4.9.07

Syyttömyys ei todista mitään!

Katsoin eilen After Innocence-dokumentin. Uusi DNA-teknologia on paljastanut, että lukuisat amerikkalaiset on tuomittu rikoksista, joita he eivät ole tehneet. Ohjelma ei ollut kovin piristävä. Oikeuslaitos on kaikkea muuta kuin täydellinen, ja esitetyt esimerkit ovat sieltä järkyttävämmästä päästä.

Oikeuslaitos on olemassa, jotta syyttömät pysyvät turvassa ja syyllisiä rankaistaan. Syyttäjä ja puolustusasianajaja taistelevat rajusti, mutta toki taustalla on halu totuuteen?

Ei. Kumpikin osapuoli pyrkii ajamaan vain omaa asiaansa. Useimmat syyttäjät kyllä suostuvat uuteen oikeudenkäyntiin, jos uutta DNA-aineistoa on saatavilla. Nykyään on opittu, että silminnäköijoiden tekemät tunnistukset ovat tuottaneet eniten vääriä tuomioita.

Kuitenkin, syyttäjää kiinnostaa voitettujen juttujen pysyminen voitettuina. Joidenkin mielestä silminnäkijöiden kommentteihin perustuvat piirustukset ovat luotettavampia kuin DNA-näytteeseen perustuva näyttö. Syyttäjä pitää piirustusta kädessään ja vakuuttaa sen olevan tärkeämpi kuin raiskauksen uhrista löytyneet DNA-jäljet, karvoja sängystä, jotka eivät sovi vankilassa viruvaan mieheen. Usein tuomarit ja syyttäjät vihaisia syyttömästä ihmisestä. Vapautus nolaa syyttäjät ja tuomion antaneen tuomarin.
Eräs absurdi kohtaus jäi pysyvästi mieleen. Tuomarille esitetään DNA-todisteet, joiden mukaan vankilassa viruva mies ei ole mitenkään voinut tehdä murhaa. Puolustusasianajaja on tyytyväinen, sillä vuosien vääryys voidaan nyt korjata. Syyttäjä protestoi: puolustusasianajaja on tehnyt paperityöt väärin. Tuomiosta ei voi valittaa tällä hetkellä. Tuomari ei ole uskoa korviaan: "Te oikeasti valitatte, että syytön mies ei voi vapautua teknisen virheen takia?"
Syyttäjä vahvistaa tuomarin kannan. Mies voi olla syytön, mutta täällä pelataan sääntöjen mukaan. Syyttäjä hidastelee ja varmistaa, ettei vankilassa oleva syytön mies pääse oikeussaliin vuosikausiin. Lopulta miehen DNA:ta verrataan myös uhrista löytyneeseen siemennesteeseen.
Tuomio: syytön.

Poliisin vastuulla on myös suuri osa syyttömistä vangeista. Tutkinta hoidetaan hutkimalla. Rikospaikalla poliisit kävelevät nurmikolla, jossa olisi murtautujan jalanjäljet. Joskus pidätettyä kidutetaan tunnustuksen saamiseksi.

Pidätetty ja vangittu on samalla ikuisen stigman uhri. Ihmisille täytyisi aina vakuutta dokumenttien kera, ettei vapautettu ole oikeasti raiskannut/murhannut toista ihmistä. Ihmisten mieleen jää vain muisto pidätyksestä, ja vapautettuun suhtaudutaan kuin rikolliseen. Yhteisön ei ole helppoa hyväksyä entistä vankia takaisin joukkoonsa.

Kun syytön vapautetaan, niin korvauksia ei kuulu ilman lakimiehen ahdistelua. Ihminen voi olla puolet elämästään kaltereiden takana, mutta anteeksipyynnön sijasta heille käännetään selkä. Onneksi löytyy järjestöjä, jotka ajavat vapautettujen etuja. Massachutesin osavaltiossa saatiin läpi laki, jonka avulla väärin tuomittu saa rahallista korvausta menetetyistä vuosista. Useimmissa osavaltioissa ei ole lakia, jonka avulla vapautettu saisi mitään korvauksia.

2 comments:

TJT2 said...

Onko tilanne mielestäsi parempi kaikissa muissa valtioissa, vai miksi taas hyökkäsit nimemomaan USAa vastaan?

Paholaisen Asianajaja said...

Mitä ihmettä? Olen erittäin pahoillani, että After Innocence-dokumentti käsitti vain USA:n oikeuslaitosta.

Samoja vikoja löytyy valitettavasti kaikkialta.