Iirisanalyysi eli huuhaata silmästä
Iirisanalyysi on vaihtoehtoterapeuttien käytössä myös täällä Suomessa. Ideana on tarkkailla ihmisen silmän pintaa. Iiriksen vaihtuva väri ja pinnassa olevat kuviot kertovat miten ihmisen keho on muuttunut sairauksien seurauksena. Homeopatian erikoisliike kuvailee iirisanalyysiä näin:Saksalainen neurologi ja iirisanalyytikko Lang on selvästi todistanut, että iirisanalyysi on täysin paikkansapitävä siinä, että tutkimalla silmien värikalvoja eli iiriksiä voidaan niissä olevien merkkien perusteella havaita ja paikallistaa sairausprosesseja ja vaurioita ihmisen kehossa.
Iirisanalyytikot ovat laatineet yksityiskohtaiset kartat iiriksistä.
Silmää tiirailemalla voi siis päätellä mm. vaginan ja vatsan terveydentilan. Hermot yhdistävät kaikki elimet iirikseen. Tietenkin muutokset näkyvät silmässä lähes välittömästi, sillä eihän iirisanalyysiä voisi muuten käyttää tautien diagnoosissa.
Iirisianalyysissä tarkastellaan kudoksen toimivuutta ja elinvoimaisuutta, jolloin kudoksessa tapahtuvat muutokset näkyvät silmässä jo paljon ennen oireiden ilmaantumista.
Iirisanalyysiä käyttävät vaihtoehtohoitoterapeutit uskovat sen tarkkuuteen. Diagnoosimenetelmällä on pitkät perinteet. Eräs variaatio oli itse Hippokrateen käytössä.
Tarun mukaan unkarilainen Ignatz von Pezcely näki 1900-luvulla miten pöllö loukkasi jalkansa. Ignatz huomasi miten pöllön silmässä näkyi muutoksia. Iiriksessä oli musta viiva. Kun jalka parantui, niin mustan viivan tilalle ilmestyi valkoinen viiva. Siitä lähtien nuori poika tutki silmän muotoja ja värejä.
Iirisanalyysillä oli muitakin kehittäjiä. Nykyään sitä opetetaan Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa.
Homeopaattien sivuilla mainitaan, että iirisanalyysi on dokumentoitu menetelmä. Sen toimiminen on testattu. Mutta missä ja miten?
Ainakin asiaa on tutkittu 70-luvulta lähtien. Ensimmäisissä iirisanalyysin arvioissa todettiin, ettei sillä onnistuttu löytämään munuaissairautta mitenkään merkittävällä tavalla.
Three ophthalmologists and three iridologists viewed the slides in a randomized sequence without knowledge of the number of patients in the two categories or any information about patient history. Iridology had no clinical or statistically significant ability to detect the presence of kidney disease. Iridology was neither selective nor specific, and the likelihood of correct detection was statistically no better than chance.
Vaihtoehtohoitoihin perehtynyt professori Edzard Ernst on selannut myös iirisanalyysin tarkkuutta. Aiheesta on kirjoitettu monta paperia, mutta itse tarkkuutta testaavia kokeita on tehty vähemmän. Ernst löysi vain neljä tutkimusta, joissa oli mukana pätevä kontrolli ja sokkoutta pelissä (pardon the pun). Tutkimusten tuomio oli selvä. Iirisanalyysi ei ole luotettava keino selvittää ihmisen sairauksia.
No comments:
Post a Comment