30.4.11

Taas hyvistä kansanmurhista

Edellisillä kerroilla olemme pohtineet hyvien ja huonojen kansanmurhien eroja. Perinteisesti moraaliongelmissa arvovaltainen Jumalan auktoriteettiin perustuva moraaliperustelu on ollut suositumpi kuin ilman jumalolentoja tehdyt moraalipäättelyt. Kuitenkin juutalais-kristillisiä moraalioppeja kannattavat ovat joutuneet pahan ongelman eteen. Miten heidän pitäisi tulkita Vanhassa testamentissa olevia kansanmurhia, jotka ovat itse Iso-J:n määräämiä?

Pohdintoihin osallistuu myös teismi/ateismi -väittelyistä (myytävänä myös dvd-kokoelmina!) tuttu William Lane Craig. Lukijapalautteessa Craigille esitetään yleinen kysymys.


Question 1:


In the forums, there has been some good questions raised on the issue of God commanding the Jews to commit “genocide” on the people in the promise land. As you have pointed out in some of your written work that this act does not fit with the Western concept of God being the big sugar daddy in the sky. Now we can certainly find justification for those people coming under God judgement because of their sins, idolatry, sacrificing their children, etc... But a harder question is the killing of the children and infants. If the children are young enough along with the infants are innocent of the sins that their society has committed. How do we reconcile this command of God to kill the children with the concept of his holiness?


Thank you,
Steven Shea


Kaikkein kovin pala purtavaksi on lasten murhaaminen näissä "kansanmurhissa" huom. lainausmerkit. Miten Kunnon Kristitty sovittaa yhteen viattomien lasten tappamisen ja Jumalan pyhyyden?

Craig määrittelee aivan oikein sen mikä on ongelmana näissä kansanmurhakäskyissä.


The problem, it seems to me, is that if God could not have issued such a command, then the biblical stories must be false. Either the incidents never really happened but are just Israeli folklore; or else, if they did, then Israel, carried away in a fit of nationalistic fervor, thinking that God was on their side, claimed that God had commanded them to commit these atrocities, when in fact He had not. In other words, this problem is really an objection to biblical inerrancy.


Eräs ratkaisu onkin todeta, etteivät VT:n kansanmurhia tapahtunut, tai jos tapahtuivat, niin ainakaan Jumala ei niitä tilannut. Tämä lähestymis/loitontumistapa kuitenkin uhraa Raamatun kirjaimellisen faktuaalisuuden. Se ei sovi tiukan linjan kristityille, joiden elämä keskittyy Raamatun kirjaimellisen tulkinnan ympärille. Craig päättää puolustaa kansanmurhia oikeina tapahtumina, joten samalla hänen täytyy selittää miksi kansanmurhat olivat hyviä kansanmurhia.

Craig ratkaisee ongelman määrittelemällä Jumalan sellaiseksi olennoksi, johon eivät Hänen luomansa moraalit päde. Jumala on ns. immuuni moraalille. Tai ainakin sille moraalille, joka on asetettu ihmisten harteille.


According to the version of divine command ethics which I’ve defended, our moral duties are constituted by the commands of a holy and loving God. Since God doesn’t issue commands to Himself, He has no moral duties to fulfill. He is certainly not subject to the same moral obligations and prohibitions that we are. For example, I have no right to take an innocent life. For me to do so would be murder. But God has no such prohibition. He can give and take life as He chooses. We all recognize this when we accuse some authority who presumes to take life as “playing God.” Human authorities arrogate to themselves rights which belong only to God. God is under no obligation whatsoever to extend my life for another second. If He wanted to strike me dead right now, that’s His prerogative.


Jumalla on jumalallinen oikeus tappaa ihmisiä Hänen halujensa mukaan. Tästä tehdään looginen jatkumo ihmisten komentamiseen.



So the problem isn’t that God ended the Canaanites’ lives. The problem is that He commanded the Israeli soldiers to end them. Isn’t that like commanding someone to commit murder? No, it’s not. Rather, since our moral duties are determined by God’s commands, it is commanding someone to do something which, in the absence of a divine command, would have been murder. The act was morally obligatory for the Israeli soldiers in virtue of God’s command, even though, had they undertaken it on their on initiative, it would have been wrong.


On divine command theory, then, God has the right to command an act, which, in the absence of a divine command, would have been sin, but which is now morally obligatory in virtue of that command.


Tämän lisäksi Jumala osoitti kärsivällisyyttä Häntä vastaan rikkovien kansojen edessä. Jopa 400 vuotta Hän jaksoi venata, jos vaikkapa Israelin ulkopuoliset kansat omaksuisivat parempia tapoja. Eivät omaksuneet, joten Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin turvautua kansanmurhiin. Eihän kaikkivaltiaalla ja kaikkitietävällä voi olla muita työkaluja pakissaan.

Pisteenä i:n päälle Kaanalaiset olivat erittäin Pahoja ihmisiä.


By the time of their destruction, Canaanite culture was, in fact, debauched and cruel, embracing such practices as ritual prostitution and even child sacrifice. The Canaanites are to be destroyed “that they may not teach you to do according to all their abominable practices that they have done for their gods, and so you sin against the Lord your God” (Deut. 20.18). God had morally sufficient reasons for His judgement upon Canaan, and Israel was merely the instrument of His justice, just as centuries later God would use the pagan nations of Assyria and Babylon to judge Israel.


Lapset ja vauvat täytyi tappaa Israelin tulevaisuuden tähden. Jos äpärät olisivat saaneet kasvaa aikuisiksi, niin Pahuus olisi palannut. Se taitaa olla geeneissä. Tosin Craig puhuu henkisestä puhtaudesta, eikä mistään veren puhtaudesta. Se liippaisi liian läheltä erään Keski-Eurooppalaisen diktaattorin puheita.


By setting such strong, harsh dichotomies God taught Israel that any assimilation to pagan idolatry is intolerable. It was His way of preserving Israel’s spiritual health and posterity. God knew that if these Canaanite children were allowed to live, they would spell the undoing of Israel. The killing of the Canaanite children not only served to prevent assimilation to Canaanite identity but also served as a shattering, tangible illustration of Israel’s being set exclusively apart for God.


Eikä lasten tappaminen ole välttämättä huono asia. Kun Jumala tappaa, niin Hän tekee sen sellaisella tavalla, joka mahdollistaa lasten pääsyn Taivaaseen.


Moreover, if we believe, as I do, that God’s grace is extended to those who die in infancy or as small children, the death of these children was actually their salvation. We are so wedded to an earthly, naturalistic perspective that we forget that those who die are happy to quit this earth for heaven’s incomparable joy. Therefore, God does these children no wrong in taking their lives.


Suurin kärsijä kansanmurhissa onkin melko yllättävä. Se ei ollut miekkoihin kuollut Kaanalainen, sillä hän oli läpeensä paha ja ansaitsi kuoleman. Se ei ollut miekkoihin kuollut lapsi, sillä hän pääsi Taivaaseen. Istu tukevasti, älä juo tai syö mitään kun luet seuraavan lainauksen.


So whom does God wrong in commanding the destruction of the Canaanites? Not the Canaanite adults, for they were corrupt and deserving of judgement. Not the children, for they inherit eternal life. So who is wronged? Ironically, I think the most difficult part of this whole debate is the apparent wrong done to the Israeli soldiers themselves. Can you imagine what it would be like to have to break into some house and kill a terrified woman and her children? The brutalizing effect on these Israeli soldiers is disturbing.


Craigin vastaus lyhyesti: Kun Jumala määrää kansanmurhan, on se silloin hyvä kansanmurha. Kaikkien muiden määräämät kansanmurhat ovat pahoja kansanmurhia.

Joten muistakaa tämä ohjenuora, lapsukaiset! Jos sinut komennetaan rynnäkkökivääri kädessä puhdistamaan kylää kaikesta elävästä, muista kysyä kuka määräsi teurastuksen. Jos vastaus on jotakin muuta kuin "Jumala", heitä kivääri maahan ja mene takaisin kotiisi.

Moraali on yllättävän vaikea aihe. AlterNetissä Greta Christina tarkastelee Craigin tekstiä perinpohjaisesti.

5 comments:

Arhi Kuittinen Finnsanity said...

Vanhatestamentillisen kenraali Mooseksen sotaisa uskontoideologia, valloitusoperaatio ja valitun kansan yli-ihmiskultti ja Jahvelta velvoitteina saamat kansanmurhatehtävät on helposti aktivoitavissa suurena velvoitteena niin tiukan tottelevaisuusmoraalin fasisteille kuin israelin ghettoprojektin toteuttajilla palestiinalaisia kohtaan valtion ja äidin puolesta. "Täit on listittävä".

Vietnam-elokuvagenre ei ole viihdyttävä ja kiihdyttävä, jos siinä ei tapahdu transgressiota. Sota täytyy olla show ja ihmisyyden hauraus nättävää hulluutta. Pysäyttävä vertailukohde, hyvien iskulauseiden lähde.

Vietnam-trauma on ennen kaikkea aktivoiva legenda. Voimavara, myyttinen lataus, initioiva katkeruus voimavarana. Sotilaat eivät saaneet kunniaa tappamisesta, mikä häpeä. Hyviä sotilaita, tunnontarkkoja tehtävän suorittajia. "Emme saa häpäistä sotilaiden muistoa ja rohkeutta".

Rohkeudesta ja uhrista tuotetaan rituaalisest yhteisölle moraalia tuottava automaatio, ilman eettisiä ulotuvuuksia.

Objekteja täytyy päästä tuhoamaan, sotilaan täytyy toteuttaa aktiivisuutta itsessään ja deaktivoida kohteensa, muodostaa uhkasta passiivinen uhri oman lamautumisen neutralisoimiseksi, kuten showssa showhahmon on oltava aktiivinen ja seksuaalisen sinnikkäästi etenevä, vastoinkäymisistä hyperventiloiva ja koskaan pysähtymätön Notre Damen romanttinen Golem.

Kliimaksia kohti.
Vahvimman oikeutta kohti.

Arhi Kuittinen Finnsanity said...

Hybris on itseensä rakastumista ja muiden luokittelua oman toteutumiseni skenaariossa.


Idealistinen depersonalisaatio kreikkalaisessa tragediassa paljastaa ja kuorii kuitenkin sankarin kuoren alta aidon Golem-Akhilleuksen hybriksen ja luonteen: isännän esteet on poistettava, jotta isäntä olisi onnellinen ja tehtävän suorittaja pääsisi kirkumaan tuomiota kaupungin ruttoon syyllisille syntisille.

Golemilla ei ole omaatuntoa, sielua, subjektiivista käsitystä mistään. Sen olemassaolon kruunu on kiistämätön ja kyseenalaistamaton totuus, Jumalan nimi otsalla. Keskustelematon totuus meitä siunatkoon ja varjelkoon.

Juuri tätä Golem-orjasieluisuutta ja statusolemusta vastaan Nietzche hyökkäsi filosofisesti ja poleemisesti.


Kun John Zorn esitti ensimmäistä kertaa Saksassa juutalais-mustalaisten melodiaharmonioiden ja trshmetallin traagisen assimilaation, Kristallnacht-musiikkiteoksensä, hän lukitsi saksalaisen jetset-yleisön, niin juutalaiset kuin natiivitkin, metalliketjulla juhlasaliin.

Kukaan ei saanut paeta menneisyyttä ja 110 desibelin kuohuvaa kipurajaesitystä. Menneisyyden oli valloitettava nykyhetki, jotta totuus olisi suhteellinen.

Subjektiivinen.
Koettava. Kohdattava.

Osa tosi taiteesta ei saa koskaan olla viihdettä. Taiteen täytyy olla raatelevampaa ja todellisempaa kuin uinuttava ja esteettinen väkivaltaviihde.

Väkivallan kohtaamiseen pakottaminen pitäisi minusta olla selkeissä koulukiusaamistapauksissakin antikliimaksinen (eikä vain ylevä sorisori-palaveri suositulla suhteellistamisperiaattella - "Kaikkihan me olemme pahoja"): väkivallantekijä olisi pakolla vietävä katsomaan teho-osaston ja ruumishuoneen väkivallan uhreja, kuten rattijuoppojenkin olisi nähtävä reaalimaailman seuraamuksia, uhreja ja verta, revenneitä jäseniä.

Oikeusjärjestelmämme kannustaa väkivaltaan; mitään ei anneta Suomessa niin hartaasti anteeksi kuin fyysistä väkivaltaa. Ei sakkoja, ei seuraamuksia, vain mainetta vapaan ehdollisen elvistelyllä. Nauti uhasta, jonka oikeusjärjestelmä mahdollistaa ympärillesi.

Ilman todellisuuden ja yksilöiden kohtaamista on vain sivistettyä brutalisointia, sankarin voitelua suloisilla voiteilla, rauhanturvaamistodellisuutta. Sovittelua ilman vastuuta. Rauhaanpakottamista kouluissa ja Afganistanissa ilman kuolleiden kasvoja. Abstrakti rauha sodan motivaationa. Välttämättömät uhrit valkoisen miehen taakan takeena.

Meidän tähtemme.



Suuremman asian puolesta. Niin suuren, että sitä ei voi käsittää edes ristiretkeläinen itse. "Olemme täällä naisia puolustamassa". Nato Afgnistanin kokoisella harjoitusleirillä kovat piipussa ja heroiinituotanto pilvissä.

"Maailma on meitä varten. Koska jos me ajattelemme kaikkein pahinta vihollisista, niin varmasti meidän vihollisemmekin ajattelee kaikkein pahinta. Meidän synkeät ajatuksemme ovat todiste vihollisen pahuudesta".

Mitä puhtaampi puhdas sekä mitä rajatumpi ja omistetumpi totuus, sitä fasistisempi todellisuus. Tietämättömyyden autuus uskon lahjana ja velvollisuuden selkeänä identiteetinä.

Otto said...

Mielenkiintoinen kirjoitus, erityisesti kun et tarjoa yhtäkään perustelua sen puolesta, että Craig olisi väärässä.

Yritän lukea sinua suopeasti: ilmeisesti pidät seuraavaa eettistä periaatetta niin itsestään selvänä, että sitä ei tarvitse edes sanoa ääneen, ja jokainen joka edes yrittää selittää, miksi siihen voisi olla poikkeuksia, on väistämättä niin syvällä itsepetoksessa, että riittää kun vain lainaa mitä hän sanoo:
"Viattomien lasten määrätietoinen tappaminen on väärin aina ja kaikissa tilanteissa"

Voit korjata jos et allekirjoita tätä.

Paholaisen Asianajaja said...

Mielenkiintoinen kirjoitus, erityisesti kun et tarjoa yhtäkään perustelua sen puolesta, että Craig olisi väärässä.

Craigin selitys on varmasti sisäisesti ja teologisesti koherentti, mutta sen käytännölliset seuraamukset johtavat siihen, ettemme voi tietää mitkä kansanmurhat ovat lopulta hyviä tai pahoja. Meidän pitäisi vain luottaa siihen, että sen tappokäskyn antanut ihminen on oikeasti saanut käskynsä palvomaltaan jumalolennolta.

Yritän lukea sinua suopeasti: ilmeisesti pidät seuraavaa eettistä periaatetta niin itsestään selvänä, että sitä ei tarvitse edes sanoa ääneen, ja jokainen joka edes yrittää selittää, miksi siihen voisi olla poikkeuksia, on väistämättä niin syvällä itsepetoksessa, että riittää kun vain lainaa mitä hän sanoo:
"Viattomien lasten määrätietoinen tappaminen on väärin aina ja kaikissa tilanteissa"

Voit korjata jos et allekirjoita tätä.


Sanotaan vaikka näin. Vaatisin hieman paremmat perustelut naisten ja lasten teloittamiselle, kuin "Jumala käskee, joten saat tappaa"

Otto said...

"Craigin selitys on varmasti sisäisesti ja teologisesti koherentti, mutta sen käytännölliset seuraamukset johtavat siihen, ettemme voi tietää mitkä kansanmurhat ovat lopulta hyviä tai pahoja. Meidän pitäisi vain luottaa siihen, että sen tappokäskyn antanut ihminen on oikeasti saanut käskynsä palvomaltaan jumalolennolta."

Ahaa, eli ongelma ilmenee ensisijaisesti kolmannen persoonan näkökulmassa? Tämä selventääkin aika paljon. Eli varsinainen ongelma ei ole se, ettei Jumala voisi kaikkitietävänä olla eräänlainen "utilitaristi", ohittaen seurausten arvaamiseen liittyvät ongelmat, ja voisi siten ainakin periaatteessa toteuttaa inhimillisesti katsoen brutaaleja ja julmia toimenpiteitä, kun ne ovat välttämättömiä suuremman hyvän edistämiseksi. Yleensähän uskovainen yrittääkin löytää ymmärrystä erityisesti tähän ongelmaan, joten on tietysti ymmärrettävää että vastaukset vaikuttavat huonoilta jos ongelmakin on toinen.

Käsitinkö nyt oikein, että ensisijainen ongelma ei ole edes siinä, että Jumala käyttää tuomionsa välikappaleena jotakuta muuta (enkeleitä, Isrealin kansaa), jonka hän valtuuttaa hoitamaan likaisen työn samoin kuin maallinen oikeuslaitos voi valtuuttaa vankeinhoitolaitoksen huolehtimaan vapaudenriistosta, tai joissain maissa jopa kuolemantuomiosta? Toisaalta tämäkin on ilmeisesti osa pääongelmaa, koska kirjoitat: "Vaatisin hieman paremmat perustelut naisten ja lasten teloittamiselle, kuin 'Jumala käskee, joten saat tappaa' "

Itse lähtisin siitä, että tällaisen käskyn noudattaminen edellyttää ehdottomasti poikkeuksellisen suurta varmuutta käskyn autenttisuudesta, siis vähintään saman mittaluokan varmuutta kuin se jolla vankilan työntekijä luottaa Suomessa siihen että vangit ovat saaneet tuomionsa aidon oikeudenkäynnin seurauksena, eikä kyseessä ole monimutkainen salaliitto. Raamatun kuvaamassa tilanteessa israelilaisilla on ollut historiallisesti poikkeuksellisen hyvät perusteet uskoa paitsi Jumalan olemassaoloon, myös siihen että Jumala tosiaan ilmaisee tahtonsa kansalle poikkeuksellisen suoraan. Eräässä mielessä tilanne on siis täysin rinnastettavissa siihen, että Jumala olisi laittanut asialle joukon kuolemanenkeleitä.

Ongelma on siis toisaalta varsinkin siinä, ettei meillä ole mitään kykyä varmistua ulkoa päin, onko tällaista valtuutusta Jumalalta saatu? Mutta eikö tämä ole ongelma vain siinä tapauksessa, jos meidän pitäisi tietää asia riittävällä varmuudella? Nähdäkseni me voimme hyvällä omallatunnolla pitää tuntemiamme yksittäisiä kansanmurhia väärinä, "kunnes toisin todistetaan", eli niin kauan kunnes meillä on hyvä syy uskoa että Jumala on todella valtuuttanut kyseisen kansanmurhan. Raamattuun uskovalle Kanaaninmaan valloitus on hyväksyttävissä Jumalan valtuuttamaksi ainoastaan siitä syystä, että ihminen jo muista syistä uskoo että Jumala ilmoittaa itsensä Raamatussa, jolloin hän uskoo näiden syiden nojalla myös sen, että kyseiset tuomiot tapahtuivat Jumalan valtuutuksella.

Yhteenvetona: "Jumala käskee mua tappamaan" ei siis ole kristityn näkökulmasta riittävä peruste hyväksyä toisen henkilön tappoaikeita, jollei a) tappokäskyn saaneella henkilöllä ole poikkeuksellisen hyvät tiedolliset perusteet uskoa, että Jumala on todella antanut kyseisen käskyn (johon homma käytännössä kaatuu), ja b) tilannetta ulkopuolelta arvioivalla itsellään ole myöskin poikkeuksellisen hyvät perusteet uskoa näin.

(Tämä muistuttaa oikeastaan hyvin paljon Craigin toissaviikkoista lukijakysymystä: http://www.reasonablefaith.org/gratuitous-evil-and-moral-discernment)