13.7.10

Juutalaiset, rituaalimurha ja kristitty lapsi

Lueskelin John Edwardsin Inquisition-kirjaa. Edwars käy läpi Espanjan inkvisition syntyyn johtaneet tekijät. Valtataisteluja kaupunkivaltioiden, ruhtinaiden ja Vatikaanin välillä käytiin suurten periaatteiden avulla. Toisaalla vaadittiin itsemääräämisoikeuden puolustamista, toisaalla julistettiin vääräoppisten kitkemisen tärkeyttä. Lopulta kehittyi systeemi, jossa kirkon edustajat etsivät kerettiläiset, jotka lähetettiin valtion oikeussaleihin tuomittavaksi. Oikeuden toteutumista juhlittiin käryävien kerettiläisten loisteessa. Onnellisimmat tapaukset selvisivät elinikäisellä häpeällä ja/tai omaisuuden takavarikoinnilla.

Torquemadan ollessa suurinkvisiittori alkoi toimintatapojen aktiivinen politisointi. Se tapahtui asteittain. La Guardian viaton lapsi on erinomainen esimerkki muutoksesta. Merkittävässä oikeudenkäynnissä vuonna 1491 inkvisiittorit osoittivat, että joukko kääntyneitä juutalaisia (salajuutalaisia, Conversos) ja kaksi juutalaista oli varastanut siunatun ehtoollisleivän. Sitä tarvittiin taikarituaaliin. Samassa rituaalissa uhrattiin kristitty. Syylliset poltettiin roviolla.

Oikeudenkäynnin muistiinpanot julkaistiin Barcelonassa. Ensin ne tietenkin käännettiin rahvaan kielelle, jotta sanoma ei mene hukkaan. Sanoma: Juutalaiset ja salajuutalaiset tekevät yhteistyötä vanhojen kristittyjen (ei-juutalaiset kristityt) tuhoamiseksi. Näin saatiin kansa kauhistelemaan uutta uhkaa. Pöytäkirjojen julkaisu oli poikkeus. Normaalisti inkvisition toimintamenetelmän pyrittiin pitämään salassa.

Tuskin olet yllättynyt, jos kerron miten oikeudenkäynti tuomittuja kohtaan oli kaikkea muuta kuin reilu ja pätevä.

Kesällä 1490 joukko juopuneita miehiä Astorgan kaupungissa väitti löytäneensä ehtoollisleivän kääntyneen juutalaisen Benito Garcian matkatavaroista. Rikoksesta ilmoitettin piispan edustajalle. Garcia pidätettiin välittömästi. Päälle vakiomenetelmänä tietenkin kiduttaminen. Garcia kertoi, että ehtoollisleipää tarvittiin taikajuoman valmistamiseen. Pian löydettiin rikollistoveri, juutalainen suutari nimeltään Yuce Franco. Pian käsittelyt siirrettiin Torquemadan kotikaupunkiin. Samalla ilmaantui syytös lapsen tappamisesta. Epäillyiksi päätyi joukko kääntyneitä juutalaisia.

Yucen lakimies (joka oli inkvisition asettama) välitti syytteet julkisuuteen. Ne olivat epämääräisiä: salaliitto, pojan ristiinnaulitseminen ja taikavoimien käyttö. Ei päivämääriä. Ei yksityiskohtia. Tämä oli vakiokäytäntö. Puolustus sai tietää syytöksistä vasta oikeudenkäynnissä. Yuce oli kuitenkin ajatteleva mies. Hän esitti inkvisiittoreille, ettei heillä ollut toimivaltaa juutalaisten käsittelyyn. Aikaisemmin juutalaisia oli kutsuttu todistajiksi salajuutalaisten paljastamisessa. Vastalause tuotti vaikeuksia inkvisitiolle. Inkvisition säännöissä tehtiin selväksi, että heidän tarkoitus oli etsiä vääräoppisia kristittyjä. Lähes sata vuotta sitten laaditut säännöt päivitettiin, jotta myös juutalaisia saatiin syytettyjen penkille. Ongelma ratkaistu! Tulevien juutalaisten sukupolvien kannalta päivitys oli erittäin kamala.

Kaikkia syytettyjä kidutettiin kuulusteluissa. Mutta heidän "tunnustukset" olivat ristiriitaisia. Aivan kuin miehet sanoisivat mitä tahansa, jotta kidutus loppuu. Kiduttamalla paljastui, että pojan sydän oli leikattu irti juutalaisten veriuhria varten. Inkvisiittorit tiesivät, ettei ristiriitaisten tarinoiden kokoelma tekisi suurta vaikutusta tuomareiden edessä. Siksi erillään pidetyt vankit siirrettiin samaan isoon tyrmään. Näin heillä oli mahdollisuus laatia yhteneväinen kertomus rituaalimurhasta.

Murhatun lapsen ruumista ei koskaan löytynyt, vaikka haudan sijainti oli selvinnyt kuulusteluissa (Hmm). Eikä murhatun lapsen perhettä tahtonut löytyä mistään (Hmmm). Lapsen nimikin ilmaantui/keksittiin vasta oikeudenkäynnin jälkeen, kun julkaistut paperit olivat kiertäneet rahvaan parissa (Ohhoh!). Christopheriksi nimettu uhri tarkoitti alkuperäisellä kielellä kristuksen kantajaa.

Juutalaisia oli yritetty häätää Espanjasta jo oikeudenkäyntiä edeltävinä vuosina. Sen jälkeen useampi viranomainen laati sääntöjä, joilla juutalaiset ajettiin tukalaan tilanteeseen. He vetosivat La Guardianin pyhään lapseen. Juutalaisille tarjottiin vaihtoehtoja pakkokaste kristityksi tai häätö kaupungista tai kuolema.

Avilan kaupungissa juhlitaan vieläkin La Guardianin lapsen muistoa. Katolisen kirkon vastustamisesta huolimatta. Yuce ja Garcia eivät koskaan tunnustaneet lapsen murhaamista.

Onneksi tuollainen maailma ei enää koskaan tule takaisin.

Eihän?

6 comments:

Anonymous said...

Nobody expects the Spanish inquisition!

Sikäli täytyy toki muistaa, että vaikka inkvisitio oli nykypäivän näkökulmasta melkoinen viritys, edusti se silti omana aikanaan mm. noitavainojen kohdalta edistyksellisintä oikeudenkäyttöä.

En nyt tähän hätään lähdettä muita, mutta noitavainojen aikaan nimenomaan inkvisition oikeudenkäynneissä kuultiin todistajia ja syytetty sai oikeuden puolustautua - normaalisti noidaksi epäilty olisi päästetty muitta mutkitta päiviltä. Samasta lähteestä selvisi, että virallisesti - ainakaan siis noituudesta syytettyjen kohdalla - inkvisition oikeus ei hyväksynyt kiduttamalla saatuja todisteita/tunnustuksia. Käytäntö on toki saattanut olla toinen, mutta maailma oli tuolloin hyvin erilainen kuin nykyään ja inkvisitio kaikessa brutaaliudessaankin askel oikeusjärjestelmän suuntaan.

Anonymous said...

Ah, tuoltahan se wikipediasta lähdekin löytyi:
Myöhemmän tutkimukset ja Vatikaanin arkistot paljastavat että Espanjan inkvisitio oli mainettaan parempi ja tuomiot olivat huomattavasti lievempiä kuin maallisissa inkvisitioissa. Syytökset tutkittiin tarkkaan, sillä inkvisitio oli tietoinen mahdollisista perättömistä ilmiannoista. Useasti syytetylle tuomittiin katumusharjoituksia ja vain harvoin päädyttiin roviolle. Huonoa mainetta selittää osin Englannin protestanttien levittämä propaganda 1500-luvulla.
http://tieku.fi/kulttuuri-ja-historia/inkvisitio-oli-mainettaan-parempi

Tuplis said...

Eivätpä nuo inkvisitiot muihin aikalaisiinsa verrattuna erityisen julmia saati huolettomia toimissaan olleet.

Jos ne nostaa pöydälle, varmaan kannattaa tasapuolisuuden nimissä kertoa vähän muistakin senaikuisista oikeutta käsittelevistä lafkoista ettei tule sellainen kuva, että nyt demonisoidaan yhtä vain siksi, että se oli uskonnollinen.

Huono homma oli, että niiden perustamiselle oli ilmeinen tarve. Sitä taas en tiedä, missä määrin huonompi homma olisi ollut, jos niitä ei olisi ollut. Kompetenssini ei riitä sen arvioimiseen enkä siis tiedä sanoa olivatko ne lukemattomista pahoista pienin.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen said...

Totta. Noitavainoista syytetään usein invisiitiota. Toki he teloittivat noitia.

Pahimmat noitavainot ovat kuitenkin olleet esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa. Protestanttien tekeminä. Ruotsissa todisteina olivat kuulopuheet ja lasten todistukset. Ja oikeuskäytännöt vaihtelivat: Samoilla vastauksilla tuomittiin yhteen aikaan kuolemaan ja toiseen aikaan päästettiin hengissä.

Galileikin kohtasi vähemmän vainoa katolisen kirkon puolelta kuin on yleensä luultu. Kirjailijan piti vain selittää että kirja ei ollut tieteellinen. Kukaan ei painanut teosta, koska eihän kukaan sellaista epäkristillistä pseudotiedettä paina.

Inkvisiition ja katolisen kirkon julmuus näyttääkin liioitellulta.

Toki anakronismi on paha virhe. Mutta toisaalta on aivan väärin sanoa että inkvisiitio olisi ollut toimissaan järin eettinen. Kristillinen järjestelmä kykenee tälläiseen toimintaan. Ja peräti kristilliset toimijat modernissa nykymaailmassakin kykenevät symppaamaan inkvisiittoreiden toimintaa ja korostamaan miten se oli sittenkin ihan kohtuu oikeudenmukaista.

Tässä taas on se huolestuttava siemen. Inkvisiitio oli aikansa lapsi. Mutta nämä kommentaattorit elävät eri vuosisadalla.

Tomi said...

"Pahimmat noitavainot ovat kuitenkin olleet esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa. Protestanttien tekeminä. Ruotsissa todisteina olivat kuulopuheet ja lasten todistukset. Ja oikeuskäytännöt vaihtelivat: Samoilla vastauksilla tuomittiin yhteen aikaan kuolemaan ja toiseen aikaan päästettiin hengissä."

Pahimmat noitavainot olivat tosiaan Saksassa, mutta katoliset olivat jonkinverran protestantteja pahempia.

Tosi ei inkvisitio.

tyy said...

"Lopulta kehittyi systeemi, jossa kirkon edustajat etsivät kerettiläiset, jotka lähetettiin valtion oikeussaleihin tuomittavaksi. Oikeuden toteutumista juhlittiin käryävien kerettiläisten loisteessa. Onnellisimmat tapaukset selvisivät elinikäisellä häpeällä ja/tai omaisuuden takavarikoinnilla."

Kuulostaa tutulta. Mutta häiritsevästi paljon uudemmalta kuin inkvisition aikaiselta.