?
Tilanne on siis itse asiassa hieman sama, kuin tietokoneohjelmissa. Miksi tietokonevirus toimii marsilaisilla, mutta minun vanhat pelit ei toimi, vaikka kaikki on "windows -pohjaista".
Ah, Maailmojen sota ja muut mars yökkää -tyyppiset leffat. Miksi ihmeessä avaruuden ylikehittyneet ölliäiset lähettävät maan pinnalle kolmijalkaisia taistelualuksia kun paljon kätevämpää olisi pommittaa paikat paskaksi kiertoradalta?
Niin no, siitä ei toki saa kovin hyvää draamaa aikaiseksi...
Eihän tieteiselokuvien (kuten ei muidenkaan elokuvien) tarkoituksena olekaan esittää maailmaa sellaisena kuin se on, vaan pyrkiä käsittelemään ihmisen elämän elämyksellistä ja kokemuksellista puolta.
Tieteellinen kieli ei kykene sanomaan paljoakaan tästä puolesta ihmisessä. Korkeintaan jotain neurologis-biologisia muotoseikkoja. "Epäloogisuus" kritisoitaessa tieteissarjoja ei ole kiinnostavaa.
(Sen sijaan Tähtiportin kaltaisia sarjoja voitaisiin pikemminkin kritisoida hieman Theodor Adornon hengessä kokemuksen standardisoinnista, joka on hyvin yleinen piirre myös muussa massakulttuurissa.)
Vaan toki, huumoriahan tämä kirjoituksesi selvästikin oli.. Mutta ei ole mitenkään kummallista että ihmiset luonnontieteellisessä hengessä vaahtoavat esim. David Lynchin elokuvien "epäloogisuudesta" - vaikka juuri unenkaltainen irrationaalisuus on Lynchin elokuvien pointti.
Tosiaan Stargate Atlantiksessa käy jo törkeäksi, että jopa toisella galaksilla puhutaan kaikilla planeetoilla täydellistä englantia. Ei minkäänlaisia kieliongelmia.
Maailmojen Sodan "bakteerit" eivät edes olleet bakteereita, vaan aitotumaisia yksisoluisia eliöitä. Kuten lopun suurennoksesta näkyy, "pelastajabakteerilla" oli selvästi erottuva tuma - muistaakseni vielä näkyi useita kromosomeja vaikka bakteereilla on vain yksi ja tämän lisäksi plasmideja. No, mitä muuta voikaan odottaa tätänykyä yksinomaan sentimentaalista ja kristillistä roskaa suoltavalta Spielbergiltä.
Tom Cruise saa jostakin kumman syystä sympatiani aina loistavasta Sademiehestä lähtien, mutta tähden karismakaan ei pelasta perhearvoilla mässäilevää fiaskoa lopun aivorupsutteluineen.
Hehheh, kun maailmanloppua ja maailmanlopusta pelastautumista yritetään saada mahtumaan puolitoistatuntiseen niin tuloksena on tähän asti ollut lähes poikkeuksetta katastrofi :D. Onko tähän sääntöön poikkeuksia?!
Tieteellinen kieli ei kykene sanomaan paljoakaan tästä puolesta ihmisessä. Korkeintaan jotain neurologis-biologisia muotoseikkoja. "Epäloogisuus" kritisoitaessa tieteissarjoja ei ole kiinnostavaa.
Minua vaivaakin juuri nämä mainitsemani asiat. StarWarsin "ääniä avaruudessa"-ilmiö ei häiritse, sillä se toimii viihdetarkoituksessa niin hyvin. Uudessa Galacticassa äänet ovat minimalistiset ja suht. realistiset. FireFlyssa avaruuden äänimaailma on realistinen ja tekee vaikutuksen.
Enkä menettänyt hermojani kun katsoin uusimman Indyn. Ruoskamies selviää ydinräjähdyksestä jääkapin avulla. Se oli näyttäävää viihdettä, eikä realismin puute häirinnyt tippaakaan.
Ei ole tullut katsottua scifielokuvia eikä sarjoja viime aikoina, mutta iltapäiväviihdettä kyllä.
Lopettivat juuri "Diagnoosi: Murha" -sarjan esittämisen. Sen tiimoilta tapasin miettiä, miksi Amerikassa kaikki ovat aukeavat sisäänpäin. Olisi paljon vaikeampi mennä sisään olkapäällä rysäyttämällä, jos voi aukeaisi ulospäin kuten Suomessa, ja eteisessäkin olisi enemmän tilaa. Tosin tila ei ole ongelma, sarjassa jokaisella on jalkapallokentän kokoinen kämppä. Omaa lajiaan on sitten Sloanien kotitalo, johon aina viedään joku "turvaan". Talo on avoimempi kuin lahnaverkko, jossa norppa on pyöriskellyt. Ranta talon edessä on yleinen kulkutie ja kaikki piiloon viedyt löytyvät ennenmmin tai myöhemmin siltä rannalta taivastelemasta.
Tietenkin kyseinen sarja on hömppää, mutta kun samat piirteet esiintyvät kaikissa amerikkalaissarjoissa. Realistisia ympäristöjä sen sijaan on "Sydämen asialla" -sarjassa, jossa asunnot ovat juuri niin nuhruisia kuin voi odottaakin.
Ei elokuvia tosiaan pidä "totena" nähdäkään. Mutta minusta kun puhutaan nimen omaan scifistä, mielenkiintosimpia ovat juuri ne elementit, jotka "voisivat olla totta." Ja kuten kaikessa tarinankerronnassa, inhoan huonoja "deus ex machinoita". Ne pilkkaavat älyä.
Ja monesti scifit ovat enemmän kuin pelkkiä juonielementtejä. Niihin on aidosti yritetty ujuttaa tietoperusteisia arvailuja siitä, mitä tulevaisuudessa oikeasti tulee olemaan. (Esimerkiksi Dan Simmonsin Hyperion-Endymion nelikko sisältää kivoja viitteitä. Eli jos siinä sanotaan että historiassa jokin tyyppi on tehnyt jotain, se on tehnyt jotain.) Toki osa kritisoi enimmäkseen vain joitain poliittisia järjestelmiä.
Siksi esimerkiksi Lynchin leffat ovat loistavia. (Esim. Mulholland drive on käytössäni kulunut.).
Jep, Lynch kuuluukin outouksineen suosikkiohjaajiini, vaikka varkain katsotut Twin Peaksit aiheuttivatkin kymmenenvuotiaalle melkoiset lapsuuden traumat :D.
Ohjaajan epäonnistumisista voitanee mainita Frank Herbertin Dyynin ensimmäinen filmatisointi :(.
Tosin siis, mitä tulee noihin elokuvien märkiin läntteihim, ehkä syynä on se että elokuvissa aina käytetään kondomia.
Ainakin meillä tuppaa vähentämään roiskeita.
Niin, se riisuutuminen. Minua riepoo, kun sarjoissa ja elokuvissa piehtaroidaan lakanoiden välissä tai noustaan sieltä ja miehellä on aina housut jalassa, joskus jopa farkut. Tekee lemmiskelystä hiukan hankalaa.
Samaten poliisisarjoissa poliisit heittäytyvät uimasilleen kengät jalassa ja farkut päällä. Minulle opetettiin jo ensiapukurssilla, että jalkineet on ensin riisuttava jalasta, muten sattuu ikäviä.
Mutta jos heillä on farkut jalassa, se taitaa selittää aika paljon siitä, miksi märät läntit puuttuvat ja peittojakin käytetään.
Elokuvien seksi on siis vähän kuin eräiden tahojen tieteenteko. Pinnallisesti näyttää hyvältä, mutta heti jos peittoa nostetaan, jalassa onkin housut...
Post a Comment