Islannin jäämato

Viime viikolla jouduin rytistelemään kulmakarvojani ihmetyksen vallassa. YLE uutisoi muinaisesta hirviöstä. Ihmetykseni johtui siitä, että videolle taltioidussa pätkässä on joidenkin mielestä hirviö. Taustalla on taruja Lagarfljótin madosta, jota on nähty kauan sitten.



Kuitenkin videota katsellessa näkee, miten madon vasemmalla puolella on virtaava vesi, oikealla puolella virran jäinen pinta. Mato luikertelee siinä välissä, mutta niin tekisi mikä tahansa kelluva roska, joka on virran vietävänä talvella. Olen nähnyt saman ilmiön Kylmäkosken Tarpianjoessa. Silloin en nähnyt matomaista liikettä, vaan jään ja virtaavat veden välissä oli jumissa snägäriltä peräisin olevaa roskaa. Se pyöri vedessä kevättä odotellen. Oikeanlainen roska, oikeassa paikassa, näyttäisi luikertelevan pitkin jään reunaa.

Videosta ei saa tarkkaa käsitystä madon kokoluokasta. Eikä sen kulkusuunta ole heti siltä miltä näyttää. Enkä ole ainoa, joka ajattelee näin. Suomalainen Miisa McKeown on tehnyt hyvää työtä. Hän tallensi kuvakaappauksia videosta, jotta kaikki huomaavat miten mato oikeasti "liikkuu."



Jokin roska on tarttunut jäähän kiinni. Virtaava vesi luo illuusion vastavirtaan uivasta liikkeestä. Video ei ole huijaus, tai mato keinotekoinen kauko-ohjattava aparaatti. Siksi videon kuvanneen Hjörtur E. Kjerúlf kertomus tapahtumista onkin tärkeä. Hän oikeasti näki jotakin poikkeuksellista juodessaan kahvia. Hän joi kahvinsa loppuun asti. Sitten kameraa hakemaan ja joen varrelle. Ilmiö oli vieläkin nähtävissä. Eli kaikkein rationaalisin selitys on jäähän takertunut roska. Eikä Hjörtur koskaan väittänytkään kuvanneensa mitään muinaishirviötä. Se sana ilmestyi sensaatiohakuisen median kautta. Mikä ylläri.

Olisi erittäin hienoa, jos Islannin hyisissä vesissä uisi jokin mahtavan kokoinen mato. Se kertoisi paljon uutta biologian saralla siitä, miten selkärangaton elämä sopeutuu pakkaseen.